Jotta Heljanko pelaa nollapelin (toivon todella, että olen väärässä) joukkueen pitää puolustaa 60 minuuttia ihan helvetin tarkasti omissa. Viimeksi HPK:ta vastaan nähtiin se, kun joukkue puolustaa 60 minuuttia hyökkäyksen kustannuksella (ekassa erässä vielä hyökättiin, toisessa paikoitellen) niin silloin Heljanko pääsee lähelle nollapeliä. Toki maali, joka siihen loppuun tuli ei ollut mitenkään Heljangosta kiinni - don’t get me wrong.
Kun joudutaan puolustamaan helevatin tarkasti omissa niin Tapparan tapauksessa se vaatii sitä, että viisikko vedetään tosi pieneksi siihen omalle alueelle. Kukaan ei voi esim. halata laitaa, joka käytännössä tekee avauspelaamisesta mahdotonta, koska kaikki avaukset menee siinä sinisen ja oman maalin välissä aina puolustavalle, joka on aina paikallaan, kun pitää blokata vetoa ja heittää purkua keskialueelle.
Kun avauspelaaminen ehtyy sen vuoksi, että joudutaan pelaamaan omalle maalivahdille sitä nollapeliä niin se tarkoittaa myös sitä, että oma maalintekopotentiaali tippuu johonkin 2 maaliin. Paljon enempään ei tule paikkoja - ja nyt CHL:n tuloksen vuoksi mitään muuta ei voida edes suunnitella kuin avointa ja riskeeraavaa peliä. Ei voida missään nimessä lähteä puolustamaan Heljangon nollaa, koska itse pitää tehdä neljä.
Ja miksi tämä Heljangon ketjuun? Se kiteyttää nyt aika paljon sen ongelman, joka Tapparan maalilla on. Heljangolle menee siitä viivojen välistä niin paljon kiekkoja, että Tapparan on pakko heittää todella tiivis viisikko sinisen ja maalilinjan väliin, koska omissa heiluu koko ajan, kun siitä annetaan vetää. Ero esimerkiksi Hrachovinaan ja Metsolaan (ja miksei Karhuseenkin) tulee siinä, että nämä kaikki ottivat siitä välistä tulevat vedot - kunhan viisikko ohjaa vedon sinne viivan läheisyyteen.
Nyt joudutaan Heljangon heikkouden vuoksi ylipuolustamaan viivaa ja jengi ei uskalla päästää sieltä mistään sektorista vetoja lävitse.