Oho, tämä unohtui.
No mut ei se mitn.
Nyt ”gasoo, ei breikkei”!
Oho, tämä unohtui.
No mut ei se mitn.
Nyt ”gasoo, ei breikkei”!
Käytän noista sanoista kahdeksaa aktiivisesti ja yks on sitten siinä rajamailla. ![]()
Mä tykkään tästä suunnasta, että otetaan lainasanoja muista kielistä, etenkin englannista. Englanti on sentään huomattavasti isompi kielenä kuin esimerkiksi ruotsi. Historian saatossa sanoja on kuitenkin ymmärtääkseni lainattu enemmänkin ruotsista.
Minä tunnustan käyttäneeni yhtä noista joitakin päiviä sitten, naulasin yhden irrallaan olevan laudan kuistilla kiinni ![]()
Ylen studio toimittajan mukaan Suomi kairasi voiton. Ei kuvaa minun mielestä sana kairata mitenkään minkään pelin voittamista!
Näinä aikoina ärsyttävimmät sanat ja sanonnat eivät lopulta ole suurikaan kärsimys, joten tätä ketjua voi olla arveluttavaa päivittää.
Kuitenkin, tämän päiväisessä Tamperelainen-lehdessä lähes koko sivun juttu Juha Kostiaisesta on otsikoitu: Pöhinässä on voitava viipyillä
Aaaargh ja anteeksi.
Kyllä tympäsee sana shaissee! Tänään taas putkahti pitkästä aikaa vastaan.
Oma tekeminen, nautitaan tästä ja kun puhutaan turnauksesta, “Tää on ollu hieno matka”.
Muotisana whataboutismi.
Alustatalous
Editoijan maininta: Ei siis ärsytä ko. sanan piiriin kuuluvat toimijat ja ihmiset. Tuo vaan on sana, joka on helppo sanoa, jos ei osaa sanoa muuta.
Tämä on kyllä silti hyvä sana, koska se kuvaa ilmiötä, mikä on vaikea nopeasti selittää suomeksi. Englantijuuri vähän ärsyttää tuossa, mutta eipä sille oikein ole muutakaan sanaa - mihin katosit, Agricola?
Agricola tässä moro! “Enennyslausumointi”.
Tällehän kävisi suomennos mutku tai jokin sen johdannainen. ![]()
Väheksymättä yhtään @SammyO n hienoa lekseemiä tämä olisi todella hyvä. Mutku kuvaa juurikin tuota ilmiötä. Mutkuttelu? Kuka ottaa Kotukseen yhteyttä?
Mutkujohdannainen käy minulle hyvin. Mutta siitä pitäisi kehittää sopivan ärsyttävä, katu-uskottava ja pitkähkö muoto.
Olisiko mutkuilu sopiva sana?
Varsinainen sana ärsyttää tosiaan juuri tuon verran, kuin mitä kuvasit. Itseäni lähinnä sylettää tuossa se, että sillä poikkeuksetta sivuutetaan suoraan vastapuolen pointti toteamalla vain, että ”tuohan on whataboutismia”.
Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen entäsjosmismi.
Olen tästä vähän eri mieltä. Sillä voi syrjäyttää vastapuolen huomioon, mutta koko sana kuvaa ilmiötä, jossa on tarkoitus syrjäyttää jo esitetty huomio, eli sikäli sanan käyttäminen voi olla vain vastasyrjäytys.
Jos otetaan vaikka esimerkiksi black lives matter, niin sikäli kuin minä näen, sen rinnalla kulkeva all lives matter on vahvaa whataboutismia, sillä sen tehtävänä on siirtää huomio ongelmakohdasta (mustien kohtelu Amerikassa) laajempaan ilmiöön (kaikkien kohteluun), mikä kuulostaa sellaisenaan kivalta, mutta heikentää selkeän ja osoitetun ongelmakohdan saamaa huomiota sikäli, että se tuo muut samalle astialle, kun yhden pitäisi erityisesti saada siitä vettä.
Mitenkäs mutkuismi. Ärsyttävyys tuskin vähenee, mutta on kotimainen.
Resonoida-verbin lisääntynyt käyttö bisneskielessä on särähdellyt korvaani. Vähän kuin me sanoisimme ”Tapparan dynastian vääjäämätön jatkumo resonoi käpyrauhasessani”.
Onhan resonanssi fysiikan ilmiö mutta mistä kummasta tuo on nyt tiensä löytänyt ja myötävärähdellyt korviini?