Tämä ja isosti. Niinku BIG TIME.
Höyrylaiva Ukko-Pekalla Turusta Naantaliin. Oli hyvä kalasoppa! Nyt Nådessa pari tuntia ja sit takas kotiin. Hieno lomapäivä tääkin. Nyt kylmää juotavaa kuviin ikeniin.
Oltiin eilen perheystävien 50-hääpäivää juhlimassa
Juhlien lopussa juhlien isäntä vei vaimonsa täysin samaan kohtaan pihamaata mistä on kuva otettu 1973, ja lauloi tälle saman rakkaslaulun kun puolivuosisataa sitten - siteerasi siihen vielä loppuun Tapio Rautavaaraa sanomalla ”En päivääkään vaihtaisi pois….”
Siinä kuule kostuivat omat kuin muidenkin silmäkulmat, oli mahtavaa nähdä tuollaista aitoa rakkautta joka on kestänyt kaikki nuo vuosikymmenet, vaikka molemmilla ikää kohta se 85
Onpahan hullunmyllyä ollut taas tääkin päivä. Silti saa hyvälle mielelle.
Oli bänditreenit. Ja vidun hyvät sellaiset.
Lähestulkoon tämän iltaista… on niin rankkaa musaa etten täällä viitti jakaa.
Eka muuttokuorma viety ja purettu!
Lauantaina loput kamat, Riksun kämpän luovutus ja sen jälkeen olen (kaveria lainaten) TREppu! ![]()
Se olisi ensi viikolla ensimmäinen työhaastattelu opettajan pestiin ![]()
Ja Ilvesläisille vain huonoja numeroita?
Tsemppiä haastatteluun!
Tuolta alueelta jos löytää edes Tappara-fanin niin melkoista on
Jos paikan saa niin muuttoreissu on historiallisen pitkä. Mutta elämäntilanteeni sallii sulavan liikkeen, joten eiköhän tässä hyvillä mielin lähdetä, jos valituksi tullaan. Ja valinta tarkoittaa samalla myös sitä, että ensi kauden Tapparan pelit paikan päällä olisivat laskettavissa yhden käden sormilla.
Opetat vaan etäyhteydellä, sehän on sitä nykyaikaa! ![]()
Täällä myös tänään majoittu tilapäistiloihin ja sopivan pienellä tavaramäärällä.
Tytär täytti viime kuun lopulla 2 vuotta, paljon iloa ja surua on matkaan mahtunut. Tyttö voi tilanteeseen nähden hyvin ja kehittyy omalla vauhdillaan. Diagnooseja on tullut, lähinnä huonoja ja mieltä lamauttavia. Lisäksi erilaisia apuvälineitä on jonkin verran, eikä ne tulevaisuudessa ainakaan vähene. Kuta kuinkin kaikki terveydenhoito on KYSsissä ja tulemme ne siellä pitämään, vaikka monet asiat saisi Mikkelissäkin hoidettua. Edelleen ainoa selittävä tekijä sille mitä tapahtui on kätkyt kuolema, josta tyttö ehdittiin elvyttää henkiin. Tässä kun kaikkea mahdollista tapahtuu ja tulee diagnoosien puolesta esiin, niin välillä tulee vain mieleen että olisiko tuska ollut helpompi käsitellä ja tytön helpompi olla jos häntä ei olisikaan ehditty elvyttämään henkiin?
Näitä arpien auki repimisiä on tullut kun diagnoosit on päivittynyt, viimeisimpänä erittäin vaikean älyllisen kehitysvamman ja 5 luokan liikuntavamman saaminen. Vaikka edellä mainitut asiat oli erittäin raastavia ja olotila KYSsissä oli erittäin rikkinäinen kun nuo kuuli, niin sentään positiivisena puolena on se että enää ei tarvitse taistella KELAn kanssa siitä että onko tyttö oikeutettu vammaistukeen vai ei ja se tuki on 16 vuotiaaksi asti annettu suoraan.
