Ihan eka paikallispeli kyllä hävittiin jo tammikuussa 1965. Sitten oli kauden tauko Ilves-peleistä, kun Tappara oli divarissa.
4 tykkäystä
Ensimmäinen ottelu minkä muistan nähneeni Hakametsässä oli Koo-Vee-Hermes. Lopputulosta en muista, jos jollakin on jääkiekkokirja kaudelta 1966-1967 niin voi tuloksen tänne laittaa.
Viimeinen tämän tason peli tulee olemaan Tappara-HPK ellei joku vastoinkäyminen estä paikalle pääsyä.
1 tykkäys
Tänään oli kyä melkonen meno vessassa. 
Ennen toisen erätauon pättymistä menin käymään vessassa. Kaikki kolme pisuaaria olivat varattuina. Hetken päästä vasemmalla oleva sekä keskimmäinen vapautuivat ja astelin keskimmäisen luokse.
Oikealla puolella oleva herramies alko paasaan, “että on siinä jätkällä itseluottamusta, kun viereen änkee ja koska yleensä porukka menee mahdollisimman kauas muista”. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota vaan hoidin asiani ja siirryin pesemään käsiä.
Kyseinen jätkä siirtyi ovelle ja huikkasi, että haluaa tarjota mulle jotain baarissa, koska tulin asenteella laarille. Kieltäydyin ensin mutta toisella kerralla suostuin, koska hän niin kovasti halusi tarjota ja tästä saisi hauskan stoorin kerrottavaksi. 
Ei siin mitään, käytiin kilisteleen salmarit ja kiitin herraa tarjoamisesta. 
Jos kyseinen herra lukee tätä viestiä, niin vielä kerran kiitos shotista ja hyvästä tarinasta! 
8 tykkäystä
Taidan tuntea kyseisen herran😅
2 tykkäystä
Tässä yksi muisto miljoonasta: ensimmäinen liigapelini.
1990-luvun alussa Tapparan liigamatseihin sai ilmaiset liput, kun osti aterian Koskikeskuksen McDonaldsilta. Erinäisistä syistä kävimme siellä perheen kanssa suht usein. Tuolloin siellä oli helppo ja nopea käväistä syömässä.
Tässä kyseessä kausi 1990-91.
Saimme siis ilmaisliput. Ekaan liigapeliin olin vastahakoinen lähtemään. Olin varma että aika ei kulu millään ja varustauduin korvalappustereoilla sekä kirjalla. Jääkiekko sinänsä oli tuttu asia, kun oma veli ja melkein kaikki poikapuoliset kaverit pelasivat asuinkuntani joukkueessa, isä toimi valmentajana. Kaukalon laidalla tuli siis seistyä paljon (silloin oli ihan rehellisiä ulkokaukaloita).
No, liigapelissä en ottanut esiin sen paremmin korvalappustrereoita kuin kirjaakaan. Sen sijaan olin saman tien myyty. Seuraavalla kaudella olikin ensimmäinen kausikortti.
10 tykkäystä
Tää on niin totta,miksi näin ei tehty???
Onhan se ihan käsittämätöntä, että hallin viimeinen peli pelataan 27. marraskuuta. En ymmärrä, että miksei viimeinen peli pelata Tapparan ja Ilveksen välillä. Siitä olisi voinut tehdä vaikka kunnon perhepäivän. Kaikki juniorijoukkueet olisivat voineet pelata keskenään siellä ja niin edelleen.
4 tykkäystä
Lauantaina se sitten on, Hakametsän viimeinen ottelu. Tunteellinen hetki varmasti meille kaikille. Niin paljon jää muistoja, ettei kaikkia edes yhdellä istumalla pysty muistamaan.
Omalla kohdalla Hakametsässä on käyty 80-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset muistikuvat on ottelusta Kiekkoreipasta vastaan 83-84 kaudelta. Aivan varma en ole oliko ihan ensimmäinen pelini, mutta ensimmäiset muistikuvat on tuosta pelistä. Pikkukölvinä aina ennen peliä seuraamaan alimmille riveille lämmittelyä ja kun kiekko laidan yli verkkoihin lensi, niin katsomolaidan yli hyppy ja kova taistelu muikkuverkoille kuka kiekon saa. Käytävillä sai tuohon aikaan vielä polttaa ja kölvinä sitä käytiin vielä palavia tumppeja imuttelemassa. Hieman on ajat siitä muuttunut. 
