En nyt jaksa kaivaa kausia tai päivämääriä, mutta mm. tällaisia yksittäistapauksia jäänyt mieleen (ei nyt tarkoituksellisesti hieman negatiivissävytteisiä):
Mikko Luoma ottaa maalivahdin mailan ja osallistuu sen kanssa peliin. Jäähyhän siitä seurasi.
Robert Kantorin mielestä vastustaja filmasi ja heittää ketarat ojoon jään pintaan tuomarin edessä. Jäähyhän siitä seurasi.
Marko Mäkinen ensimmäisessä ottelussaan TPS-paidassa Tappara-kausien jälkeen. Peura ajovaloissa - osa 1. Ei tiennyt mihin päin katsoa ja mitä tehdä. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun seurasi suihkukomennus.
Ville Nieminen ensimmäisessä ottelussaan sen jälkeen kun Barkov ja Connolly menivät rikki. Peura ajovaloissa - osa 2. Ei tiennyt mitä jäällä tehdä.
Ottelu vilkasliikkeistä HPK:ta vastaan. Ottelu etenee jatkoajalle, jossa Rautakorpi laittaa jäälle muistaakseni ainakin J. Ojasen, Barkovin ja Grönvallin. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun Kerho luisteli jalat alta ja teki voittomaalin.
Totta kai paljon iloisempiakin asioita on vuosien varrella tapahtunut. Niistä ehkä mahdollisessa seuraavassa muistelossa enemmän.
Laskekaapa edes karkeasti paljonko olette elämästänne viettäneet aikaa legendaarisessa Hakametsässä. Nopeasti jos asiaa ajattele ei sitä niin paljon voi olla. Laskimella kun laskee Tunnit per ottelu x Ottelut x Kaudet / 24h = tekee hämmästyttävän paljon päiviä (tai kuukausia).
Onhan Hakamettästä paljon muistoja! Laitetaan muutama mikä ei suoraan liity pelimuistoihin:
Legendaarinen jäähallin (Joken) grilli oli kova aikoinaan. Hinnoittelu oli vähän eri, kun Restelin aikaan😅 Jokkehan taisi sitten puuhata Hc Montrealin kanssa suomisarjassa hetken aikaa grillin jälkeen.
Myöskin jääkiekkomuseossa tuli käytyä useita kertoja Hakametsän aikaan.
Pikkupoikana myös hallin luiskan takana olevasta roskiksesta löysi aarteita välillä, kun sitä pengottiin. Sieltähän löytyi aina ”lähestulkoon” ehjiä mailoja, vajaita erkkarullia, juomapulloja, varustetakasseja yms. Ne oli kovia aarteita, kun oli vielä liigamiesten jäämistöä. Koulun jälkeen monesti mentiin myös Haka 1:een ja Haka 2: een keräileen kiekkoja reunuksilta.
Muistan myös, että hallissa joskus varmaan 90-luvun alussa myytiin corndogseja, olivat aivan älyttömän hyviä! Siinä jää nakkimuki kakkoseksi.
Ei uskalla edes laskea, kun välillä on ollut Ilveksenkin kausari ja on aina tullut käytyä katsomassa myös sekä Ilveksen että Tapparan junnupelejä. Ja jos tuohon laskisi mukaan Haka2:n…
Ei ihme että avioero tuli.
13 tykkäystä
Unelma_Sirpa_Leena
(eräs merkittävässä asemassa oleva tamperelainen jääkiekkovaikuttaja)
27
Ja poika, Mika Niittymäki pelas Tapparassa SM-Liigaa kahdella kaudella yhteensä 34 ottelua.
Hakametsä. Tuo suomikiekon pääpaikka. Tarinoita riittäisi aika paljon ja ehkä joskus lisää.
Mulla on lapsuudesta muistikuva, kun oli kunnon joukkomylläkkä kentällä ja c-pääty huutaa kaikenlaista maalivahdille. Maalivahti vastaa laittamalla mailansa maalin päälle ja rupeaa “ampumaan” yleisöä. En ole täysin varma, mutta olisikohan vastassa ollut KooKoo.
