Aurinko paistaa ja on pelipäivä. Odotuksissa on saada kymppi täyteen liigassa paikanpäällä nähtynä kun Tappara nostaa
Ota nyt extravarovasti viimeiset tunnit ettei mitään kämmiä tai äksidenttiä käy.
Hain kamat kotiseuran hallilta ennen pandemiaa. Play Off 2002 -kangasmerkein varustettu aito pelipaita ei löytynyt. Sain sen kauan sitten tamperelaiselta 80-90 -lukujen valmentajavelholta.
Torstaina pelikaveri soitti, että muistanko oikein, että sulla on Tapparan paita kateissa. Kuvailin paidan ja hän kertoi löytäneensä joukkueen varuste / kuivaushuoneesta. Sain paitani. Tulin hyvin iloiseksi. Paita päälle tänään.
Sitä en ymmärrä miten hän muisti minun kertoneen asiasta. Tapasimme nääs semiyllättäen Luulajassa ja hän sekä toinen kaverini olivat isossa, hyvin isossa juubassa.
Laitetaan nyt tähän ketjuun, kun on aktiivisena. Harmittaa pirusti, että Tapparan mahdollinen ratkaiseva finaali menee ohitse. Kompensoivia asioita kuitenkin on:
- Yliopisto ilmoitti, että minut on hyväksytty esivalinnassa puoltavalla päätöksellä alumniopiskelijaksi ensi lukuvuodeksi. Saan siis opiskella ruotsini valmiiksi ilmaisina opintoina töiden ohella. Raskasta, mutta työelämän kannalta niin mielettömän tärkeää!
- Olen saanut pedagogiset opinnot valmiiksi ja maisterin tutkinnon ulos. Minulla on kaksi hommaa jäljellä: itsenäinen ruotsin kurssi, josta voi kyllä tulla hylky, mutta se menee sitten ensi vuoteen sekä yksi kasvatustieteen peruskurssi. Ne pitää tehdä valmiiksi itsenäisesti ensi viikon aikana. Kun tämä homma on hoidettu niin opintoni ovat putkessa!
- Nykyinen työnantajani ilmoitti, että olen siellä jatkossa uuteen tehtävään haussa.
Tällä hetkellä luonnollisesti aika hyvä fiilis mestaruuden johdosta.
Mutta kyllä aina näinä mestaruuksien aikoina haikailen sen perään, että oma isoisäni olisi pystynyt näkemään tämän dynastian pidemmälle. Hän pelasi Tapparassa 60-70-luvulla, ja Tappara oli hänelle tärkeä osa elämää aina vuoteen 2016 saakka, jolloin hän nukkui pois.
Tiedoksi sinne tuonpuoleiseen, että ihan hyvin meillä kulkee.
Jussi Tapola.
Tunnen samoin, oma isoisäni nukkui pois pari päivää sitten, Tappara-henkinen hänkin (ei hän kenet olen maininnut palstalla). Omistan tämän mestaruuden hänelle.
Nyt on kaikkien omien jengien kausi ohi ja kaikki voittivat omat sarjansa.
Nyt sitten kesällä Manse PP:n peleihin, elokuussa road tripille jenkkeihin ja sitten taas uuteen kauteen.
Tykkäykset loppu jo ajat sitten. Tätä käy kateeksi, itsekin monena vuonna tuon suorittanut mutta tänä vuonna ei useammastakin syystä enää onnistu.
@Hattuhylly saa hyvälle tuulelle! Monen viinanhuuruisen mestaruuden jälkeen, näin livenä oman jälkikasvun kanssa mestaruuden paikanpäällä. Se aito riemu ja ilo, mikä itsellä on jo vähän laantunut, oli käsittämätöntä. Kiitos myös A1:ssä olleelle pariskunnalle peliseurasta. Onnea koko foorumin porukalle!
Tuosta tulee hauskaa. Viimeksi oltiin itärannikolla, nyt ollaan lännessä ja kolmeksi viikoksi on auto maksettu. Ja lennot toki myös.
Vimpelin juhlat on koettu syksyllä ja nämä alkamassa juuri mutta koripallon kausi on vielä kesken ja siitäkin odottelen juhlan aihetta.
Melki päivälleen 10v sitten tultiin takas meidän Jenkki roadtripiltä. Vuokrattii Suburban New Yorkista ja ajettiin mutkien kautta San Franciscoon. Tollo meiti reissun aikaan oli just Ässät-finaalisarja käynnissä ja meikä piti aina pelipäivinä Barkovin paitaa päällä
Reitillä oli mm.Washington, Buffalo, Kanadan Lontoo, Detroit, Chicago, Sioux Falls, Denver, Las Vegas, San Diego. 3vkon ajon jälkeen oltiin viä viikko Nykissä. Se oli komee reissu
Naattikaaha reissusta!
Länsitamperelaisen alakoulun pihalla äsken yksi poika huutaa ”kuka voittaa” ja kaksi vastaa ”Tappara”. Kuulostipa hyvältä
Turun valtalehdessä on ollut urheilusivuilla pienet jutut finaalipeleistä. Tänään oli ekalla aukeamalla mestaruus tiivistetty muutamaan lauseeseen. Urheilusivuille ei päässyt.
Tänään aamulla koiran kanssa lenkillä niin tuli muutama alakoulu ikäinen tyttö pyörillä vastaan ja oli asianmukaista huivia kaulassa
Nuorimmainen tuli Vekaralta lomille ja kertoi että lähtee viikon päästä RUKkiin.
Tommi Niemelä. Playoffeissa käy tunteet lämpimänä ja kritiikkiäkin on saanut, ja se anteeksi annettakoon.
Sen aistii kuitenkin, kun kyseessä on sydämellinen tyyppi. Iloinen, positiivinen ja avoin. Eilisen kättelyn aikana näki, kun onnitteli vastustajia, nimenomaan vilpittömästi. Arvostus valmentajana, mutta ennen kaikkea ihmisenä vaikuttaa tyypiltä, joka saa hyvälle tuulelle. Mancrush.
Samoin näen oman lapsen päiväkodissa joka arkipäivä sellaisen ihmisen, jonka pelkästä olemuksesta tulee hyvä mieli. Iloinen olemus, ja vilpitön hymy.
Muistakaa olla ystävällisiä ihmisille, tuntemattomillekin. Sillä voi olla todella iso merkitys vieraallekin ihmiselle, vaikka se vie ehkä vain 5 sek elämästänne.
Miksemme kaikki voi käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä siten, että vieraskin ihminen voisi ajatella meistä, että onpa valloittava persoona?
Siinäpä muistettavaa itsellekin.
Nyt kun vihdoin on paremmin aikaa niin onhan tämä hienoa päivittää profiilikuva joka vuosi
Sain Ruotsista onnen toivotukset Tapparan mestaruuden johdosta Luulaja fanilta. Se sai hymyn huulille.