Kiitos tästä. Mulla 9 vkoa saikku, mutta jälkitarkastus on ennen kuin saikku loppuu. Täytyy nyt löytää malttia jostain tähän hommaan. Harmi, että en saanut mitään opiaattia kuin pariksi päiväksi. Panacod ei oikein potki riittävästi.
Ei kipua kannata kärsiä. Yhteys vaan lääkäriin niin kirjottaa todennäköisesti lisää kipulääkkeitä. Mut tuota kuntopyörää siis suosittelen koti kuntoutukseen. Sillä on helpoin ja mukavin nimenomaan alkuvaiheessa tehdä liikkuvuus harjoitteita. Jos sulla ei oo kuntopyörää niin torista löytyy halvalla vanhoja kuntopyöriä. Muuta väliä ei oo kunhan suunnilleen toimii. Muutaman kympin jos maksaa niin voi heittää vaikka roskiin sitten kun ei enää tarvitse.
Jep, täytyy ruinata jotain, jos sais vaikka nukuttua paremmin.
Kuntopyörä on hankittuna. Tuossa sekin malttamattomana odottaa polkimien pyörittäjää.
1 tykkäys
Täällä olis myös yksi eturistisiteetön.
Ensin napsahti kesällä -17 vasen. Repeämä oli totaalinen, mutta leikkausta ei tarvittu. Kuntouttelin salilla, ja noin viiden kk päästä kokeilin hiukan luistella, mutta jalat oli niin eri paria (hermotus ym), ettei siitä tullut mitään.
Puoli vuotta myöhemmin napsahti sitten oikea polvi. toipumista ja kuntouttelua taas.
Hyvä puoli oli se, että vasen jalka alkoi oitis tuntumaan hyvältä, kun oikea hajosi.
Sittemmin on päässyt liikkumaan ihan hyvin. Juoksu ei oikein suju, mutta hönsykiekkoa pystyy jollain tavalla pelaamaan kun tukia käyttää.
Nyt oikea polvi on selkeästi väljempi, ja sitä särkee aina välillä.
Toisinaan sitä miettii että jos polvi on väljä näin +40v niin mitä se on +60v:mä, ja sitä että ne pitäisi todennäköisesti operoida molemmat. Iso olis savotta kuntouttaa…
Mulla neni vasen polvi lentiksessä 80luvulla. Vääntyi sivuttain sellaseen lukkoasentoon. Vei ihan tajuttoman kipeää. Pelikaverit sai runnottua sen takaisin. Silloin ei siihen lääkärin mukaan tarvinnut leikkaushoitoa.
Pelatessa se ei enää koskaan mennyt, mutta menee pois sijoiltaan aina yllättäen, autosta noustessa, työtuolilla istuessa kun jalka koukussa ja kun siirtää sitä eteen. Pahin kerta oli kun talonrakennusprojektissa ruoditin kattoa polvillani aivan katon reunalla. En meinannu millään päästä istualleen että olisin saanu väännettyä polvea paikalleen ja putoamisvaara…
Oon sitä lekurille silloin tällöin näyttäny ja ei kuulemma ole ristisiteet niin löysällä että kannattaisi korjata. Viimeks meni viime viikolla pois paikaltaan kun katsoimme lätkää ja väistin rouvaa kun meni soffalta ohi.
Näistä @Vekki-Keken kirjoituksista tuli mieleen, että täällä ei taida olla ennestään omaa ketjua ”palstan sairastuvalle”, eli kokemuksille erilaisista urheiluvammoista ja niistä paranemisesta. Tuo Palstalla lääkäreitä? -ketju tuntuu olevan enemmän kaikenlaisten akuuttien, päällä olevien vaivojen ihmettelyyn.
Jos tämä aihe tuntuu turhalta tai päällekkäiseltä jonkun jo olemassa olevan ketjun kanssa, niin ehkä joku ystävällisesti siirtää?
Itselläni isoin vamma on ollut polven eturistisiteen katkeaminen ja polvikierukan repeäminen 26 vuotta sitten puulaakisalibandyssa. Silloin moinen vamma hoidettiin avoleikkauksessa, nykyään kai usein tähystyksellä. Joskus vielä aiemmin leikattu jalka laitettiin kai liikkumattomaksi kipsiin, kun jo oman leikkaukseni aikaan patistettiin hetimiten liikkeelle, kun vain pystyi.
Hoitofilosofiat totisesti muuttuvat ajan myötä ja hyvä niin.
