ProTappara
(Tamminiemessä - muttei jakamassa pesää)
1
Tavallaan jotenkin hönö aihe ketjulle, mutta aika iso osa-alue jääkiekossa.
Syöttäminen ei ole helppo laji ja toiset tekevät sen hirveän paljon paremmin kuin toiset.
Itse olen miettinyt, että syöttötaito koostuu vähintään kahdesta eri osa-alueesta: oikea-aikaisuudesta (pelinluku) ja syöttötekniikasta.
Ja siis syy, miksi havaitsin, että tällainenkin aihe täällä voisi olla, on se, että mielestäni Rantakari on ehkä paras syöttäjä nykyisestä joukkueesta. Tätä on vaikea oikein selittää tai analysoida sen kummemmin, mutta sen vaan näkee. JMJ toki hyvä myös, samoin Kuusela ja lisäksi Zaborsky yllätti syöttötaidoillaan ihan kauden alussa.
Oman Tapparan seuraamisen aikana kautta aikojen mieleen jääneitä hyviä syöttäjiä ovat olleet mm. Jutila ja Ojanen, Laksolakin.
Jännää on, että vaikka joku olisi hyvä tekemään peliä, syöttötekniikka ei silti automaattisesti ole tällaisen pelaajan vahvuus. Tästä esimerkkinä mielestäni mm. Haapala, joka ylivoiman pyörittäjänä suht harvoin onnistui saamaan kaverille hyvää syöttöä perille suoraan laukaukseen (ja joo, se syöttö Savinaiselle Ilvestä vastaan pudotuspeleissä oli ihan ok).
Ojamäki on mielestäni teknisesti loistava syöttäjä, mutta silmää ei ole passeille jaettu ihan samalla kauhalla kuin vaikkapa Kuuselalle tai Rantakarille.
No, Tapparassa nyt ei oikeastaan huonoja syöttäjiä ole. Etenkin pakeilta lähtee Elorinnettä lukuun ottamatta todella hyviä avaussyöttöjä, ja Allukin saa ekan syötön liikkeelle. Ihan mutulla heittäisin, että kun puhutaan NHL-tason kavereista, niin ero tulee syöttöjen vastaanottamisessa. Siellä on kuitenkin eri tavalla rapeutta passeissa kuin vanhalla mantereella.
Syöttötaito on vaikea määritellä, mikä siinä todellakin ratkaisee. Varsinkin hyökkääjillä, ketkä paljon syöttöpisteitä keräilee, tärkein ominaisuus on pelinlukutaito. Kuitenkin puolustajille tärkein ominaisuus on antaa helppo ensimmäinen (avaava) syöttö. Näin syöttötaitoa voi mielestäni olla erilaisia. Näitä ei toisaalta pysty vertailemaan, sillä ne ovat niin erilaisia tilanteita.
J-M. Järvinen on mielestäni parhaita hyökkääjiä Tapparasta pelinlukutaidoltaan ja Vittasmäellä on hyvä ominaisuus saada kiekko hyökkääjille hyvin vauhtiin. Kuitenkin, esimerkiksi Rantakari ja Lehtonen pelinlukutaidoillaan sekä vaarallisen laukauksen uhalla, saavat tilaa antaa hyviä syöttöjä hyökkäysalueella.
Syöttämisen teknisiin ominaisuuksiin kuuluu näiden lisäksi kyky olla paljastamatta aikeitaan, tai peittää aikeensa jollain pienellä liikkeellä. En välttämättä tarkoita mitään isoa harhautusta, vaan ihan pientä painopisteen siirtoa tms. nyanssia joka hämää vastustajaa ratkaisevasti.
Liiga-tason pelaajat ovat ihan älyttömän hyviä lukemaan pelin kokonaisuutena ja yksilöiden ratkaisut.
Syöttötaito on hankala ominaisuus arvioida, koska siihen nivoutuu niin paljon muita ominaisuuksia, jotka vaikuttavat syöttämiseen.
