Mistä haaveilet omassa elämässäsi? Pientä tai isompaakin haavetta löytyy varmaan jokaiselta.
Rajataan kiekkoon liittyvät haaveet pois tästä, niillehän taitaa jo olla ihan omansa.
Avaan pelin omalla musiikkiaiheisella haaveellani: Haaveilen, että vielä joskus tulisi sauma päästä näkemään The Big Four yhteisellä kiertueella, eli Metallica, Megadeth, Slayer ja Anthrax.
Terveestä ja onnellisesta tulevaisuudesta.
5 tykkäystä
Pitäisikö tätä jakaa hieman eri osa-alueisiin?
- Pitkäaikainen haave: oma asunto - oma tupa ja oma lupa - muutto kaupungin ulkopuolelle
- Jatkuva päivätyö, toistaiseksi voimassa oleva työsuhde
- Elämänkumppanin löytäminen
- Terveys - aikaa ystäville ja itselle
Tässä on pari vaikeaa vuotta takana. Kaukaa lähdettiin liikkeelle - vuonna 2011 tuli käytyä aivan pohjalla. Taloudellisesti, henkisesti.
Siitä olen kiitollinen, koska pohjekosketuksen saatuani elämän arvot menivät uusiksi: nykyään haaveilen kovin yksinkertaisista asioista. Mielestäni.
Ei tarvitse kurkottaa liian kauas - arki on parasta. Pitkään työurani kaupassa oli pelastus - siinä hektisessä vuorotyössä ei ehtinyt paljoa miettiä henkistä hyvinvointia.
Toisaalta samalla, kun se oli kauhean “helppoa” niin se oli oman tervehtymiseni kannalta kriittistä, että oli sellainen työyhteisö ja kiintopiste elämässä, joka auttoi juuri siinä hetkessä eteenpäin. Se on hyvä muisto - ja aivan keskeinen siihen, miten asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan.
Sitten tuli 2017 romahdus - hetkellisesti tuntui, että kävi kahdessa kuukaudessa paluu vuoteen 2012. Silloin joutui taas pohtimaan, että mihin suuntaan elämä lähtee menemään ja palataanko ihan sinne vuoteen 2012 saakka. Ei palattu: tuli parempi työ; tuli onnellisempi elämäntilanne. Sai tehdä paljon töitä, mutta työvuorot keskittyivät päivään ja alkuiltaan. Tällä tavalla on jäänyt enemmän aikaa itselle ja laittaa muita asioita elämässä kuntoon. Viikonloppuvapaat ovat myös luksusta. Tuntuu, että olin vuosia oravanpyörässä, jolla kuvittelin pelastavani itseni pahemmalta.
Nykytilanne on ihan jees! 
9 tykkäystä
Lapsesta haaveilen.
14 tykkäystä
Lottovoitto olisi kiva, eikä tarvitsisi edes miljoonia, edes asunnon verran kun voittaisi jostain niin homma rokkais 
E. Tarkistinkin veikkaustilin kun tuli mieleen, että oli kenot vetämässä, olin voittanut 24€. Ei nyt ihan riitä mutta hyvä alku.
7 tykkäystä
Ei ole helppoa olla vanhempi, mutta toki se on kuitenkin aika mukavaa
Omista vanhempi lähti just yliopistoon, toinen tarttis vielä parin vuoden päästä saada maailmalle.
Niin ne haaveet muuttuu. Itse olin 2012 oman yrityksen taloudellisten vaikeuksien vuoksi aivan loppu. Silloin ei ollut muuta haavetta, kuin se että jotenkin jollain ihmeen ilveellä siitä suosta pääsisi ylös. Se oli todella epätoivoista ja ahdistavaa aikaa. Lopulta päätin luovuttaa, ja sen jälkeen on kaikki ollut helpompaa. Nyt minulla on nuo kaikki neljä mistä sinä haaveilet, ja vaikka firman velkaa maksellaan vielä kauan, on omat haaveeni tuota tasoa kuin avauksessani. Toki lottovoitto aina kelpaisi, mutta sitä varten pitäisi varmaan alkaa lotota.
3 tykkäystä
Onhan noita haaveita jokunen, niistä mainittakoon urheilutoimittajan/-journalistin ura ja @peterra’n mainitsema elämänkumppanin löytäminen.
4 tykkäystä
Muut urheilutoimittajat mainostaa jatkoaikaa “kasvattajaseuranaan” niin mainostaisiko @Dominik49 Tappara.co´ta? 
4 tykkäystä
Jos muistan oikein, niin sinulla on ikää jonkun matkaa alle 20-vuotta, joten totean vain, että elämänkumppanin kanssa ei ole vielä kiire. Haave tottakai, mutta ei kiire.
5 tykkäystä
Oppisin soittamaan akustista kitaraa ja tietenkin pitkästä terveestä elämästä. Tarkoitan kitaran soitolla esim. näppäilytekniikkaa, en laulun säestystä sillä en laula ikinä.