2 tykkäystä
Kaikenlaista on sattunut murtumista repeämiin, mutta suurin ongelma on välilevyjen pullistumat. Tälläkin hetkellä on L5-S1 levy pullahtanu ulos painaen oikeaa lonkkahermoa. Kaks kertaa leikattu ja kerran menny lähes ohitse itsestään, mutta noin vuoden jälkeen palasi ja siinä tilassa ollaan. Pahin taas takanapäin ja kykenee kamppailemaan ynnä muuta melko hyvin.
Mutta on ollu kyllä melkonen Via Dolorosa taistella ilman leikkuria. Hermosäryt on välillä ollu sellasia, ettei sängystä pääse ylös. Ja kun nyrkkiä purren pääsee, niin sitte se on sellasta pöytiin ja tasoihin nojailua, kunnes särky- ja kipulääkkeet puree. Kuseminen helvetinmoisessa sivukenossa seinään nojaten toivoen, että osuis edes suurin osa kohteeseen, ja tulee mitä tulee ja jää mitä jää.
Niskasta C6-C7 välistä kanssa leikattu ja laitettu implantti.
Liekö perinnöllistä, kulumaa, jumia - mitä, mutta vi-tut-taa, kun tasasesti on ns. pelistä pois viikkoja, jopa kuukausia 
4 tykkäystä
Onko olemassa urheilijaa ilman urheiluvammoja? Ei ainakaan ammattilaistasolla. Ja amatööri, joka tosissaan harrastaa/urheilee, saa kyllä jonkun vamman joskus varmasti.
Itsellä vuosikymmenten monipuolinen urheilutausta. Eturistiside mennyt kertaalleen suht harmittomassa tilanteessa thainyrkkeilyn hyppypotkun alastulossa. Tilanteessa ei ollut mitään erikoista, jalka vain tärähti lattiaan. Lisäksi nilkka vääntynyt futiksessa pari kertaa pahoin. Kerran salilla jalkaprässiä tehdessä olen lähes varma, että kylkiluu murtui.
Toissaviikolla tein jälleen jalkaprässiä. Ei millään megapainoilla, mutta kohtalaisilla. Vedin polvet leukaan eli vastaava kuin syväkyykky. Yhtäkkiä viiltävä terävä kipu kyljessä. Ajattelin kylkiluun murtuneen. Illalla sitten tuli huono olo, huimasi ja heikotti. Ei muuta kuin päivystykseen Bulgariassa, jossa olin lomalla. Kirurgi epäili alkututkimuksen perusteella, että perna on voinut revetä kylkiluun murtumisen seurauksena… Siitä sitten suoraan rintakehän kuvauksiin. Ei murtumaa tällä kertaa. Paska reissu keskellä yötä, mutta tulipahan tehtyä. Tampereen Acutassa olisin venannut jonkun 2 tuntia ennen alkututkimusta ja toiset 2 tuntia ennen kuvausta, Bulgariassa olin alle tunnissa ulkona ensiavusta. Että palveluiden saatavuus sentään pelaa.
Syy ilmeisesti lopulta tämä:
1 tykkäys
Unohtui avauksesta, että oma ”en ole koskaan”-valttini lienee, että en ole koskaa (tietääkseni) murtanut tai katkonut yhtään luuta. En urheillessa tai muutenkaan.
Välilevyn pullistuma on itselläni osa kokonaispakettia jolla työterveyslääkäri laittoi vireille ammatillisen uudelleenkoulutuksen, jonka työeläkevakuutus puolsi. Sen jälkeen selkää on jumpattu ja voimistettu. Ajoittaisia selän kramppeja oli tämänkin jälkeen. Tällä hetkellä selkä on hyvässä kunnossa alettuani jumppaamaan keskimmäisiä pakaralihaksia lonkkavaivojen takia.
n.Vuosi sitten huomasin etten kulje ihan linjassa. Vasemmassa lonkassa oli nyös jäykkyyttä istumisen jälkeen. Toukokuussa työfyssari antoi pakarajumpan mukaan lihaskuntoreeneihin, jota noudatin orjallisesti. Juoksemista kehotettiin välttämään. Futista ei kielletty, mutta sen yhteyteen kehotettiin tekemään pakarajumppa. Erään höntsyn jälkeen lonkka, mutta myös saman jalan polvi kipeytyi siinä määrin, että purkilla oli käytävä. Kipulääkkeitä pyrin muuten välttämään.
