Työelämä


#1

Avataanpas nyt tällainenkin ketju, jos keskustelua sattuisi syntymään.

Tässä ketjussa voitaisiin ainakin käsitellä seuraavia aihepiirejä:

  • ura / työ

  • rekrytointi ja cv:t / kuinka sait paikan?

  • kuinka usein olet vaihtanut työuraasi / työpaikkaasi?

Voin rehellisesti myöntää jo aluksi, että minussa asuu jonkinlainen uraihminen, mutta se on hyvin epäselvä ja hahmottumaton, koska en rehellisesti ole koskaan tiennyt, mitä “tekisin isona.” Olen rehellisesti vetänyt opiskeluni alusta alkaen tietyllä tavalla vihkoon ja jos voisin jälkeenpäin tehdä asioita opintovalinnoissa eri tavalla, tekisin sen varmasti. Joka tapauksessa nyt, kun ikää on jo jonkin verran, olen päättänyt, että suoritan yliopiston loppuun sillä ainekombinaatiolla, joka minulla on ja toivon, että jollakin ilveellä saisin edes “jotain sinne päin” olevaa työtä.

Minulla on sinänsä ollut tuuria, että satuin aikanaan saamaan erääseen suureen paikalliseen kauppaan suhteilla työpaikan ja tavallaan jämähdin tuonne kauppaan töihin jo aika nuorena. Kaupassa ei koskaan päässyt nauttimaan isoista työtuloista, mutta tästä huolimatta asiakaspalvelussa oli aina jotain sellaista kiehtovaa, joka sai pysymään tuon ison yrityksen leivissä kohtalaisen pitkään. Toisaalta pitkään sain edes auttavasti yhdistettyä työn ja opiskelun, mutta yleensä loppuvuotta kohti mentiin aina siihen, että työtä oli enemmän kuin opintoja, jonka vuoksi opinnot jatkuvasti venyivät ja vanuivat joka suunnasta.

Tiedossa oli jo hyvissä ajoin keväällä, että tarvitsisin kesätyöpaikan, mutta yrityksestä huolimatta alkukeväästä en saanutkaan enää jalkaa oven väliin kaupan alalle. Olin ehkä jopa alitajuisesti tuudittautunut siihen, että kokemuspankillani työpaikka irtoaisi joka tapauksessa ja suhtauduin keväällä ehkä aavistuksen ylimielisesti työnhakuun. Nyt olenkin sitten joutunut koko loppukevään melkein päivittäin kyttäämään työmarkkinoita, että edes jotain löytyisi, mutta nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä maistan kesätyöttömyyttä.

Olen myös tähän astisessa työelämässäni huomannut, että erityisesti matalapalkka-aloilla on isoja ongelmia siinä, että monet työntekijät alitajuisesti elävät uskossa työuransa merkittävästä kehittymisestä, kun vain tekee hommat mukisematta ja hoitaa työnsä. Itselläni oli jopa kaupan alalla paljon pyrkimyksiä eteenpäin, mutta jostain syystä tuntui, että ura polki aina paikallaan. Kehityin kyllä niissä tehtävissä, mitä minulla oli ja asiakaspalvelijani olin mielestäni aina vain parempi, mutta työura ei varsinaisesti missään vaiheessa lähtenyt siellä kovinkaan suureen lentoon. Monessa paikassa vaaditaan työntekijältä yllättävän paljon sitoutumista, mutta samaan aikaan eteneminen parempiin tehtäviin on kohtalaisen kivikkoista.

Nyt sitten ollaankin työttömänä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Ja koko kesä on kohtalaisen epävarmaa: tähän on sitten totutteleminen. Toivottavasti nyt kuitenkin jotain löytyy, mutta on kyllä aika ohkaiset työmarkkinat tällä hetkellä. Vuokratyöfirmaan tuli mentyä kirjoille, mutta tähän asti on kyllä ollut niin paljon käytännön mahdottomuuksia, että saa nähdä, mitä tästä tulee. Ilman omaa autoa on todella paha ottaa lyhyen varoitusajan vuoroja, kun matkustamiseen menisi jo se 2 tuntia suuntaan. Eipä tule viiden tunnin takia lähdettyä Ylöjärvelle tai Nokialle Kangasalta tekemään töitä, vaikka olisi tarjolla.


