Huomasin että uusin Improbatur oli tullut kotio. Kyseessä siis lukiolaisten oma lehti, jossa harvemmin on mitään luettavaa. Nopeasti silmäilin sitä läpi kunnes verenpaineet kiehahtivat punaiselle.
En otsikkoa muista mutta jutussa kerrottiin kolme tarinaa siitä miten intti vaikuttaa parisuhteisiin. Millasta on olla inttileski jne. jne. Mulle on tuputettu tollasia parisuhde ja intti paskaa jo useamman kerran. Joo, ne ovat varmasti joillekuille tärkeitä ja hyödyllisiä, ei siinä mitään. Hyvä että noita juttuja on heille!
Mutta mitäpä jos mun maailman rakkain asia perheen ulkopuolelta ei ole ihminen? Sillä ei ole väliä? Sillä ei ole väliä että mua vituttaa todella rankasti, että missaan puolet Tapparan kautta intin takia? Hä? “Se on vain jääkiekko” vai? VAI?
Tota samanlaista parisuhdeainoarakkausmuullamitääväliärakkauspuspuspaskaa on jo joutunut sietämään ennen inttiäkin ja nyt taas kattila käy kuumana.
Sää meet kesällä, niin säähän missaat koko kauden.
T. Katteltiin inttikaverin kaa kännykältä 6. IFK-finaalia pj-teltassa Niinisalon metässä, ja ei kyllä hirveen hyvin pyöriny.
Jep ja mä olen pomppupallona elämäni aikana jo aivan tarpeeksi. Toivottavasti ryhmänjohtajaksi tulisi edes joku mukava ja maalaisjärjen omaava häiskä. Muuttuspahan olot edes hieman siedettävimmiksi.
Tämähän on hyvä ratkaisu jossa kaikki voittaa. Muiden ei tartte häiriintyä Suomi Ensin -mielenosotuksista ja Suomi Ensin -liikkeen jampat saa lisää vettä uhriutumismyllyynsä, voi taas valittaa kuinka vaikeaa valkosella heteromiehellä on tässä maassa.
Ihan vaan helppona tippinä sinne inttiin: siitä voi saada paljon, jos osaa suhtautua siihen avoimin mielin. Se vuosi tuntuu oikeasti pitkältä ajalta tuon ikäisenä, mutta siellä on ihan poikkeuksellinen mahdollisuus valmistautua henkisesti seuraavan vaiheeseen elämässä.
Itse menin inttiin ns. kirjat levällään ja siviilissä oli paljon huolia opiskelun yms. suhteen. Ajattelin ihan liikaa kaikkea muuta, mutta loppuviimeksi se aika meni tosi nopeasti ja jälkikäteen on hatuttanut, että ei malttanut olla sitä vuotta, kun oli mahdollisuus. Se on kuitenkin täysi ylläpito vuoden ja kohtalaisen helppoa touhua.
Vaikka se tuntuu “nuorena” pitkältä ajalta niin lopulta se on todella lyhyt aika. Puoli vuotta on sitten jo ihan naurettavan lyhyt aika. Nuorena on semmosta tervettä “kiirettä” yleensä elämän seuraavaan vaiheeseen ja liian paljon fokusta uppoaa siihen, mitä tuleman pitää. Kannattaa nauttia tuollaisista once in a lifetime hetkistä ja mennä sit kaikessa rauhassa sinne jatko-opintoihin / työelämään, kun siltä tuntuu.
Siellä työelämässä ja opiskeluelämässä kyllä ehtii paahtua kyllästymiseen asti, vaikka olisi ollut vuoden armeijan vihreissä.