Vieläkin muistuu nenään se popcornin, höyrymakkaran ja tupakan sekoitus, kun tätä kirjoittaa. Ekku Lehtonen ja Kapri Heikkinen kovimmat Tapparat nuorelle pojalle siihen aikaan.
90-luku oli synkkää aikaa pelillisesti, mutta hallissa käytiin yhtä urhoollisesti kuin aina ennenkin. “Parhaimpana” muistona mieleen tulee yksi paikallispeli, kun tuntia ennen pelin alkua hallille, että sai hyvät paikat seisomakatsomon lauteilta. Ykköspakkipariin kuulutettiin Jutila-Boman ja kaverilleni sanoin ettei tästä hyvä heilu. Reilu 3 minuuttia ehdittiin ottelua pelata ja taululla 0-3 tappiolukemat, niin kotimatka sai alkaa. 
2000-luku onkin sitten ollut Hakametsässä pääsääntöisesti pelkkää juhlaa. Upeita joukkueita, upeita pelaajia, finaaleita, mestaruusjuhlia. Ei paljon enempää voi vaatia. Ylivoimaisesti kirkkaimmin itselle on jäänyt mieleen Luceniuksen tekemä voittomaali Ässät-sarjassa. Tutut ja tuntemattomat halailivat toisiaan katsomossa ja tunnelma oli jotain käsittämätöntä. Sellaista fiilistä tuskin tulen enää ikinä kokemaan, vieläkin menee kylmänväreet sitä muistellessa. Laineen viimeisen sekunnin tasoitus ja IFK-sarjan viimeisen sekunnin odotus on sitten heti seuraavana kategoriassa.
Isäni kanssa hallissa tuli käytyä yhdessä kolmisenkymmentä vuotta. Joitakin vuosia sitten marraskuisessa Tappara-HPK pelissä hänen terveydentilansa heikkeni ja jouduimme kesken pelin lähtemään naapurisairaalaan. Siitä tulikin sitten viimeinen yhteinen matkamme. Jollain tapaa ympyrä sulkeutuu, kun Hakametsän viimeiseksi peliksi valikoitui marraskuinen Tappara-HPK. Nyt vieressä istuu kausikorttipaikalla oma poika. Isältä pojalle, niinhän sitä sanotaan.
Vajaat 40 vuotta Hakametsässä on käyty ja likipitäen joka kausi kausikortilla. Pitkä pätkä ja hyvällä syyllä Hakametsää voi kutsua toiseksi kodiksi. Lauantai tulee olemaan tietyllä tapaa haikea ja tunteellinen päivä, mutta innolla sitä jo odottaa uutta. Toivottavasti uusi Areena antaa meille edes vähän siitä mitä Hakametsä meille jääkiekon ystäville on antanut.
64 tykkäystä
Hieno tarina @Piller !
Itse laadin muistokirjoituksen täällä Mikkelissä paikalliseen mediaan.
**
Kiitos 1965-2021
Mikkelin Jukurit jo hyvästeli sen. Vielä muutaman vieraan jäähyväiset ovat jäljellä. 27. marraskuuta lähestyy. Tuon illan ottelu on jo liki loppuunmyyty. Jaakko Tähtisen piirtämän Tampereen Jäähallin historian viimeinen pääsarjaottelu, kun Tappara ja HPK kohtaavat. Oli pakko ostaa liput jo kuukausi sitten.
Tampere on Suomen jääkiekon syntymä- ja pääkaupunki, jonka seurahistoria on huikea. Suomen ensimmäiseen jäähalliin liittyy poikkeuksellinen määrä suurta ajateltavaa.
Arvokasta on jo sekin, että alusta loppuun asti pääsisäänkäynnillä ovat loistaneet kirjaimet ”Jäähalli”. Pyhää paikkaa ei koskaan myyty Vaihtuvan Sponsorin Nimi Areenaksi. Uuden tapahtumapalatsin nimi ehti vanhentua ennen kuin yhtäkään tilaisuutta on järjestetty.
