Kuten sanoin, ajat ovat muuttuneet 
. Meillä oli VMTK:n kokoukset aina palvelusajan ulkopuolella. Yhden kerran käytiin koulutuspäivillä Hallista Keuruulla, se oli ainoa keikka missä en osallistunut varsinaiseen päiväohjelmaan, muuten kaikki marssit ja muu toiminallinen ttekeminen kuten taisteluharjoitus kuului ohjelmaan muiden ryhmänjohtajien tavoin.
On ne muuttuneet. Kirjoitin tämän aiemmin tähän ketjuun:
Vanhempi poika kävi intin ollen VMTK:ssa TOS-asiamies eli käytännössä toimistohommissa. Kolmen hengen VMTK asui omassa tuvassaan ja normipäivä oli että herätään kun muutkin herää että saa aamupalan, sitten tupaan katsomaan edellisen päivän Big Brother, sitten nokkaunet ja sitten toimistolle. Pojan työpisteessä oli pelitietokone kahdella näytöllä ja VMTK:lla oli oma auto, jolla ne kiersi esim. kutsuntoja.
Mutta, toki varuskunnat on nykyään niin isoja, että VMTK:ssa riittänee oikeasti töitäkin.
1 tykkäys
Jokainen rooli on tärkeä
1 tykkäys
Kyllä. Kunhan karrikoin rivien väliin.
Itse olin kirjuri ja olo oli ku komppanian vääpelillä. 
3 tykkäystä
Ite olin siihen aikaan toiseksi suurimman esikunnan toimistopoju eli lähetti/kirjuri. T.Kivelä ja M.Palo oli samaan aikaan autokomppaniassa vastaavissa tehtävissä (jostain syystä puhuttiin jääkiekkoilijoiden suojatyömaasta, koska vieressä eräs jäähalli), joka oli meitin yksikkö, muttei me siellä muuten käyty kun ilmoittautumassa lomille ja lomilta. Kahden miehen yksiössä asuttiin varusteina mm. telkku, jääkaappi ja kahvinkeitin. Pyörällä sai runtsata ympäri Hämptonia ja aamut aloitettiin aina tutkimalla sanomalehtiä löytyskö jotain SA aiheista. Aluetta vartioineen Parolan yksikön varusmiesjohtajat välillä yrittivät leikkiä pomoa, mutta pettyivät katkerasti, kun oltiinkin vähän isompia pomoja siellä alueella, sotilasläänin päivystäjän virallinen apulainen 
.
2 tykkäystä
Komppanian vääpeli oli minulle kuin äiti. Kirjuri kuin isosisko.
2 tykkäystä
Mulle ei, vääpeli huusi kuin hinaaja. Ja kirjuri oli tosin melkolailla yhtä etäinen, kuin isosisko.
4 tykkäystä
Tupakaveri jäi kirjuriksi alokas komppanian, kun hänen piti palata perheyritykseen töihin mahdollisimman nopeasti. Hyvä pesti, 8 kuukautta palvelusta ja kaikki viikonloput vapaata.
Kerran oltiin sotkussa kahvilla, kun kirjuri kaverini kysyi ohimennen ”ootko pitänyt paljon lomia”. Tarkistin paljon lomia on jäljellä ja niitä oli pari päivää laskelmiani enemmän? Pääsykoe lomat oli hukkuneet kirjanpidosta.
Selvisi että kaverini oli kummannut pari pidettyä vapaata pois kirjanpidosta. Tuohon aikaan lomat oli merkattu isolle arkille lyijykynällä.
Tuolloin olin juuri kuusi viikonloppua kiinni peräjälkeen, niin pari ylimääräistä vapaata kelpasi hyvin.
5 tykkäystä
Nyt on taas hylsyt lennellyt viime aikoina ja armeija muistoja on tullut mieleen, tässä yksi.
Oltiin harjoittelemassa nuljusta ( Btr 60) poistumista. Jos joku muistaa vaunun, niin tilaa oli saman verran kun Fiat 600:ssa. Poistuminen tapahtui vaunun kannelta eli yläkautta. Siihen kun lykkää kahdeksan kaveria taisteluvarustus päällä niin ahdasta on.
No, harjoittelimme vaunusta poistumista mahdollisimman nopeasti. Perässäni tulevan kaverin tetsarissa olevan lapion tuppi tarttui johonkin ja kaveri heitti täyden voltin vaunun päältä ja päätyi selälleen maahan. Menin kysyy ootko hengissä, kun mitään liikettä ei näkynyt.
Samalla harjoituksen vetäjä vääpeli ”pönttö” Saalimo karjaisi että ” Ei esitetä mitään akrobaattitemppuja vaunusta poistuttaessa”.
Kaverille ei käynyt onneksi mitenkään. Näin myöhemmin tuotakin häpeningiä on muisteltu monesti.
3 tykkäystä
Lapsista se sotahullu aikoo tehdä toisenkin YK-keikan. Siellä tienaa niin hyvin (ja ekan keikan rahat on sijoitettuna), että tokan keikan jälkeen on iso käsiraha oman kämpän ostoon.
Ja kuulemma noissa hommissa on aika leppoisaa kun kaikki tulee ylhäältä annettuna, kattoo vaan ettei tee mitään tyhmää.
4 tykkäystä
Meillä oli joskus aikoinaan alokas armeijassa, jonka sukunimi oli Help.
Huomatessani kaverin nimen niin totesin, että toivottavasti ei koskaan häviä leirillä missä on kansainvälisiä vieraita. Nimittäin voi vaikuttaa vähän erikoiselta, kun huudellaan sukunimeä pitkin metsää.
Voitte varmaan arvata miten kävi sitten yhdellä leirillä. Kysymysmerkiksi jäi, että oliko siellä jotain kansainvälisiä vieraita, toivottavasti ei.
2 tykkäystä
Mun aikana itse hiihdettiin!!! Nyt näin 
2 tykkäystä
Kuinkahan olisi varusmiehet pysyneet perässä?
Itse en edes koskenut suksiin koko armeijan aikana.
1 tykkäys
Kyl me vaan hiihdettiin. Kelaa kun vedettiin suoraksi, niin yhdes alamäes tupakaveri lensi lahjakkaasti, kun piuha loppui. Rytkäisi kaverin huljakkaast selällee.
3 tykkäystä
Niinisalossa 2004 ja kyllä hiihdettiin, mutta mukavaa vaihtelua tuli välillä kun vedettiin narussa moottorikelkan perässä. Oma taitonsa pysyä pystyssä hinauksessa ja aina kun joku kaatui (=koko letka kaatui yleensä) niin vetoapu lähti vetämään toista porukkaa
1 tykkäys
Ei meillä vaan tommosta.
1 tykkäys
Välikohtaus tapahtui Porin prikaatissa Säkylässä tämän vuoden heinäkuussa.
Melko erikoista, että se on tapahtunut IS:n jutun mukaan tulevaisuudessa. 
5 tykkäystä
Ihan hyvä että sai sanktioita, ei tuommoisessa touhussa ole järjen häivääkään.
3 tykkäystä
Sama juttu, enkä ole suksiin enää koskenut vuoden 1988 jälkeen.
2 tykkäystä