Tähän vastaan lyhyesti erikseen: minä “en koe tarvetta” verrata rasismia väkivaltaan, vaan se vertailu tapahtuu väistämättä, itsestään ja määritelmällisesti missä tahansa oikeusjärjestelmässä, jossa säädetään sekä rasistiset teot että väkivalta rangaistavaksi.
Keskeinen syy, minkä vuoksi keskenään eri teoista (sekä eri törkeysasteisena tehdyistä “samoista teoista”) ei kaikista määrätä samaa rangaistusta, johtuu ensisijaisesti nimenomaan siitä, että teot arvotetaan vakavuudeltaan ja moitittavuudeltaan eri asteisiksi. Siksi myös jääkiekkoliigan kurinpidon toiminnassa eri teoista annettujen rangaistusten keskinäinen vertaaminen ei ole vain mielekästä, vaan jopa toivottavaa pelaajien oikeisturvan takaamiseksi.
Noihin Esson baari -juttuihin tyydyn toteamaan, että minä olen ihan opiskellut näitä asioita ja työskentelen niiden parissa. Näkemykseni ei perustu lähihuoltsikan Repen ja Ranen juttuihin.
Ps. tapon minimi on aika kaukana veropetoksen maksimista.
Edit: ja siis siltä varalta, ettei joku ole lukenut kaikkia tämän keskustelun viestejä, niin olen tiedostanut jo aiemmin myös preventiivisyyden merkityksen rangaistusasteikkojen asettamisessa.
Totean myös, että jätän omalta osaltani keskustelun tähän. Lienee parasta jättää asia tilaan agree to disagree.
No jos tätä nyt haluaisi sitten tutkia jääkiekon kontekstissa niin, että rasistista tekoa vertaisi tahallaan vahingoittamiseen, niin niillä on yksi perustavan laatuinen ero, mikä tekee noista jaettujen rangaistusten vertaamisesta keskenään älytöntä.
Jääkiekko on fyysinen kontaktilaji, johon kuuluu ihan sääntöjen puitteissa eri asteinen fyysinen väkivalta, kuten taklaaminen ja töniminen. Liiallista väkivaltaa vastaan on säännöt. Tuo lievä väkivalta, josta usein puhutaan kamppailuna on sisään rakennettu lajiin jo sitä määriteltäessä ja luotaessa. Joillakin homma voi sitten lähteä lavasta, mutta tavallaan sitäkin voi perustella lajin fyysisellä luonteella.
Rasismi ei ole osa lajia. Sillä ei ole mitään tekemistä lajin kanssa, sillä ei ole mitään roolia jääkiekossa tai sen luomisessa, ja sen takia sille ei haluta mitään jalansijaa lajiin. Tuon takia avoimen rasistista teoista kentällä jaetaan rajumpia rangaistuksia kuin tahallisesta vahingoittamisesta, eikä noita tekoja voi perustella millään lajiin liittyvällä tekijällä. Pitkällä pannalla halutaan lähettää pelaajille viesti, että tuollaista käytöstä ei voi tuoda lajiin.
Kiitokset, muotoilin asian ehkä huonosti, koska tarkoitus ei ollut vihjata että juuri sinä vähättelisit henkistä väkivaltaa. Mutta yleisellä tasolla olen aina ihmetellyt, että sitä pidetään jotenkin lievempänä tekona kuin fyysistä.
Edellä on hyvin perusteltu, miksi on hedelmätöntä verrata jostain peliin kuuluvasta, mutta sääntöjen vastaisesta rymistelystä annettua rangaistusta tähän rasismitapaukseen. Rasismi ei tähän peliin kuulu, eikä mihinkään muuallekaan, joten siitä kuuluu tulla huomattavasti pitempi pelikielto.
Jos nyt vaikka joku Tapparan pelaaja tekisi apinaeleitä mustalle pelaajalle, niin kyllä siitä ihmisestä jollakin tavalla menisi fiilikset loppuelämäksi.
Tartun nyt tuohon viimeiseen lauseeseen, josta toivon siinä olevan vähän kärjistystä ja huonoa muotoilua. Nimittäin anteeksianto, virheiden korjaaminen, itsensä parantaminen; toivon niillä olevan paljon merkitystä.
Olen ihan samaa mieltä siinä, että jos joku ihminen esimerkiksi käyttäytyy huonosti tai syyllistyy vaikka rikoksiin, siitä henkilöstä menee helposti ns. maku. Kuinka pahasti ja kuinka pitkäksi aikaa, riippuu siitä miten ko. ihminen asiaan suhtautuu ja sen käsittelee. Jos huomaa ihmisen parantaneen tapansa tai kärsineensä riittävästi asiasta, helpottaa se myös oman suhtautumisen ja tunteiden normalisointia. Käsi ylös ne palstalaiset, jotka eivät koskaan tee väärin tai ole sanoneet jotain mitä oikeasti eivät tarkoita? Olemme erehtyväisiä ja toivottvasti osaamme myös antaa anteeksi silloin kun on aihetta.