Esimiesten/johtajien puheet ja turinat
Poimintoja päivän uutisvirrasta
#3

Nykyinen työpaikkani on minulle jo kymmenes, sillä ensimmäisen osa-aikaisen kesätyöni sain suhteiden kautta jo 14-vuotiaana. Olen tehnyt mm. artikkeleita ja valokuvausta lehtiin (suhteiden kautta, äitini on ollut päätoimittajana useammassakin eri lehdessä), raksahommia, puhelinmyyntiä, asiakkaiden buukkausta sijoitusneuvojille, nurmikon leikkuuta, musiikkitapahtumien järjestämistä, postin lajittelua ja viimeisimpänä vakuutusalan asiakaspalvelua (korvauskäsittely). Näen oikeastaan sen erittäin hyvänä asiana, että on tullut nähtyä ja koettua vähän kaikenlaista puolilaittomasti toimivista puhelinmyyntifirmoista ja osin harmaalla sektorilla toimivista rakennusfirmoista lähtien (jossa osan palkasta saattoi saada “puhtaana” käteen :smile:). Puolisen vuotta ehdin myös olla työttömänä, kun opinnot eivät edenneet (en saanut opintotukea). En kuitenkaan saanut työttömyystukeakaan ja silloin velkaannuin, kun en kehdannut hakea toimeentulotukea, mikä nyt vain oli omaa typeryyttä.

Päädyin itsekin opiskelemaan väärälle alalle, jolla työllistymismahdollisuudet ovat melko heikot. Opintojen loppuvaiheilla sain nykyisen työni, jota hain oikeastaan ihan “läpällä”. En nimittäin uskonut tulevani valituksi ja sen vuoksi haastattelukin meni todella sutjakkaasti. Myöhemmin sain kuulla, että hakijoita oli ollut 140, joista 5 valittiin, joten tiukan seulan läpi sujahdin silloin. Kuusi vuotta on nyt mennyt nykyisessä duunissa ja samalla olen käynnistänyt uuden alan opintoja, sillä tulevaisuuteen on katsottava.

Työura? Omassakin duunissa etenemismahdollisuudet ovat melko rajalliset. Jos paria sataa perusduunaria kohti on kolme asiantuntijapaikkaa, niin on helppo ymmärtää, ettei niihin noin vain pääse, vaan vuosikymmenkin saattaa sujahtaa. Pankki- ja vakuutusalalla myöskään tulotaso ei aivan päätä huimaa, mutta toisaalta se on aivan riittävä kuitenkin. Alalla myös kustannuskilpailu on erittäin kovaa, niin kuin tietysti vähän kaikilla muillakin toimialoilla. Aikalailla viimeiseen pariin vuoteen ei meille ole uusia työntekijöitä palkattu, sillä toisaalta nykyisistä halutaan repiä enemmän tehoja irti ja toisaalta automatisaatio on tullut aivan käsittämättömällä vauhdilla. Luulen, että moni ei pysty edes käsittämään millä nopeudella robotit ovat nyt tulleet, jos se ei omassa duunissa selvästi näy. Robotit pystyvät jo nyt hoitamaan laskunmaksun, kirjanpidon, chat-asiakaspalvelun ja monia muita vakuutusalan juttuja, joita ei tässä ole syytä avata sen tarkemmin.

Automaatio, robotisaatio ja digitalisaatio ovat loistavia asioita, sillä ne vapauttavat ihmiset suorittavasta työstä tärkeämpiin asioihin. Työpaikkoja ja vanhoja aloja kuolee, mutta uusia syntyy tilalle. Riskinä toki on, että tietty porukka putoaa lopullisesti työelämän ulkopuolelle, joille nimenomaan se suorittava työ sopii. Kehitys on kuitenkin väistämätöntä ja se hyödyttää monissa tapauksissa työntekijöiden lisäksi myös kuluttajaa. Mutta kuten sanottu, ongelmiakin on tulevaisuudessa ratkaistavana.

Olen itsekin osallistunut oman työni robotisointia koskevaan suunnitteluun. Samalla tiedostan, että työssäni ei ole oikeastaan mitään sellaista, mitä ei voisi automatisoida, mutta eipä ole esim. lääkäreilläkään, kun robotti tekee pian leikkauksetkin tarkkuudella (ja ennen kaikkea virheettömyydellä!), johon ihminen ei ikinä pysty. Jos 2000-luku on ollut Internetin aikakautta niin 2020-2030 tulee olemaan robotisaation suuri läpimurto, johon yhteiskunnan (työelämän) on jälleen sopeuduttava.