Polveen hoitoa hakiessani lääkärin mielestä oli järkevämpää kuvata lonkka. Kuvista löytyi jo edennyt nivelrikko, mutta se ei polvikipua pois vienyt. Sain lopulta useamman viikon jälkeen lähetteen magneettiin. Lateraalinen repeämä kierukassa. Lonkan ja kierukkavamman kuntoutus on käytännössä samoilla harjoitteilla tehtäviä. Joulukuulle sovittu kontrolli ortopedin kanssa, joks on valmis operoimaan ellei kuntoutuksella saada vaikutusta. Toki sitäkin seuraa kuntoutus, että sikäli onko sama jatkaa vain kuntoutusta ilman operaatiota?
Itse olen tammikuussa 59v. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen pelannut lentopalloa junnusta
seitkytluvun puolestavälistä aina ikämiesikään asti. TUL:n poikien maajoukkueeseen pääsin lukioikäisenä ja Suomen majuleireilläkin kävin. Ja keihästä heittelin siinä sivussa kesäisin.
Joten olkapäät, kyynärpäät, nilkat, polvet ja lonkat on olleet kovilla. Olin aloittaessani myös ylipainoinen ja muutenkin isokokoinen.
Noh, silloin TUL:n maajoukkueaikaan nilkka pyörähti ympäri ja sieltä murtui joku sellainen “ylimääräinen” luu mikä oli kasvupyrähdyksessä kasvanut. Kuusviikkoo jalka kipsissä. Ja tän jälkeen ura lähti hetkeksi laskuun, mm majuhomamt jäivät.
Molemmat nilkat vääntyilivät aina silloin tällöin ja vasen tuli siihen kuntoon että sen aikainen ortopedi määräsi leikkaukseen. Nilkan uloimman luukosen takaa irroitettiin toinen jänne ja se porattiin ko luukosen läpi ja istutettiin sinne kiinni. Kuusviikkoo taas kipsiä. Nilkka on nyt sellainen että se vääntyy tiettyyn pisteeseen asti mutta ei “nyrjähdä” kokonaan. Ja nilkan asento vähän lintallaan ja kuluttaa mm vasemman kengän sisäsyrjältä. Oikea nilkka on löysempi.
Sitten kerran yksien treenien lämmittelyssä pelasimme ns pikkupeliä ja verkkotilenteessa kaverin jalka tuli omalle puolelle ja kaaduin siitä selälleni ja tulin toisen olkapään kautta kuperkeilalla pystyyn, mutta siinä kohtaa vasen polvi muljahti pois sijoiltaan. Sattui aivan saateristi ja kaverit sitten sai väännettyä sen takaisin paikoilleen. Siihen aikaan ei sikäläinen ortopedi katsonut että vaatisi leikkausta, sivu tai ristisiteet ei hänen mielestään olleet niin venyneet. Tai jos se olisi leikattu niin siihen aikaan ´, niin se olisi tehty avoleikkauksena, eli suht suuri operaatio.
Sen jälkeen tuo polvi menee sijoiltaan/lukkoon milloin missäkin. Tässä koneen ääressä jos jalka sopivasti käy koukussa tietyssä asennossa. Autosta poistuttaessa pitää olla tarkkana. Kaikkein pahin oli kun rakensimme taloa ja ruoditin kattoa polvillani aivan räystään reunalla. Polvi tietenkin pois paikoiltaan. Meni varmaan 10min että pääsin turvallisesti istumaan ja vääntämään polven paikoilleen… Samaisesta polvesta on sittemmin poistettu irronneita kierukan osia kertaalleen kun alkoi särkyä olla jatkuvasti.
Nyt on taas painoa 191- pituisella ukolla ihan riittämiin ja nyt oikea polvi alkanut oireilla varsinkin rasituksen jälkeen. Juu painon pudotus auttaisi varmasti.
