Mut eiköhän tästä elämänmittaisesta via dolorosasta ainakin edes taivaspaikka aukea. Ei kai kukaan voi helvettiin joutua, jos sen on jo maanpäällä kokenut.
Eli sun teologian mukaan synnit sovitetaan ja taivaaseen päästään Ilvestä kannattamalla. Ei se Ilves nyt sentään Jeesus ole.
Minunkin mielestäni Ilves tekee tässä melkoisen virheen. En jaksa uskoa, että Ilveksen konttaaminen Kiven valmennuksesta johtuisi. Onhan Ilves tässä hänen johdollaan pelannut pari varsin kohtalaisen hyvää kautta rajallisilla resursseilla. Pelaajien on vain yksinkertaisesti kannettava vastuu siitä mitä jäällä tapahtuu.
Jos miettii sillain pöytää kiertäen ja saapuu Ilveksen johdon katselukulmaan, voi olla että visio, strategia ja taustaverkosto on jo menettänyt luottonsa Kiveen aiemmin. Seuraavan kauden valmentaja lie valittu jo -ja ilmeisesti IFK-kortilla mennään kakkosesta ykköseen. Kun seuran tapa on kaataa likasanko päävalmentajan niskaan, ollaan tilanteessa ettei Kiven erottaminen ole mikään omituinen ratkaisu, vaan ratkaisu johon on totuttu. On opittu kulkemaan tuolla valmentajien erotus -tiellä, joten siellä on edelleen helppoa tehdä tuo ratkaisu.
Eli vahvalla spekulaatiolla ja Vesa Rantasen viikko/pari sitten heittämällä kommentilla Total Hockey Forever -ohjelmassa (viittasi Ilveksen johdon hämmästelyyn Kiven joukkueen puolustamisen heikkouteen) ei tulos välttämättä jätä Kiven kohdalla vaihtoehtoja muulle kuin painaa opitusta nappulasta.
Jos miettii ylipäänsä valmentajien erottamista, on siinä tie, johon kerran astumalla nostetaan todennäköisyyksiä käyttää tuota korttia uudestaan. Onneksi Tapparalla on tässä ollut eri menetelmät, joskin verrokki pitää olla vaikeisiin aikoihin -ehkä Mika Saarisen kausi on hyvä verrokki, kun finaaleissa näkemään totuttu ja edellisen kauden mestari uinui Chlubnan ja muiden pelaajien tavoin megalomaanisten odotusten ympäröimänä. Tuolloin oli pakko koittaa tehdä jotain asialle, vaikka joukkue ei ehkä ollut se kilpailukykyisin, vaan mestaruus + lähihistoria sokaisi kaikki.
Voisi vielä tuosta pohtia laajemminkin, että johtuuko valmentajan potkut yleensä epärealistisista odotuksista ja realistisen tuloksen paljastaessa odotukset virheellisiksi - ja lopputuloksena pistetään valmentaja ”syntipukiksi” (juutalaisen kansan yhtenä synninpäästönenetelmänä luettiin pukin päälle kansan synnit ja se karkoitettiin autiomaahan) ja karkoitetaan pois seurasta -syntipukki-vertaus on huono, koska siinä kansa tunnustaa syntinsä, mutta jääkiekkovalmentajan syyksi laitetaan käytännössä kaikki jättämällä muu organisaatio kritiikin ulkopuolelle. Mutta realismin ja epärealismin kohdatessa tulee jääkiekkomaailmassa aika usein tilanne, jossa näkyvä johtaja (päävalmentaja) saa lähteä. Ilveksen trendi valmentajien erottamisorganisaationa pistää miettimään, mikä saa epärealismille siivet.
Ilveksen kohdalla näen isoksi syyksi raskaan menneisyyden - entinen Suomen menestynein seura. Se taisi olla kuitenkin se johon lopulta pystyi nojaamaan vaikeinakin aikoina. Nyt kun sekin on tavallaan poissa, ei ole enää mihin nojata ja katsoa ihastellen. Jos analogisesti miettii vaikka Kreikkaa, on heillä ollut menestyksekäs historia ja on voitu ihastella antiikin ajan suurvaltaa, mutta tämän ajan suunta on hukassa. On vaikea käsitellä omia ongelmiaan kertomatta avoimesti miten he toimivat väärin. Esimerkiksi Saksa pitää esillä väärintekemisen historiaa lukuisilla holokaustia käsittelevillä museoilla. Historialle on pantu piste ja otettu suunta eteenpäin Saksassa ja tulos on ollut kohtuu vakuuttavaa, joskin ongelmia Saksastakin löytyy.
