Recoil
(On niin vaikeeks tehty, että antaa olla)
809
Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisen orkesterin levyistä: Sentenced / Down.
Kokonaisuutena mun mielestä puhdas napakymppi.
Bändin virtuoosimainen kitaristi Miika Tenkula kuoli vuonna 2005 ja siihen päättyi koko bändin tarina. Ymmärrettävästi ja erittäin valitettavasti.
Edit. Hypetetään vähän lisää; kyseessä yksi koko genren kautta aikain parhaista levyistä.
Tämä ei minulle soittanut samoja kelloja, mitä bandin lopettamisen aikoihin muistelin kuulleeni. Wikipedia on kanssani samoilla linjoilla siitä, että Tenkula menehtyi 2009, eikä Sentecedin lopettaminen 2005 täten arvatenkaan mitenkään liittynyt siihen.
3 tykkäystä
Recoil
(On niin vaikeeks tehty, että antaa olla)
811
Oliko noin? Siinä tapauksessa muistini tekee harhoja, olisi pitänyt taas tarkastaa faktat, ennen kuin lähtee mitään tarinoimaan…
Ja näinhän se kyllä oli kun nyt oikein muistelen.
Samalla poistui mielestäni tuo romantiikka bändin lopettamiseen liittyen.
No… Muut jäsenet ilmeisesti edelleen vaikuttavat suomalaisessa musiikissa kukin tahollaan.
Yhtä kaikki; aivan loistava bändi oli kyseessä, ja itseäni harmittaa ihan pirusti, etten koskaan ehtinyt nähdä livenä.
Itsellä ensimmäinen kolahdus Sentecediin kävi Nummirockissa -97, taisi olla Megadethia ennen lauteilla. Oli huikea veto, tempaisi täysillä mukaan vaikken biisejä tuntenutkaan.
Just äsken lähdin tsekkailemaan Tubesta Buried alive -pätkiä. Kovaa settiä on kyllä, ei ole niitäkään tullut aiemmin nähtyä.
Dementikko muistelee…
Olikohan tammikuun loppua vuonna 2000, kun ajelin kohti Tamperetta ( sisäsoudun 2000m:n SM-kisa Koskikeskuksessa motiivina ), ja autoradiosta pukkasi Stratovariuksen “Hunting High and Low”. Sehän jäi päähän soimaan ja kun keskittyminen oli muutenkin sopivasti nousussa, tuo biisi viritti ns. paketin kasaan.
Tulos 6.36, hopeaa ( sama paikka, sama tulos ja sama sijoitus myös seuraavana vuonna, ilman em. biisiä tosin…)
Tämä vanha biisi on noussut Espanjassa koronaviruksen myötä huippusuositun. Ei tämä nyt tyyliltään ole mun ykkössuosikki, mutta helppo ymmärtää että Espanjassa tykätään
Väänsin siihen suomenkieliset sanat:
MÄ KESTÄN SEN
Kun mä kaikki matsit häviän
Kun ain’ yksinäin käy nukkumaan
Kun pakoreitit eestäin sulkeutuu
Eikä yökään mulle rauhaa tuo
Kun hiljaisuuskin mua pelottaa
Kun vaikeaa on seistä jaloillaan
Kun mieleen vanhat muistot nousee taas
ja vasten seinää minut ahdistaa
(Kertosäe)
Mä kestän sen – nousen vastarintaan
Mä vahvistun – näin
itsetuntoani karaisten
Ja vaikka elämässä myrskyn
voimat puhaltaa
Kuin tuulen taivuttama ruoko
olen tässä seisoen
Mä kestän sen – ja jatkan eteenpäin
Mä siedän sen
en koskaan voisi millään luovuttaa.
Ja vaikka haaveeni
mua sisältäni murentaa
Mä kestän sen – mä kestän sen.
Kun kaikki ihmeet elämästä häviää
Kun vihollinen itselleni oon
Kun kaipuu mua puukottaa ja alas lyö
Enkä ääntäni voi tunnistaa
Kun mun mieltä uhkaa hulluutein
Kun mun lantti kääntyy väärin päin
Kun piru taksojansa alkaa vaatimaan
Tai jos joskus sua kaipaan niin
(Kertosäe)
Kun mä kaikki matsit häviän
Kun ain’ yksinäin käy nukkumaan
Kun pakoreitit eestäin sulkeutuu
Eikä yökään mulle rauhaa tuo
Joskus tulee kuunneltua näitä gospel metal -yhtyeitä. Tunnetuin lienee Stryper, mutta on niitä muitakin. Tämä ruotsalainen Golden Resurrection on pitänyt jo jonkin aikaa hiljaiseloa. Bändin laulaja on monessa mukana ja tällä hetkellä hänen bändeistään Narnia on aktiivisena.
Tässä seuraavassa kappaleessa on hieno kitarasoolo taikka ylimalkaan kitaransoitto on kaiken kaikkiaan hienoa koko biisin ajan.
Sitten jotain ihan muuta:
En muista että Jason & The Scorchersia olisi täällä mainittu.
Ilokseni huomasin että 90-luvun levytkin ovat viimein löytäneet tiensä Spotifyihin. Levyt löytyy toki hyllystäkin, mutta tämä helpottaa autokuuntelua.
Youtube-linkkiä mulla ei tähän löydy, mutta
Olenkin vielä dinosaurus, joka keskittyi kuuntelemaan Jotenkin muuten kuin ruuduilta.
Ei sillä, on tuubillakin puolensa
Verenpisarasta tuli mieleen, että mulla on Verenpisaran eka albumi niillä alkuperäisillä kansilla, jotka Punainenristi kielsi ja levyn kannet jouduttiin uusimaan. Kerkesin ostamaan julkaisupäivän aamuna levyn, joka sitten vedettiin myynnistä melkein heti.
Harvinaisempi lienee Roope Latvalan ja veljensä Jussin levy: Latvala Bros Plays Wooden Eye.
Hieno levy, jolla on ehkäpä Stonen seuraavalle levylle sävellettyjä biisejä, mutta se levy jäi Stonelta tekemättä. Kannattaa kuunnella Tubesta jos esim. Stone maistuu.
Ei ole myynnissä. Itsellä on myös aikamoinen kokoelma levyjä, mutta nykyään vähän vähemmällä kuuntelulla kun on toi Spotify. Jotain harvinaisempia tulee sitten kaiveltua esiin, mitä ei muualta voi kuunnella.