Foorumilaisten mielimusiikki


#265

WASPin kaks ekaa on kyllä parhaiden “perinteisten” hevilevyjen joukossa! Eka varsinkin ihan ehdotonta kärkeä. Myöhemmät ei ainakaan aikoinaan napannut, koska niistä puuttuis se ekojen rajuus ja räkäisyys, mutta vois kyllä kokeilla miten maistuu näin vuosien tauon jälkeen.
Black metallia on tullut taas kuuneltua vähän enemmän ja vaikka yleensä olen enemmän Pohjois-Amerikkalaisen ja DM-vaikutteisen kaman ystävä, niin nyt on tullut luukuteltua aika paljon Norja-klassikoita. Muunmuassa näitä:


#266

Useimmiten ei oikeen mikään industrial-vaikutteinen kama uppoa, mutta Mysticum on niin härskiä ja tarttuvaa tavaraa, että pakko digata!
Mayhem tuli nähtyä Nosturissa viime kuussa ja oli kyllä ihan tolkuttoman hyvä. Soittivat tuon yllä olevan levyn kokonaan ja biisien välissä tuli custom väli-introt ja tunnelmaan sopivaa showta. Toivottavasti pääsee näkemään vielä uudestaan. Olisi tehnyt mieli tulla vielä Tampereelle katsomaan, mutta työt ja taloudellinen tilanne estivät sen tällä kertaa.


#267

Mayhemistä ja industrial-vaikutteisesta musasta tuli mieleen tämä mestariteos,
vaikka en itsekkään niin industrial-kamasta välitä, niin kyseinen Aborymin lätty toimii…


#268

Tällä tulevaan viikkoon.


#269

Ulkomailta:

  • Elvis Presley, ihan omassa luokassaan. (Muut sekalaisessa järjestyksessä).

  • Johnny Cash

  • Bruce Springsteen

  • Rolling Stones

  • Beatles

  • John Lennon (soolona)

  • 50-, 60- ja 70-luvuilla tehty musiikki, paras yleiskuvaus varmaankin rock’ n ’roll. Myös country ja rautalanka.

  • Nykymusiikki: ei. HYVIN isona poikkeuksena Volbeat.

  • Edellämainitusta huolimatta: useilla artisteilla, laidasta laitaan ja eri vuosikymmeniltä on 1-5 kappaletta, joista pidän. iTunes-kirjastoni perusteella saisin luultavasti diagnoosin jakautuneesta persoonallisuudesta. Esim. Eric Clapton, ABBA, Helloween, Mariah Carey, Nickelback, Eminem, KISS, AC/DC, Lordi, Bon Jovi, joitakin teinivuosien eurodance-bändejä (nämä menevät lähinnä nostalgian piikkiin ja yleensä vaativat kuohuviinipullon avaamisen).

Suomesta:

  • Hurriganes

  • Irwin Goodman.

  • Leevi and the Leavings.

  • Juice Leskinen.

  • Teinivuosien ”nostalgiapisteen” saavat HIM ja Apulanta, tuli kuunneltua kavereiden kanssa paljonkin.

  • Suomalainen nykymusiikki: EI. Ei poikkeuksia.

Nuo olivat siis “posia”.

Nyt yritän kuvailla ”negan” kautta eli näistä ei löydy kuunneltavaa minulle: jazz, punk, “örinähevi” (sis. myös Volbeatin örinäbiisit), latinomusiikki, Queen, euroviisu-tyyppinen musiikki, ooppera, tietynlainen suomalainen vanhempi musiikki (esim. Eput, J. Karjalainen, Dingo, Yö), suomalainen ”nyky-mainstream-musiikki” (esim. Haloo Helsinki, Jenni Vartiainen, en tiedä kaikkien nimiä), suomalainen iskelmä. Huom. en ole ekspertti genreissä. En myöskään halua loukata ketään tällä nega-listalla. Jos joku kysyy, että miksi vaikkapa Yö on listalla, niin en osaa sanoa. Ei vain sovi minulle.


#270

Entäs Brian Setzer eri kokoonpanoissaan? Mielestäni melkoinen kitaravirtuoosi nykyään ja myös arvostettu muidenkin genreiden edustajien keskuudessa.


#271

Jees, Brian Setzer kuulostaa hyvältä minun korvaani.


#272

Kyllähän minullakin jos yksi täytyisi valita niin Elvis on ykkönen. Muuten laajemmin “juurimusiikki” ja jos vähän raskaampaa haluaa niin AC/DC ja Volbeat ( poislukien juurikin örinäbiisit ). Suomalaisista Kari Tapio ja Agentsit solisteinaan Rauli, Topi ja Jorma. Onhan näitä muitakin ja ikää kun tulee niin laajenee musiikkimakukin. Elviksestä vielä, niin esitti hän minkä kappaleen tahansa niin se oli poikkeuksetta paras versio kyseisestä kappaleesta, esim. My Way tai Green Green Grass Of Home jne. Sama Kari Tapiolla suomalaisissa kappaleissa.