1 tykkäys
Yllättävän vaikea kysymys, muuten.
Nyt tulee vähän pidempi stoori mutta tulkoot :). Josko tää vaikka jotain motivoisi jollain tapaa? Mene ja tiedä.
Olen suurinpiirtein vuodesta 2008 ottanut tavoitteeksi että toteutan haaveeni ennenkuin täytän 40 ja panostan asiaan täysillä, tällä hetkellä kohta 38 eli pari vuotta vielä jäljellä. Tavoitteena ollut tehdä tarpeeksi rahaa ettei siitä tarvitse stressata enää ikinä, omistaa oma talo paikasta missä viihdyn ja nauttia omasta rauhasta ja jossa voin tehdä tasan niitä asioita mitä haluan ja eläköityä paremman puoliskon kanssa aikaisin ja rauhassa. Elämä ei ole mielestäni tarkoitettu työnteolle vaikka sitä kyllä elämä pitkään pelkästään välillä ollutkin.
Palailin suomeen muistaakseni 2007, vuonna 2008 mulla oli hyvä duunipaikka jossa etenemismahdollisuudetkin oli vaikka mihin, mutta ei se ollut vaan ollut se mitä mä halusin joten irtisanouduin, lähdin taas kerran ulkomaille töihin ja pistin oman firman siitä hetken päästä tulille. Alkuun sain homman sellaiseen liitoon että omat kädet ei riittäneet mihinkään, palkkasin kavereita ja tuttuja avuksi ja hyvin meni. Työpäivistä tuli kuitenkin ihan ympäripyöreitä ja loppujen lopuksi mokasin. Luovutin vastuuta liikaa jollekkin johon ei olisi pitänyt luottaa ja se olikin hyvin pian sitten siinä. Tuo @Recoil:n mainitsema epätoivoinen ja ahdistava aika on siis tullut todella tutuksi, hieno kuulla että siitä on selvitty myös siellä.
Itse sain homman jotenkuten junailtua sille tasolle että selvisin, tosin takana on monta päivää kun on mietitty syödäkkö spagettia vai makaroonia pennejä laskeskellen. Sähköt ja vedetkin on taloudesta pariin otteeseen matkan verralla katkennut kun ei nyt vaan ole mitenkään pystynyt venymään niihin mutta aina niistä on jotenkin selvitty. Raha on siis todellakin stressanut ja tuonut jännitteitä, ei ole kyllä ikävä niitä aikoja ei sitten pätkääkään.
Jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti helpompi ollut luovuttaa, Suomesta saa jonkunlaista perusturvaa kai melkeinpä jokainen ja jos olisi palaillut kotimaahan ja lähtenyt sitä kautta rakentamaan uudestaan niin olisi kyllä päässyt pirusti helpommalla. Mutta kun ei luonto anna periksi luovuttaa niin väkisin vuosien saatossa virheistään oppien rakentanut asiat taas raiteilleen ja viimeisen vuoden sisään asiat alkaa jo näyttää siltä että haaveet voisi jopa saada toteutettua.
Mutta pointtina, jos haaveet on vaan realistisia ja niihin pystyy itse vaikuttamaan …suosittelen lämpimästi sitä että niiden eteen myös kaikkensa tekee, mun mielestäni se on todellakin sen arvoista.
10 tykkäystä
Suurin osa asioista on itsestä kiinni. Tavalla tai toisella.
Minä olen viimeiset vuodet taistellut katkeruutta vastaan. 2012, kun oltiin aivan pohjalla - en halua ihan kaikkea siitä edes kertoa - niin silloin oppi aika paljon itsestään ja siitä, kuinka asioita (huom. asioita, ei ihmisiä) saadaan tapahtumaan. Tappara liittyy siihen tarinaan ihan valtavan voimaannuttavalla tavalla, mutta se tarina voidaan kertoa joskus ihan toiste.
Itsellä tuli 2011 se alamäki ja joutui sellaiseen “itsesäälin kierteeseen”, jossa romahti neljän seinän sisään yksiöön tappaen jotenkin aikaansa. Siinä unohtu ystävät ja muut ihmiset ympäriltä, en edes halua ajatella niitä päiviä. Perustoimeentulo tuli sossulta ja sillä pärjäsi ihan ok, mutta kun oli henkisesti niin tohjona, ettei tiennyt, miten siitä noustaa ylös.
Sitten vaan jonain aamuna havahtui siihen, että minä voin nyt alistua tähän ja jatkaa täällä kotona rämpimistä ja itsesäälissä makaamista. Sitä uskotteli itselleen, että se kaikki paha, joka itselle siinä oli tapahtunut johtui kaikki olosuhteista ja itsestä riippumattomista asioista. Muistan vieläkin sen aamun - se oli helmikuun 5. päivä 2012, kun meikäläisellä sano päässä naks. Olin valvonut koko yön ja miettinyt, että miten ihmeessä mä lähtisin nousuun sieltä pohjalta.