Mitä kaikkea muuta loppuu, kun Hakametsän valot sammuvat marraskuisena iltana? Youtubessa on time lapse -video Hakametsän parkkipaikan tyhjentymisestä pelin jälkeen. Kiihkeydessään tälle ruuhkalle ei löydy verrokkia mistään. Älä nys siihen änkee!
Uudelle hallille ei mennä autolla ollenkaan. Ei kuulla, kun kuuluttaja Petri Kääriäinen ääntää terävästi ”rekisteri se ja se, valot palavat”.
Loppuu myös ikiaikainen liikennelaitoksen järjestämä onnikkavuoro hallille ja takaisin. Jää muistoihin se, kun vakiokuljettaja yrittää komentaa taakkeppäin, eikä kekään liikahda. Kyseisessä paluuvuorossa on tunnelmassa ollut vain seitinohut ero sillä, onko peli hävitty vai voitettu. Tartteeko sitä ny.
Entä saako uudella areenalla mustaa pualukkahillolla? Tai valmiiksi kymmeniin kuppeihin annosteltua pehmistä?
On nykymaailmassa kunnioitusta herättävää, että joku asia on saanut palvella tarkoitustaan 56 vuotta ja vähän päälle.
Seurasin ensimmäisen pelini vuonna 1988 korkeimmalta mahdolliselta paikalta, legendaarisen puukatsomon ylimmältä riviltä. Pikkukaupungista tulleelle se oli kuin olisi puolivälissä taivasta.
Hallin katossa loistava lampputaulu rullaavine teksteineen oli jotain mannermaista. Tauoilla telkkarit käytävillä toistivat edellisen erän maaleja.
Suomen jääkiekkomuseo on itseoikeutetusti Tampereella. Talletetaanko sinne myös klassinen Jäähallin järkkäri? Nyn nousette seisomaan taka meette kotio kuuntelemaar ratiosta, komensi yksi kerran, kun seisomakatsomoissa alkoi olla ahdasta.
Näköispatsaansa ansaitsisi myös hallin kuuluisin katsoja, Palo-Pena.
Kun taannoin tein juttua hallin 40-vuotisjuhlasta, kokeneet jäänhoitajat kertoivat Tšekkoslovakiasta saapuneen lähetystön vaikuttuneen jään laadusta. Heille annettiin pyynnöstä kotiin viemisiksi pullo nestettä, josta jää oli tehty. Ihan tavallista kaupunkir raanavettä. Sittemmin on hallin jää pehmennyt, kaiken tekniikkavarustelun lämmittäessä tiloja.
Elämää suuremman jäähallin tuleva kohtalo oli pitkään epäselvä, mutta nyt näyttää siltä, että jää säilyy, vaikka käyttötarkoitus muuttuu. Kyllä Jäähallissa pitää jää olla.
Olen nähnyt Hakametsässä kymmeniä otteluita, joista ei lopulta ole jäänyt mitään erityistä mieleen. Mutta muistan hallin.
Kiitos 1965–2021.
Petri P. Pentikäinen
(Erikoissanomat 17.11.2021)
39 tykkäystä
Mun vähäinen kokemus Hakametsästä alkaa jostain vuodesta 1985-86 kun päästiin intissä Niinisalosta bussikyydillä tiistai-illan peliin ja olisko ollu peräti elClassico Saipaa vastaan. Päätykatsomossa hyvillä paikoilla istuimme. Olusetkin pääsi nauttimaan iiveellä kun oltiin. Siitä vierähtikin sitten muutama vuosi kun oltiin Ekku Lehtosen kunniapelissä ja pari Tepsimatsia sen jälkeen.
3 tykkäystä
Pikkuhiljaa alkaa iskeä tajuntaan, mitä lauantaina on edessä. Siinähän saattaa jopa herkistyä. Hakametsällä on merkittävä rooli omassakin elämässä, aina siitä lähtien kun siellä junnuna pääsi ensimmäisen kerran pelissä käymään joskus 90-luvun alussa.
Nostetaan muutamia hetkiä, jotka ovat kirkkaimpina mielessä paikan päällä koettuna:
-
22.2.1996. Uskomaton nousu TPS:ää vastaan viimeisellä minuutilla ja ennen kaikkea Oijennuksen tuuletus jatkoaikamaalin jälkeen on ikipoltettuna verkkokalvoille.