#4

Kiitos @Sardion että jaoit kokemuksesi! :slight_smile:

Itsellenikin kelpaisi oikeastaan työ kuin työ, mutta lähtökohtaisesti olisi kiva, että työ olisi edes sen verran kannattavaa, että sillä saisi vähän enemmän kuin työttömänä pyörimällä. Itse listauduin tosiasiaan vuokratyöfirmaan, mutta ilman omaa autoa voi melko suoraan sanoa, että toteuttaminen on todella vaikeaa. Vuoroja tulee lyhyellä varoitusajalla ja kun rupeaa laskemaan, kannattaako viiden tunnin palkan takia matkustaa n. 10 €:n matkat ja istua pari tuntia bussissa niin lyhyellä matematiikalla monessa tilanteessa joutuu myöntämään itselleen, että ei ole kovin kannattavaa.

Ja luonnollisesti on selvää, että jos oman työn “range” on se Kangasala + Tampere niin silloin mahdollisuudet kavenevat merkittävästi - jo pelkästään senkin takia, että Tampereella luonnollisesti on paljon käytettävissä olevaa työvoimaa, joten niistä vuoroista kilpaillaan kovasti. Pari toimipistettä ei riitä, jos haluaa kuitenkin sen 4-5 vuoroa per viikko. Oma auto helpottaisi tilannetta merkittävästi, mutta muutaman kuukauden takia auton hankkiminen (jos mahdollisesti kyseessä on lyhytaikaista hommaa) niin eipä taida sekään kannattaa. Olen sitten yrittänyt tehdä rästissä olevia yliopistotöitä senkin edestä, että säilyisi järkevä päivärytmi.

Jos jälkeenpäin jotain tekisin toisin niin olisin kokeillut jo viimeisten vuosien aikana runsaammin erilaisia aloja ja tehtäviä. Mitä pidempään on yhdessä paikassa töissä sitä enemmän sokeutuu sille koko markkinalle ja herkästi yrittää / pyrkii aina palaamaan saman pariin uudestaan. Luottoa on, että joku paikka aukeaisi, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että vuokratyöllä mennään kesä.


#5

Tulipa vastaan ihan mielenkiintoinen blogi-kirjoitus robotisaatioon liittyen.

Kirjoituksen mukaan seuraavat alat voivat olla osittain tai kokonaan automaation kohteena lähivuosina:

  • Trukkikuskit
  • Rakennustyöntekijät
  • Juristit
  • Lääkärit
  • Kirjanpitäjät, controllerit ja tilintarkastajat
  • Analyytikot
  • Myyjät

Toki robotisaatiosta on puhuttu jo vuosikymmeniä ja kehitys on hidasta. Lisäksi moni pääsee keskittymään rutiinityön sijaan vaativampiin tehtäviin. Kirjoittaja arvelee, että robotisaatio voi myös tuoda teollisuuden työpaikkoja Suomeen.


(Kuntopiiriä, hei) #6

Itse puuhastelen taloushallinnon parissa ja monenlaisten automaatioiden lisäksi mukaan on tullut nyt robotiikka, joka tekee erilaisia tsekkauksia massa-ajoina. Toki tuohonkin vielä liittyy manuaalista valmistelua.


#7

Jep. Varastotyöntekijät ja linjastotyöläiset ovat tällähetkellä liipasimella. Firmat joilla on varaa robotisoida, tekevät niin ja ne firmat joilla ei ole massia, koittavat saada ihmisen työskentelemään kuin robotti. Kylmää on kyyti juuri nyt perus duunarilla olit sitten kummassa skenaariossa tahansa mukana.


#8

Eukko on jutun perusteella ollut oikea työyhteisön piikki perseessä.
Hyvä että hovissa oltiin hereillä.


#9

Näin voi olla, mutta ulkopuolelta on aika mahdotonta sanoa näistä jutuista juuta eikä jaata. Työntekijällä on tavallaan paljon valtaa, mutta loppujen lopuksi ei työntekijällä näillä matalapalkka-aloilla oikein minkäänlaista mahdollisuutta ole mihinkään vaikuttaa.

