Olen harjoittanut jonkinlaista minimalismia jo vuodesta 2012 lähtien.
Vuosina 2012 ja 2017 suoritettujen muuttojen yhteydessä nimittäin luovuin kummassakin ehkä 70-80 prosentista sen hetkisiä tavaroitani. Vuonna 2013 tein suursiivouksen myös lapsuuden kodissani (omakotitalo) ja luovuin miltei kaikesta tavarasta.
Vuonna 2017 kiertoon lähtivät myös kaikki huonekalut (huonokuntoisia, sukulaisilta haalittuja). Oli virkistävää alkaa sisustaa uutta asuntoa ihan puhtaalta pöydältä. Hankkia pelkkä sänky ja sitten miettiä rauhassa, mitä mihinkin sopisi. Asunnon sisustamiseen meni kolme vuotta.
Tällä hetkellä koko omaisuuteni mahtuu kerrostaloyksiöön
Sen häkkivarastossa on kaksi pahvilaatikollista lapsuuden tavaroitani; ne kaikkein tärkeimmät. Asunnossa ei myöskään ole hyllyjä, sillä kaikki tavarat mahtuvat yksiön kaappeihin, joita ei montaa ole.
Muuttojen jälkeen jätin kuitenkin itselleni lähes kaikki kirjat. Niitä on kaikkiaan ehkä 200kpl. Nyt voisi olla aika ottaa minimalismin seuraava steppi ja jättää itselle vain ne kirjat, joita tulee luettua vuosittain. Lopuille kirjoille on olemassa hyvä ilmainen säilytyspaikka; kirjasto.
Myös dvd-elokuvia ja cd-levyjä on jonkun verran jäljellä. Moni elokuva on sellainen, jota ei mistään suoratoistopalvelusta saa vuokrattua ja siksi olen ne säästänyt. (Esimerkiksi japanilaista pienen budjetin kauhua.) Tämän ohella Nightwish-kokoelmani lienee perin arvokas. Näitä täytyy pohtia erikseen.
Yleisiä harhaluuloja minimalismiin liittyen:
Minimalisti ei omista mitään. Tämä on väärin: minimalisti ei omista mitään turhaa. (Huom! Koriste-esine, joka tuottaa päivittäin suurta iloa, ei ole turha.)
Minimalististiksi täytyy ryhtyä kerralla. Väärin: minimalismiin siirtyminen voi olla useita vuosia kestävä prosessi.
Minimalisti on äärimmäisen pihi. Väärin: minimalisti käyttää rahansa muuhun kuin roinaan; esimerkiksi matkusteluun.
Minimalismin hyötyjä:
Siivoaminen on naurettavan helppoa, koska siivottavaa ei yksinkertaisesti ole > Oman ajan voi käyttää muuhun. (Laiskana siivoojana tykkään tästä.)
Kevyt olo henkisesti, kun joka paikka ei pursua tavaraa. Tietää esimerkiksi, että muutto kävisi käden käänteessä ja lähes ilman apuvoimia.
Yksittäisen tavaran merkitys kasvaa ja tavaraa oppii arvostamaan aivan eri tavalla. Jokaisella tavaralla on tarkoituksensa.
Minimalismista tulee rahan säästöä, kun ei tule ostettua mitään turhaa.
Minimalismi on ekologista. Luonto kiittää, kun tavaraa ei tarvitse roudata kaatopaikalle juuri koskaan.
Onko täällä muita minimalismista kiinnostuneita? Nythän olisi hyvä aika tehdä kesäsiivous
Jokainen muutto on mahdollisuus… hankkiutua ylimääräisestä tavarasta eroon.
Valmistauduin molempiin muuttoihin parin kuukauden ajan. Aloin lahjoittaa ja myydä tavaraa hyvissä ajoin. Samalla huomasin, että ei kannata olettaa mitään. Nimittäin jopa huonokuntoinen pikkulipasto, jonka laatikoiden pohjalevyt irtoilivat paikoiltaan, kelpasi vielä jollekin ilmaiseksi autotalliin. Samoin keittiön pöytä, jossa oli vain kolme tuolia jäljellä, oli toiselle aarre.
Ehkä minimalistilla voi olla paheita, varsinkin alussa. Minulla ne ovat rakkaat kirjat, joista ei tahtoisi luopua. Toisaalta aina, kun olen kuvitellut kaipaavani jotain esinettä vielä myöhemmin, niin toisin on käynyt. Kuten sanoit, niin ei ole juuri ikävä tullut jotain tiettyä tavaraa.
Nyt on tullut siirryttyä omakotitalo > kaksio > yksiö, jolloin on ollut luontevaa mitoittaa tavaran määrää pienempään. Toisaalta yksiötäkään ei ole halunnut täyttää tavaralla; menisihän tuonne häkkivarastoon vaikka ja kuinka (omakotitalon tavarat olisi voinut siirtää sinne). Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä siirtymä päinvastaiseen suuntaan, mutta olla kasvattamatta tavaran määrää suuresti.