-
Ojasen jatkoaikamaali 2002 kolmannessa välierässä. Sisäisen desibelimittarini mukaan tätä hetkeä kovempaa melua ei Hakametsässä ole kuultu.
-
Pirneksen kiemurtelu ja maali C-päätyyn 2003 toisessa finaalissa.
-
Ylipäätään 2000-luvun alun kausikorttivuodet C-päädyssä, unohtamatta Hämeenkadun Grand Star Cafen jälkipelejä.
-
Lucenius ja 59:59 keväällä 2013.
-
Patrik Laineen kaikki playoff-pelit 2016, mukaanlukien 59:59-maali.
-
Ainoa paikan päällä koettu Tapparan mestaruus 26.4.2016. Pelin viimeiset sekunnit ja tunnemyrsky.
-
Blake Parlettin jatkoaikamaali game kutosessa Ilvestä vastaan 1.4.2017, seisomakatsomossa koettuna. Ehkä koko hallin historian makein ja tärkein yksittäinen maali sitten kuitenkin.
-
Oma poika ensimmäistä kertaa Hakametsän jäällä syksyllä 2021. Avausmatsi liigassa. Rankkarista kiekko verkkoon ja näin debyyttimatsissa heti maalitili auki. Mielestäni junnujen erätaukorankkarikisat ovat hieno perinne, jota tulisi tavalla tai toisella vaalia uudessa hallissa.
Kiitos Hakametsä, kiitos Tappara. Ennen kaikkea, kiitos koko Tappara-yhteisö.
46 tykkäystä
Eilen varmistui, että osaltani viimeiseksi peliksi Hakametsän katsomossa jää tänään pelattava Tappara-Växjö. Kolmisenkymmentä vuotta on tullut käytyä Hakametsässä. Niistä yli puolilla kausista on ollut kausikortti.
80-luvulla ja 90-luvun alussa kävin hallissa lähinnä isäni kanssa. Niiltä ajoilta muistan lähinnä lihapiirakat, sinapin, tupakanhajun, Erkki Lehtosen, Timo Suden ja Seppo Mäkelän.
Kun olin teini-ikäinen, Tapparajunnuille jaettiin kausari seisomakatsomoon, jossa käytiin aina kun omilta treeneiltä ja peleiltä suinkin ehdittiin. Joskus tultiin haka 2:sta tai 3:sta vasta erätauolla sisään kun omat treenit päättyivät. Niiltä ajoilta muistan parhaiten muutaman tytön, joita kosiskelin, pelikaverit, joista pari pääsi pelaamaan ammatikseenkin ja muutamasta tuli elinikäinen ystävä. Pelillisesti ei mennyt kovin vahvasti. Pelaajina parhaiten mieleen jäivät Jiri Kucera, Timo Jutila, Janne Ojanen, Valeri Krykov, Pekka Laksola ja Ilpo Kauhanen.
Junnuaikojen jälkeen oma urheilu-ura vei muille maille, sillä toivottu paikka Tapparan liigajoukkueeseen ei koskaan auennut. Onneksi 2000-luvun alussa keväät olivat Tapparalla pidempiä, joten pääsin playoff-kiekkoa seuraamaan Hakametsään. 2003 mestaruuteen huipentui tuo ajanjakso.
Reilu kymmenen vuotta sitten asetuin, jo perheellisenä miehenä, Pirkanmaalle ja työelämään siirtymisen vuoksi kausari onkin ollut A1 ja A2 katsomoissa. Tällä ajanjaksolla on ollut menestystä enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoa: Luceniuksen 59.59, Connollyn ja Barkovin loukit ja kirvelevä tappio finaalisarjassa Ässille. Tätä seuranneet kaksi seiskapelissä hävittyä finaalisarjaa Kärpille. Laineen siivittämänä saavutettu mestaruus 2016 ja heti perään Tapolan Dream Teamin mestaruus 2017, vain muutamia mainitakseni.
Tänään vielä oman pojan kanssa halliin ja varmasti pelin jälkeen perinteinen puhelu isälleni, jossa käydään peli nopeasti läpi.
Jää hyvästi, Hakametsä.
44 tykkäystä
Hienoja fotoja ja muisteloita tilaajille!
