Tarina Juhasta ja hänen kavereistaan:
Olipa kerran Juha niminen 17-vuotias teini. Eräänä päivänä Juha tapasi kadulla sattumalta Anteron ja tirvaisi tätä nekkuun. Antero horjahtaa muttei onneksi kaadu maahan ja lyö päätään. Kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa, mutta luojan kiitos siltä vältyttiin! Tapahtuman näki poliisit, jotka tulivat paikalle selvittämään asiaa. Poliisit soittivat samantien Juhan vanhemmille ja kertoivat tapahtuneesta.
Juhan vanhemmat ja Juha itse olivat todella pahoillaan ja lupautuivat korvaamaan kaikki asiasta mahdollisesti koituvat kulut. He myönsivät Juhan tehneen virheen, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Myös Juha myönsi tehneensä pahan virheen ja olevansa valmis kärsimään mahdollisen rangaistuksen.
Sattumalta läheisen Hesburgerin edessä seisoskeli Juhan kaveriporukka, jota hän oli menossa tapaamaan. Heitä v-tutti, koska eivät voineet ymmärtää mitä Juhan päässä oikein liikkui. He tekivät Juhalle selväksi ettei tällainen ole missään, ei missään, olosuhteissa suotavaa ja tuomitsivat teon täysin. Juha kertoi heillekin ottavansa täyden vastuun teoistaan ja katuvansa tekoaan.
Anteron vanhemmat sekä kaverit kyselevät päiväkausia missä on Juhan vastuunotto. Juha lupaa edelleen ottavansa vastuun ja kärsivänsä rangaistuksen, jos/kun sellainen hänelle määrättäisiin. Tapahtuneesta oltiin tehty rikosilmoitus heti paikan päällä. Myös Juhan kaverit ihmettelevät edelleen hänen käytöstään ja välit ovat kylmenneet hieman häneen.
Juhaa pommitetaan edelleen viesteillä ja huuteluilla, että missä vastuunotto. Juhan vanhempia jopa käsketään heittämään poikansa ulos kodistaan. Juhan kavereita alkaa nyppimään tämä, että Juha on pyytänyt anteeksi, luvannut kantaa vastuun teoistaan sekä olevansa valmis kärsimään rangaistuksensa mutta mikään ei tunnu riittävän.
Viimeinen pisara Juhan kavereiden arkkuun oli eräs kaveripiirin henkilöistä. Hän kertoi tapahtumapaikalla tuomitsevansa Juhan teot mutta pysyvänsä hänen tukenaan. Nyt hän kuitenkin päätti jättää Juhan ja kertoi asiasta leveästi omilla somekanavillaan ja kertoi miten ei voi olla tuollaisen piripäisen sekopään kaveri.
Juhan kaverit päättivät laittaa kolehdin pystyyn ja ostaa Juhalle oikein kunnon herkkukorin. He olivat edelleen pettyneitä Juhan toimintaan mutta he olivat sentään hänen kavereitaan. Oikein muutakaan tukea Juhalla ei tuolloin ollut. Juha oli ollut hirvittävässä mylläkässä koko viikon ja tukea oli vaikea löytää, koulukin oli sujunut heikosti viime aikoina.
Kaveriporukka pimpotti Juhan ovikelloa ja hän tulikin avaamaan nopeasti. Kaverit kertovat, että eivät edelleenkään hyväksi turpaan vetoa, koska siinä olisi voinut oikeasti käydä todella pahasti. He kuitenkin ilmoittavat, etteivät halua jättää häntä yksin ja keräsivät Juhalle siksi herkkukorin. Juha oli äärimmäisen otettu tästä tuesta. Hän kutsui kaverinsa sisään ja jakoi korin sisällön heidän sekä pikkusisaruksiensa kanssa.
Illalla ennen nukkumaanmenoa Juha vilkaisi koria ja huomasi pohjalla pilkottavan kortin. Hän nosti sen käsiinsä ja avasi taitetun pahvikortin, kortissa luki:
Ketään ei jätetä yksin