Toki ihan perustana on kyky nähdä kenttä, pelata katse ylhäällä(joo tiedän, että moni ajattelee junnuvalkun horinoita. Kyllä ne liigatasolla kaikki pystyy siihen. Ei pysty automaattisesti, näin on sanonu heitä valmentavat koutsit).
Muuten kiekollinen luistelu luo edellytyksen antaa syöttöjä liikkeestä.
Itse syöttötekniikan lisäksi syötön tarkkuuteen vaikuttaa isosti silmäkäsi koordinaatio ja se kuinka luontevaa on esim käsitellä kiekkoa täydessä vauhdissa. Kuinka rytmität luistelua kiekko hallussa.
Sanoisin, että loistava syöttötaito on osa isompaa kokonaisuutta. Kiekonkäsittelytaitoa sekä kykyä lukea peliä.
Muutamalla pointilla omaan silmään loistavassa syöttötaidossa pelaajalla on erinomaisella tasolla ainakin seuraavat ominaisuudet/taidot:
-peliasento+käsienasento (katse jatkuvasti ylhäällä+kädet irti vartalosta, syöttö lähtee pääsääntöisesti vartalon edestä )
-vahva kiekollinen luistelu, kiekko pääasiassa kämmenen puolella kokoajan kämmeneltä pelattavissa(ei leivota turhaan)
-kaikesta huolimatta myös kyky harhauttaa katseella, syöttään “näkemättä” eri asennoista (lue: erinomainen silmäkäsi koordinkatio) oikeesti ne kyllä jollain silmäkulmalla vähän näkee mihin antaa
-pelinlukutaito, peliäly
Kaikenkaikkiaan ERINOMAINEN syöttäjä ammattilaistasolla on kyllä yleensä kokonaisvaltaisesti aika hyvä pelaaja taito ominaisuuksiltaan.
Syöttämiseen tarvitaan kaksi pelaajaa. Syötönhaku (tehdä itsensä syötettäväksi) ja vastaanotto ovat yhtä tärkeitä, kuin syötön lähettäminen. Tämä tulisi opettaa jokaiselle junnulle ennen yhtäkään pelitaktiikkaa.
Tästä täysin samaa mieltä! Välillä näkee sellaisia poikki syöttöjä joista näkee jo pitkään mihin kyseinen pelaaja aikoo kiekkoa syöttää. Se on sitten helppo katkaista tai antaa nopea paine vastaanottajalle.
Joissain sovituissa kuvioissa voi syöttää vaikka ei näe syötön vastaanottajaa. En nyt löytänyt YouTubesta yhtä esimerkkiäni mutta tällainen tapahtui 2003 puolivälierissä Jyväskylässä. Kärppähyökkääjä lähti kiekon kanssa kiertämään maalia ja syötti yllättäen taaksensa toiselle hyökkääjälle, joka teki maalin.
Laitetaanpa sitten tällainen Tapparan maali tähän:
Hockeysense. Sitä kai se on. Pystyt hahmottamaan kaverit kentältä ja arvioimaan heidän sijaintinsa kentällä, vaikka et ole muutamaan sekuntiin nähnytkään heitä.
Puhe auttaa myös hahmottamaan pelaajien sijaintia kentällä. Toki syöttöjen pitää olla myös laadukkaita.
Ns. sokkosyöttöjä tapahtuu jokaikisessä pelissä.
Lainaan tuolta Barkovin ketjusta yhden pätkän:
Lisäksi liittäisin pätkän HPK vs Tappara ottelusta missä Barkov heittää ns. sokkosyötön kulmasta maalin eteen Ahtolalle. En vain nyt löydä youtubesta tuota pätkää.
Muistan tuon maalin! Tuossa on niin suttuinen kuva ettei voi varmaksi sanoa, mutta tästä puhuttiin paljon aikanaan ja muistelen Barkovin vilkaiseen maalille aikaisemmin tuossa kulmarallissa. Eli tiesi varmasti siellä olevan 1-2 pelaajaa, mutta suunnitteliko noin lapaan Ahtolalle on kysymysmerkki.