Tyhjät kaapit ovat hyvä merkki. Tyhjä tila kun suorastaan kutsuu tavaraa luokseen. Etkös sinä @peterra pohtinut näitä asioita myös joskus?
Pitänee kirjoittaa tästä joskus vielä enemmän. Mutta joo, tavaramäärä ahdistaa. Ja itselläkin on jääkendoaiheista keräilytavaraa (kirjoja, lehtiä, jne.), niistä en pysty luopumaan ainakaan vielä. Toki jos kaikki olisivat saatavana vaikka sähköisenä niin sitten. Mutta ylimääräistä ja turhaa tavaraa vieroksun, joku tarkoitus ja merkitys oltava. Samoin laitteet yms. oltava mahdollisimman pieniä ja kompakteja.
Olen kiinnostunut, mutta toteuttajana aivan onneton. Minulla ei monesti enää nykyään ole juuri kynnystä luopua mistään, mutta silti tuntuu pahalta heittää pois jotain mitä saatan joskus tarvita.
Enemmän kuin minimalisti olen pitkäaikaiskäyttäjä. Ainoa syy esim. hankkia uusia vaatteita on vanhojen hajoaminen. Olen kova liikkumaan ja hikivaatteita menee hirveästi eli koko ajan pesukone käy.
Tykkään yksinkertaisesta ja selkeästä esim. sisustuksesta ja vähän tylsää värimaailmasta. Kamaa oli aivan liikaa pieneen yksiöön, mutta nykyiseen juuri oikea määrä. Elektroniikka on minun ongelmani.
Rakkauteni Tapparaan vaatii isoa televisiota ja tapani esim. tietokoneella paria näyttöä.
Minimalismi helpottaa elämää. Olen ollut nuorempana varsinainen hamstraaja mutta viimeisimmän muuton myötä olen saanut tavaravuoret häviämään. Luopuminen oli aluksi vaikeaa mutta kun tavaraa lähti ulos niin rahaa tuli sisään enkä jäänyt kaipaamaan oikeastaan mitään. Lätkäpaitoja on vielä seinillä/kaapeissa, M O T U lelut on laatikossa ja fillareita on käytössä enää kolme. Kotona ei ahdista täydet hyllyt, kaapit ja pöydät, vaan jokaiselle tavaralle on oma paikka eikä tarvitse epätoivoisesti etsiä mitään.
Tunnistan itsestäni tämän piirteen. Ostan vähän, mutta laatua. Haluaisin myös kodin olevan mahdollisimman simppelisti sisustettu.
Vaimo on sitten hamsteri. Tenavien rikkinäiset lelut yms pienempää piilotin lasten paskavaippoihin. Muuten ne palautui roskiksesta. Mitään ei voi heittää pois ja kaiken mitä ostaa pitää olla halpaa (romua).
Kiinnostaisi kovastikin, mutta toteutus on ollu aivan nollatasoa. Useampi kaappi ja vaatehuone pitäisi käydä läpi ja laittaa kauhea määrä tavaraa roskiin ja kierrätykseen. Mitään tarvetta ei ole suurt osaa tavaroista säilyttää, mutta en vaan saa aikaiseksi käydä niitä läpi kun tuntuu niin ylivoimaiselta projektilta.
Parin viikon päästä alkaa kesäloma joten voisi yrittää silloin saada tätä projektia käyntiin. Vaikka kaappi per päivä tyylisesti…
Hieno kirjoitus ja hyviä ajatuksia, lisäksi olen tykännyt blogi-näkemyksistäsi: Ei lotrata veden kanssa, marjat voi poimia metsästä, proteiinitarpeen saa tyydytettyä itsepyydystetyllä kalalla kesät-talvet, sähköt voi vetää rappukäytävästä jne.
Mutta sitten, kevättalvella tuli pientä takapakkia. Jos muistan oikein, upgreidasit ensimmäistä kertaa kausikortin istuun ja tilasit kuukaudeksi jonkin streamipalvelun.
Ei näin, nyt tarkkana jatkossa. Keep up the good work!
Onhan tuota jo varmaan ainakin kymmenen vuotta tullut mietittyä mutta vielä ei ole tullut aloitettua.
Asunnossani on vajaan vuoden sisään tulossa remonttia, joka vaatii aika paljon tavaroiden siirtelyä. Silloin tulee varmaan hyvin luonteva hetki hankkiutua ylimääräisestä roinasta eroon.
Mä en varmaan oo varsinaisesti minimalisti kun ostelen esim. kaikenlaisia värkkejä aika surutta jos koen, että ne parantaa elämänlaatua.
Pienessä kämpässä asuvana keräily ja muu tollanen rojun haaliminen on jäänyt vähemmälle jo ihan senkin takia, etten myöskään halua kaikkea turhaa keräämään pölyä. Hyllyt on väärällään edelleen kirjoja, levyjä ja leffoja, mutta vanhana hippinä olen koittanut noidenkin osalta siirtyä viime vuosina mahdollisimman paljon digitaalisiin julkaisuihin, koska mielestäni maailma ei tarvitse enää yhtään lisää muovipaskaa.
