Palstalaisten musiikkiharrastukset


#1

Tällaista ketjua ei löytynyt, joten päätin sellaisen laittaa pystyyn, oletan ainakin palstalta löytyvän tämänkin alan harrastajia.

Eli keskustelua musiikista harrastuksena, miksei myös ammattina.

Oma musiikin harrastelu on nyt jatkunut sellaiset 11 vuotta, kun 13-vuotiaana alkaneen hevin kuuntelun innoittamana nappasin kitaran käteen. Matkan varrella mukaan ovat tulleet myös basso ja laulu. En itseäni pidä edelleenkään mitenkään kovin kummoisena soittajana, mutta laulupuoli taittuu oikein hyvin, varsinkin viimeisen 2-3 vuoden aikana on tullut todella paljon kehitystä. Soittamaan opettelin alkuun kaksi vuotta opettajan kanssa, laulamaan olen opetellut täysin itse.

Nykyään soitan bassoa rokkibändissä ja pyöritän ystäväni kanssa akustista rokkibileduoa. Matkan varrelle on mahtunut myös paljon erinäisiä projekteja. Omasta mielestäni musiikki on ehdottomasti maailman paras harrastus, mutta ammattia siitä en ole koskaan halunnut. Kaiken kaikkiaan musa on antanut paljon ja antaa lisää päivittäin, aina oppii uutta ja yleisölle soittaminen ja laulaminen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa.


#2

Rumpuja oon tässä muutaman vuoden hakannut vaihtelevalla aktiivisuudella. Teknisesti oon aika onneton, mut kompensoin sitä raivolla ja aggressiolla. Mun soittotyyli sopii meidän bändiin aika täydellisesti, kun kuitenkin tollasta melusampaa grindcore/black metal settiä soitetaan. Jos esim Vivaldi, Anssi Kela, The Eagles ja Laura Voutilainen yms iskee, niin kannattaa tsekata meidät:


#3

Kyllähän tosta vaikutteet huokuu selkeästi!


#4

Kitara ja huuliharppu hyvin tuttuja. Soittoharrastus jääny ihan unholaan tiettyjen asioiden takia. Kissalauta oli haaveena vielä pari vuotta sitten,mut ei siitäkään mitään tullut. Läpsytin on ainut soittopeli enään. :smile: Onneksi tytöt jaksaa harrastaa soittamista.


(turunseutulainen Tapparalainen ) #5

Meillä suvussa on harrastettu musiikkia kohtalaisen paljon. Mm isoisä ja hänen kaksoisveljensä olivat sota-aikana ja sen jälkeen kovia haitarinsoittajia aina kuolemaansa saakka… Isäni veli ja hänen serkkunsa myös soittomiehiä.

Minä olin jotain 10v kun sain ekan oman akustisen kitaraviritelmän joululahjaksi. Ja oikean Landolan ostin kesätyörahoilla vähän myöhemmin… Ylä-asteikäisenä seiskaluokalla ostin basson 300 markalla kun kaverit tarvitsivat bändiin basistin. Soitettiin Pelle Miljoonaa yms punkkia ja ajauduin siinä kohtaa myös “solistiksi”.

Sitten kasiluokalla soittokaverit vaihtuivat ja sitten innostuimme tanssimusiikista. Meitä oli kolme 14-15 vuotiasta ja bongasin naapurustosta yhden ajokortti-ikäisen kaverin mukaan kitaristi/solistiksi. Ekat humppakeikat bassolla/taustalaulajana heitin siis varmaan 14 ikäisenä. Keikkoja tehtiin yllättävänkin paljon mitä olen leikekirjasta jälkikäteen selaillut. Armeija hajotti sitten tuon bändin (lue en pääsyt enää mukaan intin jälkeen).

No sitten pääsin yhteen paikalliseen humppaorkkaan mukaanbasistiksi ja sen kanssa tein varmaan vuoden verran keikkoja, kunnes rumpalin kanssa perustimme uuden kokoonpanon. Sen kanssa saimmekin suosiota ja teimme 80/90 luvun taitteessa mm yhtenä vuotena 45 keikkaa. Aika paljon siis harrastajabändille. Tämän bändin kanssa jaoin lauluosuudet pystysolistin kanssa.