@Takakarva Joskus katselin jotain Sidney Crosby syväanalyysiä ja siinä näytettiin hyvin kuinka ahdistettu Crosby teki ihan minimaalisen pienen liikkeen oikealle (luokkaa tuuman verran käänsi vartaloa), mutta samassa silmän räpäyksessä syötti rystyltä vasemmalle. Tämä hämäsi selässä roikkuvaa pakkia juuri sen verran, että sulki väärää puolta. Analyysin juju oli, että Crosbyn todellinen suuruus ei näy highlights-koosteissa, vaan pienissä ratkaisuissa joita tekee kentällä vaihdosta ja illasta toiseen.
Peter Forsbergista on hallilegenda, että laitaa kohti luistellessaan olisi katsonut pleksin heijastuksesta takamaisemaa ja syöttömahdollisuuksia. Tiedä sitten onko totta. NHL:ssa nuo “pleksit” olivat ainakin ennen turvalasia (en tiedä mitä nykyään käytetään).
Jori Lehterällä oli ainakin Tappara-vuosinaan salibandymainen syöttötekniikka, jolla hän teki syöttöliikkeen tiettyyn suuntaan, mutta liikkeen loppuvaiheessa hän pystyi kääntämään lavan käyristetyllä kärjellä syöttöä vielä merkittävästi oikealle, eri pelaajalle kuin syötön liikesuunta olisi antanut ymmärtää.
Tästä nimenomaan yritin kirjoittaa tuossa vähän aikaisemmin. Asia mitä on vaikea selittää, mutta syöttötaito ja omien pelaajien löytäminen kentältä on mielestäni aika paljon enemmän kuin syötön laatu.
Minun taitoni kirjoittajana ei nyt ehkä riitä tätä asiaa avaamaan riittävästi…
Sokkosyötöillä pärjää, tosin ne ei ole todellisuudessa sokkosyöttöjä.
Ja tästä päästään jo pelikirja-asioihin, koska jos tiedät jonkun olevan jossain, voit syöttää vaikka et näköhavaintojen perusteella olisi ihan varma. Sama juttu ns. tutkaparien tapauksessa, kuten vaikka Sedinit.
Eikö tuo molemmat ajattelee samoin ole tutkaparin määritelmä? Se taas helpottaa yhteisymmärrystä, kun jotain on sovittu ja harjoittelussa niin monta kertaa toistettu, ettei tarvitse edes ajatella = pelikirja.
Zaborsky - Jasu on tällä hetkellä asian vastakohta.
Päästään siihenkin asiaan, mutta sitä en tarkoittanut.
Katsot kentän, näet kaverin liikkeen, katsot kiekkoa ja vastustajaa, uudestaan kiekkoa ja lähetät syötön sinne minne kuvittelet kaverin luistelevan. Ja klap.
Helkkarin vaikea selittää tämä asia.
1 tykkäys
ProTappara
(Tamminiemessä - muttei jakamassa pesää)
18
…tai sitten vaan lämää täysillä edellä luistelevaa joukkuekaveria pakaraan ja toivoo, että se saa kiekon mukaansa eikä muistele pahalla…
Tästähän sukeutui laadukasta keskustelua, jossa näkyy hyvin se, mitä yritin tuossa avausviestissäkin hakea, että syöttäminen on yllättävän moniulotteinen juttu!
Itse sanon ulkomuistista, että uhkarohkea. Kyllähän siinä tilanteessa pitäisi pyrkiä itse ratkaisemaan, kun olet käytännössä yksin läpi. Pienestä oli kiinni, että olisi jäänyt heittäytyvään pakkiin. Toisaalta sillä ei sinänsä ole tuossa väliä, kun olet Umicevicin joukkueeseen hankkinut, kyllähän silloin jo täytynyt olla tiedossa, että tuollaisia voi odottaa.
