Lähdemme toukokuussa lukiossa kulttuurikurssilla Islantiin. Olin siis tänään myymässä kaverini kanssa muiden ryhmäläisten tekemiä leivoksia kaupassa.
Siinä sitten käveli ohi sellainen nuorehko mies, vilkaisi pöytäämme ja käveli pois… ja tuli minuutin päästä takaisin. Puhelimimme kaikkea mukavaa ja hän lopulta osti 10€ maksavan tuotteen. Noh, hänellä oli vähän isohko seteli joten hän maksoi MobilePayllä.
Siihen saapui sitten yksi mummo jota palvelin mutta höristin korviani, kun tämä nuori herra näytti puhelimestaan maksua. Kaverini sanoi että “nuo kyllä maksoivat sen kympin” johon tämä mies vastasi että “tiedän.” Ja hymyili leveästi. Hän oli lahjoittanut 15€ eli viisi euroa ylimääräistä. Ja poistuessaan sanoi vielä: “Harvemmin ostan tällaisista myyjäisistä mitään mutta tuollaiset matkat ovat upeita ja tiedän että rahani menevät hyvään tarkoitukseen!” Pieni teko mutta veti nöyräksi ja kiitolliseksi.
Katson aina välillä soittelevatko nuo nuoruuden suosikit vielä? Aika useasti soittelevat. Tuli hienot fiilikset kun katsoin Peter Gabrielin Veronan keikan viime vuodelta. Etenkin biisi sledge Hammer, joka oli yksi suosikkibiiseistäni noin 40 vuotta sitten.
Live soundi on entisensä, kavereitten jalka liikkui hitaammin, mutta asenne on kunnossa. Peterin lisäksi basisti ja kitaristi ovat olleet mukana alusta asti käsittääkseni.
Täällä kahlataan vielä sepelissä, no melkein. Mutta keväistä on jo, ilma ulkona mukavan kosteaa. Nyt tulee pikkuisen lunta mutta uusi lumihan on vanhan lumen surma.
Ruoka oli hyvää, kahvi ja vaniljaviineri olivat hyviä, Ekseptionin kappale Mindmirror oli hyvä, illalla pelataan puolivälieriä, S-marketissakin on nykyään Weihenstephaneria. Onhan tässä paljon ilon aiheita.
Puhareihin soitti 102 vuotias kaveri. Rajavartiosta jäi eläkkeelle 55- vuotiaana. Tästä tipuin langalta mitä tämän jälkeen on tehnyt? No,tänään polkenut kuntopyörää Toivoi Pauli Räsäsen kappaleen Kotkan Ruusu. Nämä veteraanit ja tervaskannot
Aivan pakko tulla hehkuttamaan, kuinka hienoja ihmisiä voi sattumalta tulla vastaan. Käyn omien lasten kanssa eräässä perheille suunnatussa ryhmäliikunta tapahtumassa harrastelemassa salibandya ja useamman kerran sieltä on puuttunut toinen maalivahti, muutaman kerran on sitten kyselty josko olisi vapaaehtoista maalivahtia näille lapsille/nuorille ja miksipä ei, mukavaa hommaahan tuo on ollut. Viimeisimmällä kerralla tilanne oli jälleen sama, jolloin omat lapset totesivat, että kyllä meidän iskä voi taas mennä maalille, eli eikun varusteita niskaan ja nuorille pommitettavaksi
Tuon viime kerran jälkeen tein julkaisun erääseen facebookin ryhmään, jossa kerroin kuinka mukavaa on harrastella viikonloppuisin noiden lasten ja muiden nuorien kanssa noita liikunta ja salibandy juttuja.
Tuohon julkaisuun kommentoi sitten eräs tuonfacebook ryhmän jäsen, joka kertoi itse harrastaneensa salibandya maalivahtina 17v ja halusi itse lahjoittaa tuon maskin eteenpäin, jotta maskille tulisi vielä käyttöä.
Maskihan tuli jo nyt 22.3 eräästä salesta noudettavaksi ja kävin sen eilen kauppareissun yhteydessä noutamassa.
Lisään alle vielä muutaman kuva tästä kyseisestä minulle lahjoitetusta maskista
Ps. Koska nyt löytyy jo hieno maski on varmaankin hankittava muutkin varusteet ihan omasta takaa ja alettava harrastelemaan tuota salibandyveskarin hommaa sitten hieman enemmänkin
Nyt on nää päivät yhtä Tappara-Tepsiä… perjantaina oltiin Mikässenniminyttaasolikaan- hallissa ja nyt tiistaina uudestaan. Ja torstaina tullaan Nokia-areenalle kattoon kun sarja pistetään halki, poikki ja pinoon!
Toivoi Pauli Räsäsen kappaleen Kotkan Ruusu. Nämä veteraanit ja tervaskannot 