Tunnen olevani jonkin asteinen minimalisti nykyään. Eli en osta juurikaan mitään uutta tai heräteostoksia. Ennen tuli ostettua kirjoja ja levyjä paljon, mutta tänävuonna kaksi levyä. Toisaalta koen hiukan huonoa omaatuntoa, sillä artistien ja kirjailijoidenkin pitäisi ansaita työllään jotain. Vaatteita ostan todella harvoin ja käytän vanhat aika loppuun.
Toki onhan sitä romua tullut kerättyä aikoinaan nurkkiin, mutta aika maltillisesti kuitenkin.
Mainio tilaisuus. Silloisessa taloyhtiössä oli putkiremppaa 2012, ja tuolloin lahjoitin kaikki vanhat elektroniikkavermeet kierrätykseen ja Ekotorille. Samoin vaatekaapit tuli käytyä kriittisesti lävitse. Osin sama juttu uudestaan kun muutin 2019.
Ihan tälle tasolle en sentään ole säästämistä vienyt Kun se kuuluisa iso kuva on kunnossa, niin se riittää.
Enkä ole minimalismiakaan vienyt vielä kovin äärimmilleen; kirjojakin on se pari sataa kahdessa rivissä kaapissa. Nyt kesän aikana voisi käydä kaikki tavarat läpi ja jättää vaikka 20-30 parasta kirjaa itselle.
Boldaus oma. Juuri tästä saatan tarvita tätä vielä joskus -ajattelusta on kenties kaikkein hankalinta päästää irti. Todellisuudessa juuri mitään tällaista esinettä ei sitten kuitenkaan oikeasti tarvitse tai jos tarvitsee, niin sen olemassaoloa ei edes muista.
Suosittelen myös hyödyntämään ulkopuolista jeesiä: joku ulkopuolinen osaa tarkastella aivan eri näkökulmasta tavaroitasi.
Jos vaakakupissa painavat arvot kaiken maksimoiminen ja kaiken minimoiminen, niin kannattaa miettiä kumman tavoitteleminen on helpompaa ja kumpi tuottaa enemmän mielihyvää.
Tajusin juuri, että en ole laittanut dvd- tai bluray-elokuvaa soittimeen 10 vuoteen (huh!).
Piti oikein miettiä, miten se on elokuvafanille mahdollista. No, näin:
Uudet kiinnostavat elokuvat käyn yleensä katsomassa teatterissa
Jos tekee mieli katsoa kasuaalisti joku elokuva, käännyn tilausvideopalveluiden puoleen ja valitsen valikoimasta jonkun
Vanhoihin elokuviin tulee yllättävän harvoin palattua ja jos tulee, voi elokuvan yleensä vuokrata tilausvideopalvelusta (suurin osa elokuvista löytyy jostain palvelusta)
Joskus myös katson klassikoita niiden tullessa teeveestä (tai YleAreenasta jälkikäteen)
Oli jopa pienimuotoinen shokki tajuta tämä. Parhaimmillaan dvd-elokuvia oli hyllyssä jopa 250. Nyt niitä ja musiikki-dvd:eitä on yhteensä noin 50 jäljellä. Tuntuu, että siinäkin on 50 liikaa. Nämä elokuvat vain odottavat sitä päivää, että ne joskus laittaisi pyörimään. Koska se tulee… 30-luvullako?
Samalla on tullut mietittyä, että fyysisten tallenteiden aika on auttamatta ohi. 2010-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä ei enää ole edes minkäänlaista kaipuuta tai kosketuspintaa näihin.
Levyasemat ovat jo poistuneet uusista läppäreistä. AppleTV ja Google Chromecast tekevät vanhemmistakin televisioista älytelkun ilman levyasemaa… ja erillinen dvd-soitin käy turhaksi.
CD-soittimia ei ole enää edes uusissa autostereoissa. Miksi olisikaan, kun kaikilla on Spotify tms. ja bluetooth-laite? Älykaiuttimet ja bluetooth-kaiuttimet ovat vallanneet myös kotien äänentoiston.
Mistä puheen ollen: cd-levyjä tulee niitäkin kuunneltua nykyään enää pelkillä automatkoilla. Ja vain sellaisilla automatkoilla, että ollaan iäkkäämmällä kiesillä reissussa.
Kirjat on formaatti, joka pitänee pintansa vielä hetken aikaa, vaikka äänikirjat ja e-kirjat tulevat vauhdilla nekin.
Itsellä on yksi DVD elokuvatrilogia, Taru Sormusten Herrasta. Sitä tulee katseltua. Muuten elokuvat menee vahvasti suoratoistopalveluiden kautta. CD-levyä olen kuunnellut viimeksi kesällä 2018, sillon meidän perheeseen tuli auto, jossa ei ole soitinta. Nyt kesällä tulee jo kolmas auto, jossa tuota ei ole.
Äärimmäisen vähän on sellaista kamaa, jota on hävittämisen jälkeen jäänyt kaipaamaan.
Kun se kuuluisa iso kuva on kunnossa, niin se riittää.