Viimeisin leikkaus oli tasan vuosi sitten. Viimeisinä aktiivipeluriaikana tuossa vasemmassa operoidussa nilkassa alkoi rasituksen alussa tulla kipua. Esim lenkin alussa, pelin alussa rauhoittuen, mutta jos rasitus kesti kauemmin niin kipu alkoi taas. Lääkärit antoivat silloin siihen kortisonia muutama kerran, mutta kivun se vei mutta ei kyllä korjannut vikaa. Tuo kipuilu loppui kun lopetin peliurani, mutta viimekeväänä erään koiralenkin aikana kipu palasi samanlaisena. Muutaman työterveyslääkärikäynnin jälkeen mut ohjattiin Terveystalon ortopedille ja magneettiin. Siellä löytyi luupiikki mikä osoitti vaivan ja lähete TYKSiin. Ja sieltä ortopedi määräsi taas kerran leikaukseen. Siinä irroitettiin osa akillesjännettä ja sitten alkoi luupiikin ja osan kantaluun höyläys. Toimenpiteen jälkeen akilles kiinnitettiin erillisellä tukiankkurilla. Kuntoutuksen jälkeen liikkeellelähtökipu heltisi, mutta rasituksen jälkeen silloin tällöin vähän kipuilee.
Päätän raporttini tähän.
7 tykkäystä
Tuosta aikaisemmasta viestistä tuumaten jaan oman pahimman tapauksen sattunut ja tapahtunut on kyllä vaikka mitä:grin:.2003 muistuu mieleen muustakin kuin kevään kiekoohuumasta.Itelle sattui sisäbiitsissä ,kun toisen jalka tuli torjunnassa meidän puolelle ja laskeuduin sen päälle,niin siinä tuntu heti et jotain pahempaa meni nilikka osoitti sisäänpäin. Siihen aikaan ei ollunna hirveästi “oikeita” lääkäreitä sunnuntaisin päivystämässä vaan kandeja kohan ne on:thinking: Tuumasivat et on pois paikoiltaan:grin:Meikä aattelin ette kyllä saa…na rupee sitä vääntelee, mut tulivat siihen tulokseen että kuvataan seuraavana päivänä. Sieltä paljastui telaluusta lähteny palanen pois ortopeditkin Tuumasivat etteivät olleet tommosta vammaa nähneet uransa aikana( Paikallisen urheilukaupan myyjä oli tutkinut kun oli kiinnostanut kun tukia etsin et miten sieltä menee rikki,et kun akilesjänne ei antanut periksi niin jostakin oli mentävä rikki tiedähäntä onko mitään perää) Vaivannut siitä saakka urheilussa joutuu käyttään tukea ,liikerata heikentynyt reilusti. Leikattiin olikohan 2019 uudestaan koska oli puoli vuotta kipua ,josta seleves että on taas irtopala ja tulehuskalvoo ja voi tulevaisuudessa ehkä joutua kuulemma leikkaan taas.Nyt on kyllä sen viimeisimmän leikkuun jälkeen ollu kivutonta nilkan kanssa,mutta tuonut sen jalan muihin niveliin varsinkin polveen ongelmia jotka kyllä oli itsellä tiedossakin. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa ja tekevälle sattuu:muscle:
1 tykkäys
Ilmeisesti olen saanut toiseen jalkaan Haglundin kantapään 
Kyseessä siis “luupiikki” mikä on varsinkin luistimet jalassa melkoisen kipeä. Ikinä ei ole ennen tällaista vaivaa ollut, mutta nyt se iskee aina päälle kun käy pelaamassa. Parani itsekseen vajaassa parissa viikossa, mutta tuli heti laakista uudelleen yhden pelikerran jälkeen. Ikävä sinänsä, kun varmaan korjaantuisi vaihtamalla luistimet, mutta juuri ollut puoli kautta käytössä “uudet” putket, mitkä ovat loistavat, poislukien tuo Haglundi.
Rakensin fitnesmatosta leikkaamalla prototyypin kantapääsuojasta. Ja kivun lievityksen suhteen, ihme kyllä, se toimikin kuin junan vessa. Ainoa ongelma oli että ei pysynyt paikoillaan kuin puolisen tuntia.
Täytynee kehittää prototyyppiin paikallaanpysyvyysominaisuus. Toinen kauheampi vaihtoehto olisi alkaa venyttelemään pohkeita, senkin on sanottu tähän vaivaan auttavan 
Tarttee sanoo, että veti vähän nuolen lyttyyn, kun Tapaninpäivänä repes painireeneissä rintalihas irti olkaluusta(?) tai jostain sieltä. Onneks oli Sporttiturva viä voimassa, niin olin rontti viikon päästä Pihlajalinnan pöydällä. Kuulemma hyvä, että irtos käytännössä kokonaan, kuin että lihas olis revenny kahtia, kun revenneen lihaksen ompelu ei olis yhtä hyvä, kuin nyt irronneen lihaksen ankkurointi.