Työntekijöitä saa lähes ilmaiseksi, joten työnantajan on helppo pallotella työntekijöitä ja vaatia paljon ilman, että työntekijällä on muita vaihtoehtoja kuin “ota tai jätä” -periaate. Monella matalapalkka-alalla on jo nyt kadotettu ihan totaalisesti suhteellisuudentaju ja työnantaja vaatii työntekijöiltä jo hakuvaiheessa runsaan hakijamäärän vuoksi huomattavasti enemmän kuin periaatteessa työ tai palkkaus antaa rahkeita.

Itse olen viime aikoina erityisesti seurannut huolestuneena sitä, että yhä useammin työntekijöiltä vaaditaan vastuunalaista työtä ilman minkäänlaisia korvauksia vastuusta. Runsaan hakijamäärän vuoksi työnantaja voi tällaisilla asioilla käydä jopa kauppaa eri työntekijöiden välillä. Matala palkka on periaatteessa jopa ihan ok, mutta silloin se vaatii myös sekä työnantajan että työntekijän ymmärryksen realismista. Jos tarjoat ladaa et voi vaatia työntekijää tekemään siitä ferraria.

Korostaakseni siis aihetta haluan sanoa, että työntekijästä voi tällaisessa tulla melkein millainen tahansa kuva, mutta todellisuus tiedetään ainoastaan työpaikalla. Oikeus on toivottavasti tehnyt oikean ratkaisun. Aika useassa paikassa nykyään jo sekin on syy siirtää työntekijä muihin tehtäviin, että hän pitää omista oikeuksistaan huolta. Suomen työpaikoilla pelolla johtaminen on vahvaa ja voi hyvin.


#10

Tuosta olen täysin samaa mieltä.
YT-neuvotteluissa lähtee yhä harvemmin huonoimmat työntekijät. Hankalat, vähiten mielistelevät ja mahdolliset uhat keskijohdon korvaajiksi lähtevät ensiksi.
Varoittavampana esimerkkinä Posti.


#11

Korvauksesta en tiedä, mutta jotenkin on hurjaa touhua kun kassalikan pitää osata kassahommien lisäksi posti ja pankkihommatkin.:rolling_eyes:
Näin taitaa olla Prismoissa?


#12

Käsittääkseni pankkihommista on edelleen tästä huolimatta maksettava työntekijälle pankkikorvausta. S-pankkiahan syrjitään ihan pankkimaailmassa senkin takia, että heidän toimintansa vääristää kilpailua - asiakkaalle tämä voi olla hyvä, mutta muut pankit joutuvat maksamaan huomattavasti isomman korvauksen tekijöilleen. Pankkialan TES ei ole ihan niin matala kuin kauppa-TES.

Kauppa on iso ongelma, johon pitäisi puuttua pikaisesti, mutta mitäpä teet. Pari Lidliä lisää voisi auttaa Suomessa (siis kokonaista ketjua) purkamaan Ässän ja Koon duopolia. Duopoli on vaarallinen sekä asiakkaalle että itse elinkeinoelämälle ja nyt he ovat jo tunkemassa muidenkin markkinoille ja tuhoavat ne mennessään.


#13

Tytär oli nuorena R-kioskilla töissä.
Siinäpä varsinaiselle moniosaajalle työmaa.
Itse kioskin hoito. Koska kioskeissa tarjoillaan mm hodareita plus kaffetta ja pullaa, tarvitaan hygieniapassi. Ja pitäähän se kahvi jonkun keittää. Veikkauksella omat koulutukset ja systeemit. Postilla samoin. Helsingin seudun liikennelaitoksella niin ikään.
Ja kun yleensä töissä on vain yksi työntekijä, kiireisinä hetkinä on melko hektiset tunnelmat.

Edit
Meinasi unohtua. Nykyään saa rahaa nostaa ja laskuja maksaa myös R:llä. Ja tapahtumaliput voi noutaa myös kioskilta.


#14

R-Kioski vaatii työntekijältä melkein kaikista eniten osaamista - puhumattakaan siitä, että olet tosiaan yksin suurimman osan ajasta. Tämän keskustelun voisi siirtää pikku hiljaa työelämäketjuun, sen verran hyvää settiä viimeiset viestit.