Ilves ei siis ole analogiani esimerkin tavoin tehnyt varsinaisesti mitään rankaistavaa tai virhettä - he ovat vain pyrkineet hoitaa jääkiekkobisnestä ottamalla riskejä, jotka ovat rasittaneet seuraa. Yhteistä analogian osalta on se tapa, jolla menneisyyttä katsotaan ja käsitellään. Nyt näyttää itselleni siltä, että menneisyys puhuu menestyksestä ja kun palautetaan seuraa kohti uljasta menneisyyttä on toimintaa ohjaava mittari huomaamatta menestystä mittaava. Tuloksen ollessa nykyisen kaltaista on mittari punaisella ja paine kasvanut. Pohja menestykselle pitää rakentaa aika laajaksi. Nopeassa juoksussa menestystä varten voi ottaa vain riskejä - ja joskus ne toimii, mutta yleensä ei.
Otsikko siinä mielessä väärä, että hautausmaalta tietojeni mukaan vain yksi noussut ylös. Jukka Jalonen esimerkiksi on tehnyt Ilves kauden jälkeen aika hyvää uraa ja Tuokkolakin nousee tulevalla kaudella kovan liigajoukkueen valmennustiimiin. A-P Selin ja Raipekin valmentavat edelleenkin.
Mutta vakavasti ottaen vaihtuvuus kesken kauden on Ilveksessä ollut poikkeuksellisen suurta, joskin Tuokkola ehti valmentaa 2 kokonaista kautta ja Kivi 3.
Taitaa olla nyt sellainen tilanne, että täytyy nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Ilves vaikuttaisi olevan - ja pysyvän - tämän kauden TOP 4 organisaationa. Toki absoluuttisesti asiaan voidaan palata playoffeissa, mutta tässä hetkessä lienee tämän ketjun avanneena hyvä hetki nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi.
Noh - kuka niitä virheitä nyt muistelee, mutta vältetään nyt kuitenkin perjantain ratoksi se, että tämä nousee keskusteluun keväällä. Vaikka en nyt suoraan avausviestissä mollannutkaan muuta kuin Ilveksen urheilujohtajaa niin lienee silti perusteltua sanoa, että olin pahasti karilla ajatuksineni. Yleisesti seison kuitenkin asian takana, että valmennuksen vaihtaminen ei ole niin upea peliliike kuin vaikuttaa. Onneksi kuitenkin Ilveksen toimisto on ollut minua paremmin tietoinen tilanteesta.
Sanonpa ettei tässä asiassa kannata hätiköidä. Tapaus Jouko Myrrä on vielä kovasti avoin.
Herätetäänpä ketjua ihan ajatuksia herättämään. Antti Pennanen siirtyi Ilvekseen mestarivalmentajan statuksella, syrjäyttäen edeltäjänsä, Jouko Myrrän. Myrrän Ilvespestiä seurannut pitkä työttömyysjakso katkeaa ilmeisesti ensi kaudella Liigan häntäpääjoukkueisiin lukeutuvaksi ennakoidussa KooKoossa.
Ellei Ilves nyt ihan hautausmaa ole, niin eipä siellä juuri buustia uralle saa. Varmuudella sentään haukut kannattajilta ja ehkä jopa työnantajalta. Antti Pennasen lähtö Ilveksestä oli varsin tyypillinen seura huomioiden. Sanonpa vaan, että Tommi Niemelä on rohkea mies. Ihan kaikki meistä ei lähtisi vaarantamaan mainettaan ja työuraansa Ilveksen kaltaiseen työpaikkaan.
Kyllä Niemelällä on todella kova riski tuossa epäonnistua muiden tapaan mutta myös se pienen pieni mahdollisuus onnistua ja silloinhan se tekee hänestä todellisen valmentajavelhon kun onnistui siinä missä kaikki muut epäonnistuivat.
Niemelän elämänoppi tuntuu olevan jatkuva kehittyminen. Et voi oikein kehittyä pysymällä samassa tai menemällä vaativuustasossa alaspäin, vaan se vaatii jatkuvaa itsensä haastamista. Ilveksessä ainakin tarjotaan isoa haastetta, joten siinä mielessä sopii Hölölle kuin hymy hymypatsaalle.
Saipassa tarjotaan. Keupassa tarjotaan. Ässissä tarjotaan. Jokereissa tarjotaan. Tapparassa tarjotaan. IPK:ssa tarjotaan. Kärpissä tarjotaan. Kaikkialla tarjotaan.
Kyllä on työpaikka siinä kuin muutkin.
Ilveksessä on kaikkia(pl Tappara) edellä mainittuja isommat resurssit käytössä,ja nimenomaan kun pystyy isoista resursseista repimään irti jotain on hyvä valmentaja. Yllättävän vaikeeta se nimittäin on.
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Se valmentaja joka Ilveksessä mestaruuden voittaa, saa valtaisan mediahuomion ja on sen jälkeen kylillä isompi sankari kuin Karri Kivi Porissa. Toisaalta on myös valmentajalle mieleisempi haaste, kun resurssit on sellaiset, että voittaminen ylipäätään on mahdollista. Eli ymmärrän kyllä pestin houkuttelevuuden.