Mutta tulee olemaan vielä pitkä matka takas tatamille. Neljä viikkoa tartti pitää kantosidettä ja rontti viikko sitten sain “luopua” siittä, mutta tarttenee yhä pitää silloin tällöin, kun käsi ei vieläkään saa mennä tiettyihin kulmiin.
3kk menee, että kestää kohtalaista vääntöä ja 6kk, niin kestää täyspainoisesti.
Tarttee sanoo, että korvien väliltä vaaditaan aika paljon, kun hyvin kevyet jumppaliikkeet on paikoin aika tuskaa ja, että tunnollisuus on arvossa arvaamattomassa, että sitä vaan nöyränä tekee päivästä toiseen tarvittavat jumpat.
Kerralla kuntoon -projekti. Jälleen kerran.
7 tykkäystä
Saman tyyppinen kokemus itsellänikin.
Päätteen parissa työskentely sai hakemaan apua kuinka niskajumiin löytyisi helpotusta. Kuntonyrkkeily kuulemma auttaa tähän. Ostin möksälle säkin ja hanskat ja luin ohjeita kuinka harjoitella.
Nyrkkeilijän makuinen kaveri kertoi opetusvideolla, ettei pidä läpsiä säkkiä vaan lyödä tosissaan. Näin tein ja seuraavana päivänä oli olkapäät kipeinä. No sama mättäminen säkkiin uudelleen ja seurauksena oli olkapäissä järjetön särky ja kädet oli kuin pulkan narut.
Menin lääkäriin kysymään mitäs nyt tehdään ja lääkäri sanoi että on ns. jäätyneet olkapäät ja paraneminen voi ottaa parikin vuotta. Hirveä tuomio, nukkuminen oli semmoista puolen tunnin torkahtelua, kun säryt olivat kovat. Kipulääkkeet eivät auttaneet ollenkaan.
Minut ohjattiin jumpparille, joka teki liikkuvuus testejä ja totesi yhtäkkiä että ”ei voi olla totta”. Melkein valahti löysät punttiin tuon toteamuksen johdosta. Jumppari sanoi ettei mun kädet pitäisi liikkua näin? Kun asiaa selviteltiin tuo pitkäaikainen uintiharrastus mahdollisti käsien poikkeuksellisen liikkuvuuden. Kädet nousi eteen mikä ei pitänyt olla mahdollista.
Palasin uudelleen omalääkärille, joka onneksi oli sairaana. Sijainen sanoi että pistetään kortisonia olkavarsiin ja katsotaan miten käy. Piikkien jälkeen meni kaksi päivää kun kädet olivat kunnossa. Aivan helvatinmoinen helpotus tuohon kahden vuoden diaknoosiin nähden.
Kävin jumpparilla muutaman kerran sen jälkeen, kun kädet saatiin kuntoon. Jäi itselle näkemys että jumppari oli parhaiten perillä mistä vamma johtui. Tosin lääkäri sanoi, että jos kipu tulee uudelleen niin tökätään heti piikit olkapäihin.
5 tykkäystä
Ilmoittaudun palstan polvivaivaisten joukkoon. Parisen viikkoa sitten aivan vaarattomassa tilanteessa sulkapalloa pelatessa jalka jäi ilmeisesti vähän huonoon asentoon, polvessa napsahti ja heti tuli fiilis, että nyt kävi ikävästi, vaikka kovaa kipua ei ollutkaan. Ensimmäisen kerran, kun koivella koetin varata, polvi aivan selvästi muljahti.
Turvotusta ei ollut pariin ekaan päivään ja aluksi yleislääkäri ja sen jälkeen vielä ortopedikin oli toiveikas säikähdyksellä selviämisestä. Magneettikuvaus kuitenkin kertoi ruman totuuden: eturistiside katkennut. Kuntouttaminen on aloitettu ja jalka tuntuu jo hieman paremmalta joskaan en sitä vieläkään suoraksi tai koukkuun saa. Jos joku onni tässä kävi niin polvessa on vain eturistisidevamma eikä lisänä muita murheita.
Nyt vaan kovasti pompottelen, että valitsenko leikkausreitin vai kuntoutuksen tien. Lääkärikin oli täysin ympäripyöreä asiasta jutellessa ja toki ei hän mitään varmaa voikaan sanoa, koska jokaisen ihmisen polvi on yksilö. Toisaalta ei yhtään huvittaisi mennä veitsen alle, mutta mihin kuntoon polvi tulee pelkällä kuntoutuksella? Ja vaikka se tulisi nyt hyvään kuntoon niin miten sitten iän karttuessa ja tukevan lihaksiston väkisinkin rapistuessa. Eikä leikkauskaan monelle mikään hopealuoti ilmeisesti ole ollut.