Ilveksen Laukkanen kertoo, että uudelle areenalle siirrettäessä palataan aluksi ikään kuin vanhaan: tulevien MM-kisojen vuoksi liigajoukkueet joutuvat jättämään tyhjän hallin, edes kiekkoja ei voi jättää. Hakametsän alkuaikoina kopit piti tyhjentää kuivaushuoneisiin, kun omia koppeja ei ollut, vaan uudet käyttäjät tulivat koppeihin.
6 tykkäystä
Aamulehden jutussa kerrotaan myös kuka oli viimeinen pelaaja joka veti röökiä erätauolla ja mikä on se kello Tapparan pukukopin ovella mitä aina kilkutellaan. Olen sitä meinaan miettinyt…
Niin, se pelaaja oli Barkov senior…
Ja kello on Kankaanperän kello.
Kangen ja Pohjosen kello. Joku vuosi finaalien jälkeen oli ollut vaikea syksy ja Pohjonen sai kellon lahjaks. Käytettiin joukkueen tai pelaajan herättelyyn… ja edelleen siis kilistellään…
7 tykkäystä
Jatkan @Treppu tänne.
Kun on katsellut tuota CMoren sarjaa Kiekkokaupungin uusi aika, niin kyllähän sitä seuratessa on paljon muistoja palannut mieleen ja välillä vähän heittänyt herkälle. Myönnän olevani nostalgikko ja Hakametsässä on tullut vietettyä sen verran paljon aikaa, että saattaa lauantaina nousta pala kurkkuun. Mutta enhän mä sitä näytä…
Olisi todella paljon tarinoita mielessä, mutta pakko jättää niitä myös itselleni ja muille omiin mieliin, koska ei niitä osaa oikein kertoa kuitenkaan. Hienoa on se, että Hakametsästä muisto jää elämään ja hienoa, että saa kokea vielä lauantain ja toivottavasti pitkän kaavan kautta.
11 tykkäystä
Monta kertaa jo mainitut Laineen viimeisen sekunnin maali Kärppiä vastaan ja Ojasen lämäri -ylämummo jatkoajalla TPS:aa vastaan ovat luonnollisesti olleet mullekin varsin sykähdyttäviä hetkiä.
Myös Kuceran rankkari Rokaman heittäytyessä pesäpalloilijan lailla pää edellä, mutta väärälle tolpalle.
Passo Petriläisen maali omasta päästä Taisto Tammelle.
Strömbergin maali, jolla Jannesta tuli #1.
Aikoinaan oikeassa Tampere Cupissa HIFK:n treenit pihalla, kun muu joukkue pelasi potkupalloa ja Ruoska Lehtonen veteli röökiä nahkatakki päällä maalin tolppaan nojaillen.
Oliko sama vuosi, kun Tappara jo luuli voittaneensa ja pelaajat olivat siniviivalla valmiina seremonioita varten, niin HIFK:n viimeisen sekunnin maali olikin maali ja luonnollisesti lopulta hifki voitti ko. finaalin jatkoajalla.
Joku marraskuinen SaiPa-peli ajat sitten, joka päättyi jotain 10-6.
Muistoja Hakametsästä on laidasta laitaan. Hyviä pääsääntöisesti.
Hyvät muistot jää. Nyt kohti uutta!
16 tykkäystä
Kevät 2017 ja puolivälieräsarja Ilvestä vastaan sopii myös hyvin tänne. Kaikki muistaa miten sarja päättyi. Itselle yksi kovimmista keväistä mitä tullut Hakametsässä vietettyä.
Maksumuuri!
8 tykkäystä
Tämä oli kyllä huima sarja. Sanoisin, että sarja ratkesi jo kuudennen pelin jatkoaikamaaliin ja seitsemännen kohtaamisen tappara vei aika selkeästi. Silti en muista oikein koskaan olleeni yhtä jäykkänä jännityksestä kuin tuossa seiskapelissä. Lähes tulkoon fyysistä pahoinvointia aiheutti se jännitys.