#273

Elvis on kuningas… Heti Gene Vincentin jälkeen.


#274

Vincentillä aivan maaginen ja herkkä ääni, ihan kärjessä.


(turunseutulainen Tapparalainen ) #275

Kuulostaa ihan timatinkovalta kanukkipakilta. Siis nimi. Ja on se kyl kova muusikko, vaikken Stray Catsista koskaan oo tykännytkään.


#276

Itselle kolahtaa parhaiten sellainen “eeppinen ja raskas” melodinen metalli. Ehkä paras biisi ikinä olisi Omnium Gatherumin “the unknowing” mutta omaan makuun laulu pilaa sen. Tuossa se on jotenkin sävytöntä, kun taas Opethin ja Scar Symmetryn tyyppistä jaksan kuunnella pidempäänkin, vaikka siinäkin mennään ördäyksen puolelle.

Symphony X on ehkä kokonaisuudelta lähimpänä mielimusiikkia ja Insomniumin hitaammat toimii kotimaisista parhaiten. Onko jollain suositella noiden pohjalta sellaista melodista metallia missä mielellään olisi sinfoniaorkesteria tms jonkin verran mukana? Saa olla todella raskasta mättöä mutta rauhallisella temmolla. Ei sellaista nopeaa tilulilupampampampampam-rumpalivetääamfetamiinia-meininkiä…


#277

En enempää voisi olla samaa mieltä. Elviksen versiot ovat minulle aina olleet - ovat edelleen - ja tulevat aina olemaan se paras versio, jos jotain ihmeellistä ei tulevisuudessa tapahdu. Poikkeuksia en ole vielä löytänyt. Pelkästään Elviksen maaginen ääni itsessään; vastaavaa en ole kuullut enkä usko, että tulen omana elinaikanani kuulemaan. Sitten, lisätään tulkintakyky (ei ole sama asia kuin täydellinen, muuntumaan kykenevä ääni sinänsä). Ja lopulta sovitukset, joiden luomiseen Elvis osallistui aktiivisesti. Eihän siitä voi tulla muuta tulosta kuin täydellisyys. Esim. There goes my everything (1971, vrt. muut artistit). American Trilogy (samoin Hampton Roads, 1972). My Way (1977 vrt. Sinatran versio). Green, green grass of home (1975, vrt. Tom Jonesin versio).

Agentsit hyvä, kyllä. Ehkä Topi Sorsakosken ääni vetoaa eniten.
Gene Vincent myös ok.
Kari Tapiosta en niinkään välitä, ei iske minuun.


#278

Yleensä en kotimaisesta räpistä ihan hirveesti perusta, mutta tänään on kyllä melkosen laadukkaat kekkerit Tavastialla. Lavalla melkeinpä kaikki kovimmat ja legendaarisimmat jengit, eli Tuomio & Kone, MC Taakibörsta ja Raimo & Ässä. Veikkaan illan pitävän sisällään lähinnä filosofisia keskusteluja vuosikertaviinin äärellä, diskreettiä ja sofistikoitunutta turvallisen tilan periaatteita kunnioittavaa käytöstä, sekä rakkauden ylistämistä kanssaihmistä kohtaan. Eli toisin sanoen sikailua, viinaa ja aineita.


#279

Hyvä kattaus. :+1:

Tänään muuten tule Yle Teemalta Lennonin 75-vuotispäivän juhlakonsertti. Konsertti Joulukuulta 2015. Areenassa tuo jo onkin. Yle Teema tänään klo 23.20


#280

Penskat on jo maailmalla ja rouva huitelee harrastuksissa niin saunoin jälleen kerran itekseen ja kun istuskelin kellarin takkahuoneessa niin muistin että mullahan on sinne levari viritettynä. Kaivoin sitten pinosta ensimmäisen itse ostamani vinyylin. Ei ehkä tämän päivän kuuntelumusiikkia mulle mutta tulipahan paljon muistoja.


#281

Tämä oli ensimmäinen minun ostamani LP.


#282

Tällä viikolla edesmennyt Ranskan Elvis.


#283

Ajattelin katsoa tänään illemmalla Youtubesta dokumentin “Kultainen Kurjuus” (on Youtubessa useammassa osassa).

Arvaattekin varmaan, että kertoo Antti Hammarbergistä (Irwin Goodman).

Edit. P.S. 1960- ja 1970- lukujen Irwiniä myös katselee ihan mielellään, oli sen verran komea mies aikoinaan :wink:


#284

Mastodonin ja Toolin kaverusten jytkettä.