Sitä edellinen arpien auki repiminen oli syntymäpäivänäni kun kävimme tekemässä puolisoni kanssa tytölle hoitotahdon. Ei ole vanhemmalle helppoa miettiä lääkärin kanssa että koska tyttö elvytetään ja koska ei. Tai missä vaiheessa hoitoa ei edes aloiteta jos on mahdollisuus että tytön vammat vielä pahenevat. Ei kuulu myöskään vanhemmalle miettiä että halutaanko olla pelkästään omalla perheellä hoitohuoneessa jos lähtö tulee vai haluammeko että paikalla on esimerkiksi hoitaja tukena. Oli ihan äärettömän paska 37v syntymäpäivä.
Tytön vammat ovat sitä luokkaa että kaikki hengitystie sairaudet on vakavia ja tällöin saturaatio mittari ja imulaite ovat todella tärkeitä apuvälineitä myös kotona. Noh, joulukuun puolen välin ja maaliskuun lopun välillä tytöllä oli ensin A-influenssa, lievä keuhkokuume ja korvatulehdus. Näiden jälkeen taisi olla RSV-virus, Parainfluenssa ja toinen keuhkokuume. Para taisi olla vielä sellainen että tyttö kuivui siihen malliin että oli sairaalassa pari päivää nesteytyksessä ja hoidossa ja laitteissa kiinni. Ei ollut helppoa taas katsella kun tyttö letkuissa ja sairaalasängyssä.
Apuvälineitä tosiaan tullut paljon ja pelkästään nuo tuolit missä tyttö liikkuu on sen kokoisia että auto alkaa olemaan liian pieni. Vaikka tukea asioihin saisi, niin sellainen auto mihin mahtuisi kaikki maksaa sen verran että mennään vielä tolla ja säästetään. Tämä näkyy eniten siinä kun tyttö käy Vaalijalassa kuntoutus jaksoilla, niin siellä käydessä joutuu jättämään aina yhden lapsen kyydistä pois että saadaan apuvälineet mukaan. Kevyttä säätämistä ja suunnittelua aina asiat. Tytölle ravinto menee PEG-napin kautta ja sen verran tässä on itsekin oppinut että sen vaihtamisen hoidan minä itse aina 3 kuukauden välein, niin ei tarvitse sairaalaan mennä sen takia. Ja lyhyesti PEG-napista, niin se on tuollainen muovinen tappi mikä menee mahan läpi suoraan mahalaukkuun ja sitä kautta ravinto menee suoraan mahalaukkuun koska nieleminen ei tytöllä onnistu.
No miksi kuitenkin teksti hyvän tuulen ketjussa vaikka noin paljon kaikkea ja osa jäi varmasti kirjoittamattakin. Mutta noin vuosi sitten meille syntyi poika, joka kasvaa ja kehittyy normaalisti ja touhuaa todella paljon ja nyt opetellaan kävelemään. Samaan aikaan tyttö kuitenkin kehittyy omaa vauhtia ja on parasta olla tytön elämässä auttamassa ja hoitamassa tätä
Samaan aikaan on ilo huomata kuinka 3 isompaa sisarusta auttaa kahden pienimmän kanssa ja hoitaa näitä vanhempien apuna
![]()
Meni roska silmään kun luin tekstisi. Huh huh
Tsemppiä ja jaksamista. Näitä kun lukee niin tulee mieleen että me ihmiset monesti valitamme turhan pienistä asioista. Omat tai perheen vakavat sairaudet on kyllä raskaita juttuja ja onneksi teilläkin on asiat lähteneet parempaan suuntaan.
Kaikkee hyvää ja jaksamista kaiken tuon keskellä👊
Juujärven Juha sanoi juuri Aitoon Kirkastusjuhilla että: “Ollaan myös ensi kaudella mestareita”. Eiköhän luoteta siihen?![]()
Tämä, että kerrotaan suoraan mestaruuden olevan meidän tavoite, on mielestäni hieno/ suora osoitus Tapparalta, mikä on ainoa tavoite.
Ei mitään väsynyttä jargonia, että tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää?
Nyt sitten ollaan isovanhempia! Poika ja avokkinsa saivat yöllä prisessansa. Mä oon nyt ylpeä ukki ja frouva nonna.