Lisäksi pitää vielä muistaa kysyntä ja tarjonta, eli koutsin paikkoja on vain muutama vapaana per kausi ja isoissa seuroissa vielä vähemmän. Eurooppaan puolestaan ei niin vain kävellä hommiin.
Tuli eilen kavereiden kanssa puhetta Tapolan 50v artikkelin jälkeen Tapparan legendaarisista valmentajista. Ihan ‘rivikannattajalle’ Tapparasta tuttuja nimiä löytyy Numminen, Korpi, Rautakorpi ja Tapola. Kaikki ovat olleen todella merkittäviä tekijöitä, ei vain tapparalaisen jääkiekon, mutta myös suomalaisen jääkiekon parissa.
Tästä puhe kääntyi myös Ilvekseen ja siihen, että onko siellä taustalla ollut yhtä tunnettuja tai merkittäviä valmentajia? Tässäkin ketjussa listatut pois potkitut valmentajat niitä tuskin on, mutta tuskin myöskään Sakari Pietilä on sellainen. Oliko Hiitelä sellainen? Hiitelän meriitiksi voi lukea sen viimeisimmän mestaruuden, mutta muuten aika vähäisiksi maineteot ilmeisesti on jäänyt.
Onko Ilveksen tunnetuimmat valmentajat siellä 30-50-luvuilla? Tunteeko edes Ilveksen omat kannattajat heitä? Legendaarisia pelaajiahan Ilveksellä on ollut Honkavaarasta lähtien, mutta valmentajat ovat itselleni täydellinen musta piste.
Jukka Jalosta voitaneen pitää myös rivikannattajalle tuttuna nimenä ja jokseenkin merkittävänä valmentajana.
Jos tarina seuran ympärillä rakentuu pääasiassa ennen jäähalleja voitettuihin mestaruuksiin, siihen että seurassa on pidetty kivaa samalla kun naapuri ottanut asiat vakavasti, Suomen hienoimman seuran pilanneeseen kitupiikkiomistajaan ja Suomen hienoimpiin kannattajiin, niin onhan se selvää, ettei ole rivikannattajille tuttuja valmentajia voinut noustakaan.
Eikä ole oikeasti noussut pelaajiakaan. Ilves on hyvällä tiellä ja menee kohti sitä isoa askelmaa kohti mestaruutta, joten ehkä 20 vuoden päästä tilanne on eri. Niemelän lähtökohdat on sellaiset, että hänestä erittäin suudella todennäköisyydellä tulee pitkään aikaan ensimmäinen valkku, jonka ajasta Ilveksessä puhutaan jälkeenpäinkin positiiviseen sävyyn.
Ja curt Lindströmiä… Tosin Ilveksessä ei mitään saanut aikaan, mutta tunnettu hän oli ainakin.
Vähän mielestäni turhaa oman hännän nostoa. Tottakai mestaruusvalmentajat muistetaan paremmin kuin hävinneet. Korvesta, Rautakorvesta, Tapolasta tuli koko kansan tietoisia, koska voittivat sen mestaruuden/mestaruuksia. Kyllähän esimerkikiksi Pennanen, voitettuaan HPK:ssa ja jos tähdet olisi olleet kohdallaan, voitettuaan Ilveksessä, olisi nyt koko kansan toivoma päävalmentaja maajoukkueeseen. Ei se valmentaja yksin niitä voita ja joskus ”huonotkin” päävalmentajat saavat kunniaa, kun joukkue menestyy ja pääsevät positioihin joita eivät välttämättä päävalmentajan tiedoilla ansaitsisi.
Maajoukkueesta tuttuja nimiä ja menestystä on tullut. Mutta kuinka moni yhdistää Jalosen Ilvekseen ensimmäisenä, eikä esim. HPK. Tähän samaan listaan voisi nostaa Karri Kiven, joka hänkin on mestarivalmentaja Ässistä.
Se ei tässä kuitenkaan ole tarkoitus. Tapparan legendaarisin valmentaja on mielestäni Numminen ja miksei joku ilvesläinen olisi pystynyt samaan 50-60-luvuilla.
Tietenkin, voittajat muistetaan, mutta voisihan Ilveksellä olla joitain heidän seuransa kehitykseen vahvasti vaikuttaneita tekijöitä.
No onhan siellä Ilvekselläkin Aarne Honkavaara ja Raimo Vasama historiassa, mutta joo, ymmärrän pointtisi.
Varmaan nykyaikana heidän kehitykseen vahvimmin vaikuttanut tekijä valmennuspuolella on, ironisestikin kyllä, Jouko Myrrä. Niin kauan töitä seuralle ja palautti mitalikantaan edustuksessa ja saavutti mestaruuden u20-joukkueen kanssa.
