Die Adler Mannheim
Tuli pitkästä aikaa käytyä katsomassa DEL-kiekkoa, sillä pitihän se nähdä uusi suomalaisjoukkue tositoimissa: J-M Järvinen, Lehtivuori, Huhtala, Hasanen ja itselleni täysin tuntematon kahden passin Soramies.
Ensimmäinen havainto jo paljon ennen matsin alkua – kuten jalkapallossa, Saksalaiset tulevat peleihin ajoissa. Toisin kuin futiksessa tänne pääsee myös autolla, sillä alueella on useampi maksullinen parkkialue ja lisäksi vielä parkkitalo. Aikaa aloituskiekkoon oli viellä 1,5 tuntia, kun porukkaa valui jo tuhansittain SAP Arenalle. Tarjoiluista nautittiin niin parkkipaikalla kuin hallin käytävilläkin. Halli on täysi (yli 13.000), mutta palvelut pelasivat silti aivan kohtalaisesti. Juomahan saa toki viedä katsomoon ja laittaa siellä mukitelineeseen, joka vähentää kiirettä tauolla. SAP Arena on iso ja toimiva, mutta hieman karu pytinki. Varsinaisen areenan lisäksi siinä on ainakin 2 harjoituskaukaloa, jossa kävimme katsomassa kuinka Mannheimin junnutuotanto toimii. Toisessa lootassa olikin melkoinen sutina kun siellä veti ainakin 5 vaihtelevan tasoista ryhmää (4 maalia ja molaria) tyttöjä ja poikia kiertoharjoituksia. Tuli myös nähtyä Torspo merkkisiä hiilikuitumailoja!
Itse ottelu oli tälläkin kertaa hämmentävä kokemus. Edelleen oma näkemykseni on että Liigassa pelataan huomattavasti laadukkaampaa jääkiekkoa, vaikka Adlerilla on rosterissa varsin päteviäkin pelimiehiä, kuten hirmuista vastuuta nauttinut NHL-taustainen sentteri Desjardins.
Siinä missä Suomessa pelissä on rakennetta ja jatkumoa niin että joukkueet vuorollaan, pelin painopisteestä riippuen, pyrkivät rakentamaan hyökkäyksiä viisikkona, niin tämän illan koitos oli jatkuvaa ohhoh-tilannetta ympäri kenttää. Osittain syy oli vierasjoukkue Eisbären Berlinin, jonka peli oli sekaisin kuin seinäkello, mutta kyllä kotijoukkueeltakin nähtiin kaikenlaista. Miehiä unohtui vapaaksi ja syöttöketjut katkeilivat 5vs5 pelissä milloin mistäkin syystä. Puolittaisia läpiajoja ja vapaita kaistoja löytyi, kun kentällä oli yksilöitä jotka niihin osasivat syöttää. Sen sijaan fyysisyyttä pelissä ei ollut nimeksikään. Koko iltana nähtin kirjaimellisesti nolla kappaletta painavia (Liigan mittapuulla) taklauksia. Yhdessä tilanteessa Eisbärenin pelaaja antoi vähän kädellä vauhtia Desjardinsille, josta kehkeytyi pieni torikokous.
Tommi Huhtala oli tottua paljon enemmän tulosroolissa ja sai maalintekijän vapauksia, mutta pelasi myös alivoimat. Joonas Lehtivuoren esitys oli mallia liian hyvä tähän sarjaan. Suvereeni luistelu, syöttötaito ja kyky rytmitää peliä. Olisi huippuhankinta kotoiseen Liigaan.
Jan-Mikael Järvisen rooli oli puolestaan yllättävän pieni kolmosketjussa, eikä pääsääntöisesti kummassakaan ylivoimassa. Sen sijaan hän pelasi ainakin jonkin verran alivoimaa. JMJ oli senttereistä huolellisin merkkauspelissä omassa päässä. Kuuluttaja pääsi huudattamaan yleisöä 1-0 maalissa Mixa! - JÄRVINEN!. Maali oli virtuoosimainen, sillä JMJ pääsi yksin molaria vastaan, kynäili tämän jäihin ja nosti aivan läheltä ylös.
Loppuun pitää vielä mainita Adlerin introvideo, joka oli kuin suoraan @JiiKoo:n kynästä. Alkuun melankolista historian muistelua, jonka jälkeen reippaampaa tykitystä viime vuosien menestyksestä. Intron lopuksi todettiin että Mannheim on Hockeytown ja sitä se todella on. Organisaatiolla on kovat tavoitteet euroopan terävimmässä kärjessä.
