Asioita, jotka ovat jääneet sinulta kesken

Vapaa keskustelu
1

Tuli mieleen noista harmitus ja ilostus -ketjuista, että aika monesti tulee vastaan kaikenlaisia asioita, joiden kesken jääminen jää harmittamaan.

Voitaisiin pitää tämäkin keskustelu lyhyenä. Aloitan itse:

Kesken on jäänyt ja tulee jäämään Pro Gradu-tutkielma - ja se tavallaan harmittaa.

Toisaalta olen “kyynistynyt” ja perustellut ratkaisua (eihän näitä oikeasti tarvitse perustella kuin itselleen) mm. seuraavilla:

  1. työttömyyskausi 2017-2018 (työttömänä 5 kuukautta) antoi minulle valtavan määrän informaatiota: työelämä ei arvosta tutkintoani lainkaan. Tällä alalla ei työllisty mitenkään ja jos tehtäviä tarjotaan niin lähellä valmistumista olevalle palkka on suhteessa muihin hommiin täysin naurettava
  2. opintoni ovat jo valmiiksi pitkittyneet ja gradu ei ole ainoa asia siellä, joka hankaa vastaan. Elämäntilanteeni ja haluni lähteä “avartamaan maailmaa ulkomaille”, joka olisi pakollista on nolla. Jos lähtisin niin joutuisin luopumaan nykyisestä työstäni ja menemään taas istumaan yliopistolle. Ei enää. Haluan olla täällä.

Opin tästä omasta taistelustani sen verran, että itselleen voi kyllä vaikka maailman tappiin perustella, miksi asiat jää kesken ja itselle niitä ratkaisuja pitääkin perustella.

Omat perusteeni ovat sellaiset (jonkun mielestä ne ovat vääriä perusteita, koska tutkinto = tutkinto), mutta jos olisi kävellyt minun polkuni yliopistolla ja työelämässä niin uskon, että moni tekisi sen nähneenä saman ratkaisun kuin minä. Minun on muutoinkin vaikea motivoitua tekemään yhtään mitään, jos en näe tulevaisuudessa mitään palkintoa asiasta.

Ystävät, perhe ja tuttavat pelottelivat vuosia, että kadut loppuelämäsi, jos et tee tutkintoasi loppuun. Vasta silloin, kun olin päättänyt, etten sitä loppuun tee rupesin kokemaan vapautta ja sellaista tunnetta, että kivi putosi sydämeltä. Sen jälkeen on ollut helpompi hengittää. Tähän mennessä olen juhlinut joka päivä oikeaa päätöstä :slight_smile:

4 tykkäystä
2

Perhana kun puhelin keskeytti…
Elämän suuri nautinto maata tällä helteellä munasillaan suihkun jälkeen äksänä potkurilampun alla.
Nyt jäi tämä nautinto hiukan kesken kun puhelin soi.

9 tykkäystä
3

Muutama vuosi sitten pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan töiden ohella. Olin alkuun tästä tietysti ylpeä, onnellinen ja erittäin motivoitunut.
Oli kuitenkin paljon raskaampaa kuin luulin, ja kun kursseista alkoi, ihan oikeasta panostamista ja kovasta vaivannäöstä huolimatta, tulla kolmosia, niin motivaatio laski nopeammin kuin lehmän häntä, ja jätin koulun joulun kunniaksi kesken.
Luovuttaminen harmittaa, mutta stressin poistuminen ja vapaa-ajan palautuminen ei.

3 tykkäystä
4

Vaatii melkoista priorisointikykyä nykyään, jos meinaa selvitä opiskelu+työ-yhdistelmästä kerralla kuntoon periaatteella.

Parikin työkaveria itsellä tällä hetkellä, jotka vetelee tuolla systeemillä. Kun miettii, mitkä on tämän päivän työelämän perusvaatimukset niin työnantajan jousto on enemmän sieltä vuorosuunnittelusta: esim. 3 pv/4pv viikko, mutta muutoin, kun töissä ollaan niin vaaditaan täysi fokus siihen.

Minulla ei missään nimessä riitä oma priorisointikyky tällaiseen. Itse olen valinnut aina työt ensin ja koulu on sitten joustanut. Kun et ole täysipainoisesti kiinni koulussa niin pintasuoritustahan se on - läpipääsy on se ainoa tavoite. Toisaalta samalla tunnustan, että niinä hetkinä, kun minä olisin voinut antaa kaikkeni koulutukselle ja yliopistolle niin ajatus on harittanut aivan muualla.

1 tykkäys