Esikosemme syntyi v93 ja silloin tuli pieni kyllästyminen soittotouhuihin koska soitimme samoja settejä vuodesta toiseen eikä homma oikein uusistunut. Ja sitten lopetin soittohommat siihen. Kunnes sitten pikkuserkku kysyi tuuraamaan heidän tanssiorkesteriin. Siinä bändissä oli myös nk pystysolisti ja hänet heivasimme pois kuvioista ja minä ryhdyin solisti/basistiksi. Sitten vaihdoimme vielä kosketinsoittajaa ja nykyinen kokoonpanomme oli valmis.

Tämän Kuutamotaivas- nimisen orkesterin kanssa olemme soittaneet vuodesta 2003/2004 asti ja keikkoja teemme 10-20kpl / vuositahdilla. Erityisen ylpeä olen vajaat vuosi sitten äänitetystä 3 biisin EP-sinkusta jossa yksi mun oma tekemä teos. Tosin äänityksen/mixauksen tasoon en ole tyytyväinen, mutta tulipa tehtyä. Spotifystä voi kuunnella jos kiinnostaa…

Kehutaan nyt vielä kun alkuun päästiin… Tytär on hyvä laulamaan ja soittaa pianoa. Opiskellut mm klassista laulua. Jyväskylän yliopistoaikana heillä oli 13 jäseninen Ultra Bra coverbändi, mikä oli aika kovassa huudossa Jyskälässä. Ja vanhampi poika on soittanut kitaraa ala-asteikäisestä asti ja hänellä oma bändi jossa hän laulaa/karjuu ja soittaa bassoa. Ja tekee biisejä bändilleen. Tyylisuunta sirkusmetalli… Ja nyt hän on näillä näkymin tulossa meille kitaristiksi.

Tulipa pitkä stoori, mutta tätähän sää Raato kysyit…

edit: Samoin on soittoharrastus antanut paljon. On eräänlainen henkireikä työn ja kaiken muun vastapainoksi. Olen saanut paljon kavereita. Rahaa on mennyt ja tullutkin. Välillä bändin perässävetäminen on aika haastavaa kun toiset ei sen eteen paljon tee. Esim treenimatskun tuottaminen on vain mun harteilla. Samoin keikkamyynti yms. Mutta kyllä se sitten taas palkitsee kun pääsee soitolle ja saa hyvää palautetta.


#6

Mistä mä voin tämän ostaa?


(turunseutulainen Tapparalainen ) #7

Merimaskun K-marketista… Tai tuu keikoille… Tai laita pikaviestiä…


#8

Ostin muutama vuosi sitten duunikaverilta Epiphonen Les Paul Custom Pron ja toiselta frendiltä Peaveyn vahvarin. Kova oli halu alkaa opetteleen soittamista. No se on jäänyt, kaikki välineet siihen on. Pitäisi vaan ryhdistäytyä, olen kyllä katsonut soittotunteja. Jäänyt sille tasolle vielä.


#9

Mulla on tähän suositus.
Onnistui nimittäin kaverin viiskymppislahjakin enemmän kuin hyvin.

http://headlinestudio.com/
Tuolta sellainen herra kuin Jani Viitanen niin ei tarvi enää murehtia.:slightly_smiling_face:


(soosi) #10

Ei ole

Cdt, ckasetit, mp3t ja spotify


#11

Edit. Warfare Noise musalinkki tosiaan tossa vähän ylempänä.


#12

Olen ammattimuusikko raskaamman klassisen alalta ja klassista enempi kuuntelen. Nykyisistä nuorten tubettajista ja muista ei mitään haisua, tietokilpailuissa todella kipeä aihealue nuorison nykyjytä.


#13

Mitä on raskaampi klassinen?
Minulle kaikki klassinen on raskasta😂


#14

Urkumusiikkia sanotaan raskaaksi klassiseksi ja ehkä siksi monet raskaan rokin kitaristit soittelee urkubiisejä harjoitellen. Urkumusiikin voi tietysti ymmärtää myös osittain kirkkomusiikkina. Omaan korvaan kaikkein raskainta on nää uusimmat poppiujeltajat ilman laulutaitoa.