Ilveksestä kun puhutaan, niin mieleeni on jäänyt myös 20.10.2017 pelattu paikallinen. 0-1 tappioasemassa ekalla erätauolla. Lopputulos 8-1 ja JMJ pisti kypärätempun. Huikea ilta.
edit: yuotuben syövereistä löytyi kooste; Tappara - Ilves 8-1 | 20.10.2017 | Huippuhetket - YouTube
8 tykkäystä
Niitä huonompiakin muistoja riittää. Suurinumeroisin tappio mitä on paikan päällä tullut todistettua. Syksyllä 1994 ensimmäisistä SM-liigapeleistä alkaen näki ettei joukkueen liikkuminen ja nopeus riitä mihinkään. Alkukierroksilla kohdattiin paikallisvastustaja Ilves. Tappara oli aivan vastaantulija koko pelin: 7-0. Peli olisi voinut päättyä vaikka 15-0, onneksi Kauhanen pelasti vieläkin isommalta selkäsaunalta.
https://www.tappara.fi/liiga/historia/ottelut/9495/ilves1.html
2 tykkäystä
En ajatellut ensiksi tähän ketjuun mietteitäni laittaa, koska valinnanvaraa mitä kirjoittaa on niin mielettömän runsaasti, ja aina kuitenkin jotain olennaista unohtuu, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Asuimme reilun kilometrin päässä Hakametsästä ja kyllähän siellä aikaa tuli vietettyä todella paljon, otteluiden ulkopuolellakin, jopa kesäisin pelattiin ja leikittiin siinä hallin kulmilla, milloin mitäkin. Lapsuudesta mieleen nousee Jarkon Maran uskomattomat kikkailut, sekä varsinkin rankkarimaalit Tapio Virhimoa ja Vladislav Tretjakia vastaan (siihen aikaan ei rankkaria päässyt näkemään välttämättä edes joka kausi, nythän niitä tuomitaan paljon herkemmin), Pekka Marjamäen hirmulämärit, Antti Leppäsen torjunnat. Pedro Valkeapää oli silkkaa rautaa puolustuspäässä eikä väistänyt ketään, ei edes vaikka joutui yksin puolustamaan ZSKAn mestaripakkiparin Kasatonov-Fetisov hyökkäystä nuorta Pekka Laksolaa kohtaan. Tuhansia muistoja on vuosikymmenien varrelta, mutta sitä en voi muistaa koska olen jäähalliin ensi kertaa mennyt, koska olin silloin liian nuori. Lastenvaunuissa varmaankin siinä heti 70-luvun alussa. Ikimuistoisia maaleja itselleni ovat ainakin Timo Suden kevään 1982 mestaruuden ratkaissut 3-1 maali TPSn Jorma Valtosen selän taakse, Theoren Fleuryn maali Ilvestä vastaan joulukuussa 1994, Pasi Puistolan jatkoaikamaali HPKta vastaan välierissä 2003, jossa oli pakkovoiton paikka ja Otso Rantakarin finaalivoittomaali KalPaa vastaan, keväällä 2017 kun kuopiolaiset olivat otteluvoitoin 2-0 johdossa. Ottelusarjana tietenkin Ilveksen kaato 2017, joka meni niin tiukalle kuin olla ja voi, on se makein muisto, vaikken paikan päälle päässytkään kuin vasta siihen seitsemänteen otteluun. Hakametsässä olen käynyt myös lukemattomissa Ilveksen, KooVeen sekä junioreiden otteluissa, maaotteluissa ja muutamissa MM-kisoissakin. Varmasti ainakin yhden kottikärryllisen kantanut sinne rahaakin. Aika aikaa kutakin, kauanhan uutta jäähallia Tampereelle suunniteltiin, varmaan jo 80-luvun lopulla alkoi tulla sen suuntaista signaalia että uusi halli olisi hyvä saada ja nyt kun se uusi aikakausi alkaa, niin onhan siinä sopeutuminen niihin ympyröihin. Ylihuomenna tulen Hakametsään tällä tietoa viimeistä kertaa Liigaotteluun, mutta siitä olen aika varma että viimeiseksi vierailukseni sinne se ei tule jäämään.
22 tykkäystä
Tämä oli muuten aikoinaan jos ei suurin, niin ainakin ensimmäinen syyni miksi rakastuin tapparalaisuuteen. Pikkupoikana vain kuopiolaista Mestis-kiekkoa nähneenä ensikerrat Hakametsässä lippujen keskellä oli maagista 
Maali, Live is Life ja jokapuolella heiluvat Tapparan liput! Ikävästi tämä on kadonnut perinne.
20 tykkäystä