Onpahan taas tekemistä tässä kevättä odotellessa.
1 tykkäys
Jaa polvivaivat. Viime huhtikuun lopussa pikku mukkelit päin laitaa eikä polvi tykännyt. Meni sellanen 6-7 kk että uskalsi kunnon polvituen kanssa taas luistimille. Siitä muutama viikko ja erilainen kipu samaan polveen, välillä melkein ihan kävelynkin estävä kipu, toisena päivänä paljon lievempää. Jonkinlaiseksi jännetulehdukseksi, tai määrittelemättömäksi polven etuosan kivuksi se tuomittiin. On jumpattu ja pumpattu, mutta kolmisen kuukautta myöhemmin edelleen ihan arpapeliä mikä on päivän polvikunto.
Siihen sitten päälle, tai alle, edelleen vaivaava kantapään/akillesjänteen roskat jotka on vieneet nyt jo puolitoista vuotta elämästä. Mutta se haitta nyt ei oo oikein haitannut, kun polvi on ollut siinä kunnossa ettei oikein isompia pysty kuitenkaan tekemään. Siellä se patti ja kipu on kuitenkin olemassa edelleen ja tuskin ilman puukkoa lähteekään.
Jos vaan voitte mitenkään välttää, niin älkää vanhetko.
2 tykkäystä
Sulkapallossa polvi rikki. Työterveyteen runsaan viikon jälkeen kun polvi oli jalkapallon kokoinen. Työterveyden ortopedi epäili nesteeksi, mutta lumpion alta punkteerasikin puhdasta verta. Sanoi, että polvi paskana, verta ei pitänyt tulla tippaakaan. Nyt hopi hopi jatkotutkimuksiin ja leikkurille. Sivuristisiteet moro.
Pelkään hyttysenkin piikkiä, enkä mennyt minnekään. Polvi oli muutaman vuoden epävakaa ja kävely, erityisesti alamäkeen, aiheutti kipua. Sitten loppui vaiva.
Kymmenen vuotta tuosta ja golfrundilla samainen polvi alkoi paukkumaan niin, että kollegat nauroivat sille. Sitten silloisen työterveyden pakeille. Valtakunnallinen yritys ja huippu työterveys. Työterveyslääkäri kuunteli tarinan, eikä koskenutkaan. Printtasi maksusitoumuksen, ja listan ortopedeistä. Sanoi että näitä on käytetty, mutta maksusitoumus käy minne vaan. Päätä itse. Aloin googlailemaan listaa läpi, ja ensimmäinen oli silloinen alppimaajoukkueen lääkäri, ja operoinut Palanderit ja muut. Ajattelin, että tuo varmaan kelpaa.
Marssin Taliin vastaanotolle. Mies väänteli ja käänteli polvea. Väänteli ja käänteli molempia jalkoja ja sanoi, että kipaise tuossa yläkerrassa röntgenissä ja katsotaan sitten. Kipaisin ja kävelin takaisin alakertaan ja siellä hän tutki niitä kuvia jo. Väänteli ja käänteli polvea uudestaan ja näytti sitten kuvat. Sanoi, että sulla on kuule nivelpinnat ehjät kuin lapsella, mutta polvesta on varmaan vähän siteitä ja turvatyynyjä rikki. Sanoi, että lihaksisto on hyvässä kunnossa, ja pidä se sellaisena. En suosittele leikkausta, voisi mennä pahemmaksi.
En mennyt leikkurille, ja samalla polvella on aika monta luistimenvetoa vedetty, golfrundia pelattu, kävelty ja juostu, ja suksea kuljetettu mäkeä alas.
Ei särje, ei ole mitään vikaa, eikä ole mitään tuntemuksia. Täällä mentiin ilman leikkuria, mutta koipi on saanut vastetta ja liikuntaa matkan varrella.
Jossain mainoksessa sanottiin, että vesissä on eroja kuin viineissä. Varmaan on henkilöissä ja polvissakin. Mutta täällä leikkaamatta jättäminen osoittautui hyväksi päätökseksi. Kuullostelisin hetken ennen päätöksiä.
3 tykkäystä