Ensimmäiset piirrokset pääsin aikanaan laittamaan Volvo turnauksen yhteydessä Hakametsän jäälle. Ehkä paras muisto on kuitenkin Tappara fanclubin järjestämä yllätys, kun sai pelata n. 2000 hengen yleisön edessä.
Katsojana yksi hienoimmista muistoista on se, kun Löki Laksola menetti kiekon hyökkäysviivalla. Ja kaveri oli läpiajossa suurinpiirtein punaviivalla. Niin vain Löki oli omalla sinisellä jo kiinni ja taklasi vastustajan katolleen ja nappasi kiekon itselleen. Ei voinut kuin nauraa “hitaan pakin” suoritukselle.
Yritänpä vähän muistella. Vuodesta 86 olen Hakametsässä käynyt. Yläasteiässä vasta aloin käydä peleissä. Ekassa pelissä paikka oli päädyn puupenkeillä. Ihmettelin sitä kuinka hyvin pelin näki. Olin aina kuvitellut että jää näkyy postimerkin kokoisena ja edessä on seisovia korstoja.
Alakerran baari on jo mainittu. Ja kiekkomuseo. Siellä museossa kului yhdessä pelissä kokonainen erä. Muita vierailijoita ei ollut ja oppailla oli sitten aikaa rauhassa kertoa näyttelystä. Ne oppaat olivat herra ja rouva Honkavaara. Oli sen verran mielenkiintoisia juttuja, ettei tullut mieleenkään lähteä siitä peliä katsomaan, vaikka yläkerrassa raikasi Live is life.
Olut on aina ollut hallilla kallista ja pahaa. Kerran kuulin yläriviltä lauseen “kiekko on ihan liian hieno peli jurrissa katsottavaksi”. Olen koettanut noudattaa, aina se ei ole onnistunut. Ruokapuoli on hoitunut hyvin kun tarjolla on ollut Abu Fuadin 20 markan kebab tai Teivon lihapullat nousujohteiseen hintaan.
Kaksi kertaa olen saanut katsoa paikan päällä kun kannua on nostettu.
Kerran tuli nuorelle ja sinisilmäiselle tuplavirhe. Menin paikallispeliin kun Tappara oli vierasjoukkue. Ja seisomalipullani kotijoukkueen fanikatsomoon. En ole vieläkään toipunut. Enkä toistanut kumpaakaan virhettä.
Sitten on vielä keikat. On tullut nähtyä ja kuultua Hakametsässä esim. Motörhead ja Children of Bodom. Kummankaan keikalle ei enää pääse. Huippumuisto on yhdistelmä Iron Maiden ja Tapparan mestaruusviirit lavan yläpuolella.
Monta kertaa sitä on ihmetellyt kuinka on mahdollista että Suomen ensimmäinen jäähalli on edelleen noin toimiva. Aika monta huonompaa ja uudempaa on tullut nähtyä. Ymmärrän sen ettei siellä voi tehdä bisnestä niin kuin tarttis, ja kulkeminen voi olla haaste. Mutta uuden hallin pitää kyllä olla ihan pirun hyvä että se tuntuisi samalla lailla kodilta kuin Hakametsä.
Täytyy myöntää 1,5v väliä, kun viimeksi kävin, mutta muistan ajan, jolloin 6v putkeen sai siipiä Hook/siipiveikkojen tuottamina hallilla. Tampere + kiekko = siivet, mutta ainakaan tällä “tynkäkaudella” hakamettästä niitä ei enää saa…
R.I.P. kanaset, ette tänään päässeet helpottamaan ruokahaluani…
Hah, kymmenen vuotta sitten tulin toisessa kaupungissa asuessani katsomaan tamperelaista huippukiekkoa, Tappara–Jokerit. Jostain syystä lipunmyyjä myi liput keskelle Jokerien faniporukkaa. Oltiin hyvissä ajoin hallilla ja istuttiin paikoilla, kun yhtäkkiä jokeria alkoi ilmestyä kaikista mahdollisista ja mahdottomista ilmansuunnista. Ja niin minusta tuli Jokerit-fani. Ei vaan, vaihdettiin paikkaa minuutin päästä.