#15

Joo, tätä on nähty omankin työuran aikana jo monta kertaa. Työntekijä voi olla sekä ammattitaitoinen että tunnollinen ja reipas työntekijä, mutta luonne on “■■■■■■■■■■■” ( = sanoo joskus pomoille vastaan jos joku asia tehdään väärin, nostaa esiin epäkohtia ja ongelmia jne) niin monoa tulee. Sitten kaikki laiskat paskat ja vätykset jää kun osaavat vaan miellyttää pomoja ja näyttää ahkeralta sopivina hetkinä.


#16

Tämän toteutin.


#17

Lisäisin listaan vielä, että aika usein myös kalleimman palkkakuitin omaavat eli eläkeikää lähestyvät vanhat patut saavat ensimmäisinä monoa perseelle riippumatta siitä millainen työura talon palveluksessa on takana. Aikanaan oli sentään jonkinlainen kirjoittamaton sääntö olemassa, että uusimmat saivat myös ensinnä lähtöpassit, sillä osaamista ja ns. hiljaista tietoa heillä on vähiten ja työntekijöiden vuosien työpanokselle annettiin myös arvoa.

Ankaralla mielistelyllä pääsee muuten työelämässä pitkälle melkein firmassa kuin firmassa.


(【ツ】) #18

Tuo on kyllä melko mielenkiintoista, että mihin suuntaan tekoäly vie esimerkiksi lääketieteen alalla… Suomessakin IBM Watson on jo koekäytössä, mutta on toistaiseksi vielä lääkärien apuna.

Kuinka monta vuosikymmentä menee siihen, että kotilääkäri “Watson” seuraa jatkuvasti “potilaansa” terveydentilaa ja ilmoittaa terveydentilan mahdollista muutoksista reaaliajassa…

Trukkikuskien lisäksi myös muiden koneiden kuljettajat voivat vähentyä… Lentokoneita, laivoja, busseja, kuorma-autoja ja muiden vastaavien automatisointia tutkitaan lisääntyvässä määrin myös Suomessakin…

Esim. Rolls-Royce Turussa tutkii laivojen automaattiohjausta:
http://www.piksu.net/artikkeli/laivojen-automaattiohjaus-kehitetään-suomessa


#19

Tää on todella huolestuttava ilmiö ja erityisesti nuoret työntekijät, jotka tulevat työelämään eivätkä vielä tunne työelämän pelisääntöjä suostuvat aivan mihin tahansa ilman erillistä korvausta. Ja yleensä vielä juuri käyvät omaa kehityskeskusteluaan jatkuvasti pomon kanssa ja pomosta tulee ensimmäinen “kaveri” työpaikalla.

Näille mielistelijöille pitäisi aina heti alusta asti tehdä selväksi, että tämä toiminta heikentää kaikkien asemaa koko työpaikalla pitkällä aikavälillä. Mitä enemmän työnantajat tottuvat siihen, että he voivat kiertää erilaisia säännöksiä ja estoja vaihtelemalla henkilöitä sitä enemmän koko työpaikalla käy vääränlainen kehitys.

Itse olin aina varsin suora työkavereilleni kaikissa tilanteissa siitä, että kaikista lisäpalveluksista pitää vaatia asianmukainen lisämaksu. Työntekijöiden kanssa on toki hyvä käydä sitä oikeaa keskustelua, että voidaanko työpaikalle luoda kaikkia hyödyttäviä joustavia käytöntöjä, mutta ikävän usein joustamisella ei ole mitään merkitystä pitkällä aikavälillä.

Itse kävin alku-urallani lähes aina tuuraamassa sairaslomia ja otin mukisematta lisävuoroja vastaan jatkuvasti. Työnantaja tottui nopeasti siihen, että olen joustava, jonka jälkeen soittokierrosta ei enää tehty vaan minulle soitettiin suoraan, että pääsisitkö korvaamaan x:n, joka on sairastanut. Lopulta sanoin kertaalleen esimiehelleni puhelimessa, että pidän nyt paussia ja teen ainoastaan suunnitellut vuorot ja yllättäen esimiehen vastaus olikin, että sinä et kyllä koskaan jousta. Ihmiset muistavat kiireessä ja heikolla hetkellä kovin vähän sitä, mitä on tapahtunut aiemmin.


(【ツ】) #20

Onko se paljon vai vähän säästöä, jos tuhannesta työntekijästä 200-300 on työkokeilussa aina kerrallaan?


#21

Näihin törmää joka kesä. Omat vanhemmat likat kesätöissä,ne on aivan kyllästyneet kun vaadin nähdä sopparit,tiliotteet ym.