@bastardo lle kommentoisin vielä, että eikö tuossa itse asiassa ole ihan samasta asiasta kysymys: jääkiekkoon pelinä kuuluu tietynlainen voima ja väkivalta tiettyjen sääntöjen puitteissa ja on osin inhimillistä, jos adrenaliinin ja tunteiden voimasta ryöpsähtää joskus yli? Kaikki tuntuvat sen jos ei hyväksyvän, niin ainakin ymmärtävän. Ihan samalla lailla ymmärtäisin myös kommunikoinnin menevän joskus yli tunteiden käydessä kuumana, kuuluhan kiekkoonkin psyykkaaminen ja hiillostaminen. Jossain pesäpallossa henkisen pelaamisen ja hiillostamisen merkitys on vielä ihan eri luokkaa, potenssiin 2. Fiksukin ihminen täysin malttinsa menettäessään saattaa laukoa aikamoisia tyhmyyksiä jopa ihan lähimmäisilleen. Mutta asioita voi selvittää ja korjata.
Rasismiin tulee puuttua ja tarvittaessa kovahkoilla rangaistuksilla, mutta pitää muistaa myös anteeksianto ja ihmisten kehittyminen. Woke-kulttuuri ja tämänkaltaiset pelaajan ihonväriä pilkkaavat eleskandaalit vie huomiota ehkä vähän yksipuoliseen suuntaan aika rajuin keinoin, vaikka asia sinänsä tärkeä ja oikea onkin. Tehdään kauhea numero väärästä teosta ja hankitaan itselle hyvä mieli, kun olen oikeassa ja virheetön - kärjistettynä. Syrjintää ja erilaisuutta on monenlaista, tuskin kukaan on täysin vapaa niistä.
Pohjois-Amerikassa rasismilla tosiaan on suuri historiallinen taakka ja se konkretisoituu varmasti niin että meidän on sitä vaikea ymmärtää. Silti ei pitäisi tänne raahata sitä taakkaa, vaan lähteä niistä lähtökohdista ja olosuhteista mitkä täällä on. Maassa maan tavalla siinä mielessä, että jenkeissä pitää ymmärtää tätä asiaa hivenen eri tavalla kuin täällä. Toisaalta ulkomaalaisen pitäisi ymmärtää tänne tullessaan myös se, että joku rasistinen teko tai sana voi olla vain idiotismia, huonoa tai tietämätöntä käytöstä, eikä sillä ole tarkoitusta rajata ulkomaalaisen ihmisyyttä tai oikeuksia johonkin b- tai c-kansalaisen luokkaan.
Tuskin Ovechkinkaan Venäjän nykytoimia Ukrainassa hyväksyy. Jääkiekkoilijoista Artemi Panarinhan on ollut avoimesti vastaan Venäjän touhuja. Iso arvostus Panarinia kohtaan. Ei ole helppoa sanoa vastaan diktatuurille. Se vaatii kanttia.
En nyt ole seurannut Panarinin ulosottoja lähiaikoina, mutta en yllättyisi, jos pitää nyt hiljaisempaa linjaa. Viime kerrallahan hän sai jollain tavalla kärsiä viesteistään.
Tosi vaikea sanoa mitä itse tekisi näiden urheilijoiden kohdalla. Voi olla, että minäkin päätyisin hiljaisuuteen, että ei koidu seurauksia perheelle.
Alexander Ovechkinin mysteeriä on ollut aina se, että hän on äärettömän suosittu p-amerikassa (jääkiekopiireissä) ja vielä tietysti Capitol Washingtonissa ja hän kaveeraa avoimesti Vladimir Putinin kanssa.
Paine on melko kova, joten vaikeaa olla näyttämättä jotain kantaa kun sitä kysellään jatkuvasti. Se kiinnostaa mediaa enenevästi niin kauan kuin saadaan jotain irti. Paine on kasvamaan päin. Uskon, että vaikutusta peliin voi olla, joten seurataan.
Ovechkin vihdoin otti kantaa tilanteeseen. Varovasti, mutta kuitenkin.
Alex Ovechkin asked for “no more war” amid Russia’s attack on Ukraine while speaking with reporters on Friday.
“It’s a hard situation. I have family back in Russia and it is scary moments,” Ovechkin said. “But we can’t do anything. We just hope it going to be end soon and everything is going to be all right.”
Putinista hän kommentoi:
“Well, he is my president. But how I said, I am not in politics. I am an athlete and you know, how I said, I hope everything is going to be done soon,” Ovechkin said.
Raukkamaista. On ollut itse julkisesti Putinin fanikerhossa, ja nyt kun isä aurinkoinen lähtee Hitlerin tielle, Ovetshkin muuttuu yhtäkkiä “vain urheilijaksi”, joka ei voi ottaa kantaa politiikkaan.
Ja mautonta puhua, kuinka tämä on vaikeaa “molemmille”. Putinin kiekkoileva miljonäärikaveri on saanut nukkua yönsä rauhassa ilman hälytyssireenejä ja ohjuksia. Hän ja muutkaan venäläiset eivät tiedä ukrainalaisten kärsimyksistä yhtään mitään.