Aamulla katsoin seiniä ja päätin, että mun elämä muuttuu ja mä rupean itse aktiivisesti muuttamaan asioita. Ei ole enää mitään “olosuhteita”, jonka takia mulla menee huonosti ja kaikilla muilla menee paremmin tai hyvin. Ainoastaan minä itse ja se omassa itsesäälissä uiminen ja “kohtaloonsa alistuminen” ovat mun päämäärien tiellä. Sinä aamuna mulle oli kaikki selvää. Silloin mun haave oli, että pystyisin menemään ihmisten ilmoille ja viettämään normaalia päivää esim. töissä tai yliopistolla. Nuo haaveet toteutui vuonna 2012.
7 tykkäystä
Small steps lead to great gains :).
iso 
sille että olet asiat saanut järjestykseen. Hieno juttu.
Mä olen taas itse sellainen jästipää etten edes osaa antaa periksi ja luovuttaa vaikka usein olis varmaan parempi tehdä niin, totean itsekseni että vatuiks meni, ketut siitä, nyt mä teen sen uusiks ja paremmin enkä toista virheitäni enkä suostu masentumaan ja alan toimeen. Ymmärrän tosin helkkarin hyvin että pohjallekkin siitä on aika lyhyt matka ja kaikki ei ole samanlaisia kun minä (mikä on varmaan tosi hyvä asia 
)
Olen tosin nuorempana ollut katkera itsekkin, mut sit mulle pikkuhiljaa valkeni että se on aivan turhaa, mä teen sillä pahaa vaan itselleni, parempi sen sijaan että mä järkkään omat asiani kuntoon sen sijaan että kadehdin muita, mutta se alkuun pääseminen on juuri se vaikein askel. Kuten hyvin tiedät täähän on tottakai kaikki helpommin sanottu kun tehty.
2 tykkäystä
Asiat on järjestyksessä, mutta kuten kaikissa asioissa: ensin asioita laitellaan järjestykseen - hiljakseen ja sitten, kun ne asiat rupeaa olemaan jossakin järjestyksessä niin alkaa se ns. ikuiselta tuntuva työ eli ylläpito. Välillä on ollut vuosien varrella semmosia hetkiä, että pelkää luiskahtavansa takaisin siihen, missä joskus oltiin, mutta niin ei oo kuitenkaan käynyt.
En usko korkeampiin voimiin, mutta kaikki asiat on järjestynyt aina jollakin tavalla mun kannalta paremmin. Itse oon ajatellut, että asiat menee mun suunnitelman mukaan ja tietyt asiat tapahtuu, kun teen niiden eteen töitä. Joskus menee myös yliyrittämiseksi ja elämä lyö takaisin isolla kädellä. Hetkeksi menee matalaksi ja sitten taas muistaa, että on tässä ennenkin lähdetty pohjalta ylös.
Täytyy ehkä lisätä haavelistaan, että kirjoitan joskus vuodesta 2010-2020 sellaisen “vuosikymmen minua” teoksen. Siinä on mielikuvitusta.
4 tykkäystä
Itse oon ajatellut, että asiat menee mun suunnitelman mukaan ja tietyt asiat tapahtuu, kun teen niiden eteen töitä.
Tuossa on mun mielestäni se avain koko hommaan.
Asia kun asia, sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Mikään ei tuu itsekseen tai pelkällä valittamisella (en toki tarkoitua tällä sua, vaan tätä kovin usein näkee että asioista vaan itketään ja voivotellaan mutta niiden eteen ei mitään olla valmiita tekemään).
Esim juuri nämä haaveet. Voit haaveilla lottovoitosta, mutta tod näk sitä et ikinä tule saamaan vaikka se kiva haave onkin. …Tai voit pistää rukkaset kouraan ja alkaa tehdä itsellesi parempaa elämää, siihen on huomattavasti helpompi vaikuttaa.
Niin ja lisätään tähän vielä yksi haave kun nyt Tappara foorumilla ollaan.
Pääsen todistamaan Tapparan mestaruutta paikanpäällä Tampereella 7 matsissa Oulun Kärppiä vastaan. Me tottakai viedään se matsi jatkoajalla ihan älyttömän trillerin päätteeksi. Edelliset finaalit mitä olin katsomassa oli Lukkoa vastaan 88, eli tästä on tovi aikaa :D.
2 tykkäystä
Heh, voisihan tuota mainostaakin. 
Tosin voisi olla ihan mielenkiintoista hakea Jatkoajastakin oppia. Tuohon on vielä lisättävä, että kansainväliset ympyrätkin kiinnostaisivat. Toki ne nyt olisivat vain plussaa, kotimaan medioita lähden ainakin näin aluksi valloittamaan.
Jep, oikein muistat. Viime torstaina tuli 15 mittariin. Eli ei tässä todellakaan mikään kiire ole. 
Mutta siitä totta kai lähdetään, että jonain päivänä tuo ei ole enää pelkkä haave.
3 tykkäystä