Avataanpas nyt tällainenkin ketju, jos keskustelua sattuisi syntymään.
Tässä ketjussa voitaisiin ainakin käsitellä seuraavia aihepiirejä:
-
ura / työ
-
rekrytointi ja cv:t / kuinka sait paikan?
-
kuinka usein olet vaihtanut työuraasi / työpaikkaasi?
Voin rehellisesti myöntää jo aluksi, että minussa asuu jonkinlainen uraihminen, mutta se on hyvin epäselvä ja hahmottumaton, koska en rehellisesti ole koskaan tiennyt, mitä “tekisin isona.” Olen rehellisesti vetänyt opiskeluni alusta alkaen tietyllä tavalla vihkoon ja jos voisin jälkeenpäin tehdä asioita opintovalinnoissa eri tavalla, tekisin sen varmasti. Joka tapauksessa nyt, kun ikää on jo jonkin verran, olen päättänyt, että suoritan yliopiston loppuun sillä ainekombinaatiolla, joka minulla on ja toivon, että jollakin ilveellä saisin edes “jotain sinne päin” olevaa työtä.
Minulla on sinänsä ollut tuuria, että satuin aikanaan saamaan erääseen suureen paikalliseen kauppaan suhteilla työpaikan ja tavallaan jämähdin tuonne kauppaan töihin jo aika nuorena. Kaupassa ei koskaan päässyt nauttimaan isoista työtuloista, mutta tästä huolimatta asiakaspalvelussa oli aina jotain sellaista kiehtovaa, joka sai pysymään tuon ison yrityksen leivissä kohtalaisen pitkään. Toisaalta pitkään sain edes auttavasti yhdistettyä työn ja opiskelun, mutta yleensä loppuvuotta kohti mentiin aina siihen, että työtä oli enemmän kuin opintoja, jonka vuoksi opinnot jatkuvasti venyivät ja vanuivat joka suunnasta.
Tiedossa oli jo hyvissä ajoin keväällä, että tarvitsisin kesätyöpaikan, mutta yrityksestä huolimatta alkukeväästä en saanutkaan enää jalkaa oven väliin kaupan alalle. Olin ehkä jopa alitajuisesti tuudittautunut siihen, että kokemuspankillani työpaikka irtoaisi joka tapauksessa ja suhtauduin keväällä ehkä aavistuksen ylimielisesti työnhakuun. Nyt olenkin sitten joutunut koko loppukevään melkein päivittäin kyttäämään työmarkkinoita, että edes jotain löytyisi, mutta nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä maistan kesätyöttömyyttä.
Olen myös tähän astisessa työelämässäni huomannut, että erityisesti matalapalkka-aloilla on isoja ongelmia siinä, että monet työntekijät alitajuisesti elävät uskossa työuransa merkittävästä kehittymisestä, kun vain tekee hommat mukisematta ja hoitaa työnsä. Itselläni oli jopa kaupan alalla paljon pyrkimyksiä eteenpäin, mutta jostain syystä tuntui, että ura polki aina paikallaan. Kehityin kyllä niissä tehtävissä, mitä minulla oli ja asiakaspalvelijani olin mielestäni aina vain parempi, mutta työura ei varsinaisesti missään vaiheessa lähtenyt siellä kovinkaan suureen lentoon. Monessa paikassa vaaditaan työntekijältä yllättävän paljon sitoutumista, mutta samaan aikaan eteneminen parempiin tehtäviin on kohtalaisen kivikkoista.
Nyt sitten ollaankin työttömänä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Ja koko kesä on kohtalaisen epävarmaa: tähän on sitten totutteleminen. Toivottavasti nyt kuitenkin jotain löytyy, mutta on kyllä aika ohkaiset työmarkkinat tällä hetkellä. Vuokratyöfirmaan tuli mentyä kirjoille, mutta tähän asti on kyllä ollut niin paljon käytännön mahdottomuuksia, että saa nähdä, mitä tästä tulee. Ilman omaa autoa on todella paha ottaa lyhyen varoitusajan vuoroja, kun matkustamiseen menisi jo se 2 tuntia suuntaan. Eipä tule viiden tunnin takia lähdettyä Ylöjärvelle tai Nokialle Kangasalta tekemään töitä, vaikka olisi tarjolla.
). Puolisen vuotta ehdin myös olla työttömänä, kun opinnot eivät edenneet (en saanut opintotukea). En kuitenkaan saanut työttömyystukeakaan ja silloin velkaannuin, kun en kehdannut hakea toimeentulotukea, mikä nyt vain oli omaa typeryyttä.