Minulla ei ollut mitään hajua, mikä oli mikäkin katsomonosa, koska olin käynyt sitä ennen Hakametsässä vain seisomakatsomossa.
Eka muisto jostain 90-luvun alun Tappara-Ässät matsista. Isoveljen kanssa vanhassa seisomokatsomossa eturivissä ihmettelemässä meininkiä.
Joku innokas Ässä-fani kerkesi pelin alusta muutaman minuutin heiluttaa lippuaan seisomokatsomon edessä, ennen kuin takaa tuli kovaääninen kehotus laittaa lippu v***uun tai se poltettaisiin.
Viimeisin ja varmaan viimeinen muisto tämän syksyn viimeisestä Tappara-Ilveksestä jossa saatiin kaverin kanssa katsella tyhjässä Hemingwaysistä koko peli ja juoda kaljaa. En koskaan aiemmin nähnyt tuota kulmabaaria pelin aikana tyhjänä, kelpasi!
Paras muisto: Patrik Laine ja 59:59-maali Kärppiä vastaan. Lähdin yksin peliin kun kaverit veti puihin, sain jämäpaikan E-katsomon alta ja näin vedosta vain maalin lentävän kiekon. Lipan alta piti kurkata paljonko pelikelloon jäi aikaa, eikä sitä meinaa uskoa vieläkään.
Otetaas vähän vanhempi erikoisilta Hakametsästä. Jonnet ei muista pelaajaa Aleksei Tkachuk (Tkatshuk). Hänen maineteot jäivät kokonaisuutena vaatimattomaksi, mutta paikallispelissä nykäisty 2+2 käänsi ottelun Tapparan voitoksi. En muista tarkkaa pelin kulkua, mutta Ilves meni ensin reiluun johtoon ja Tappara tuli takaa ohi. Seuraavan aamun Aamulehdessä illan sankari poseerasi kahdella voiton merkillä.
Olin Ilves-porukalla liikkeellä ja siinä oli aika kova juhlatunnelma päällä, joten tunneskaala oli katsomossakin hyvin laaja. Tarinaa muistellaan tänäkin päivänä.
kmalainf
(Joulun Tapparassa näkevä Matushkin | Levtchi fan club)
36
Legendaarinen peli myös radion välityksellä. Olen nauhoittanut ko. ottelusta Radio 957:n maalikimaran c-kasetille, Lindgren toki selosti tuolloinkin. Täytyisi joskus kaivella, viekäkö kasetti löytyisi jostain…
Edit. hatarat muistikuvat, että kuvittelin Lindgrenin selostuksen perusteella Kulmalan vetäneen tasoitusmaalin jotenkin Toskalan patjan kautta sisään.
Edit2. Tuolta löytyykin osa maaleista, ajasta 3:55 alkaen
Vanhan seisomakatsomon lauteissa oli kyllä sitä tunnelmaa, Sinioranssien taipaleen alussa oli komeaa hyppiä katsomossa toki vähän jännittäen koskahan laudat pettää alta vielä joku kaunis ilta🤣
Se meininki 2013 Peltolan ja Luceniuksen maalit Ässiä vastaan lauteilla, huhhuh😍
Puhumattakaan siitä fiiliksestä 80-luvun alussa, kun halli oli reilusti ylibuukattu paikallispeleissä ja poffeissa.
Itse kiipeilin pikkupoikana tuonne lautakatsomoon kavereiden kanssa sieltä takaosan rakenteista ja jäätiin usei sieltä roikkumalla kurkottelemaan ja seuraamaan peliä. Kukaan ei onneksi pudonnut.
Otetaanpa talteen: Miltähän tuntuu katsella tätä Aamulehden tulevaa taltiointia muutamien vuosien päästä
Suora lähetys perjantaina kello 17: Hakametsässä pelataan viimeinen paikalliskamppailu täyden katsomon edessä – ennakoimme ottelua ja välitämme tunnelmat ennen peliä:
Kyllä pitää voittoon päättää viimeinen paikallisvääntö koska Hakametsän ensimmäinen 1965 paikallispeli hävittiin ja kausi 1966-67 hoidettiin mestari Ilvestä hienosti kahdella voitolla.
