Yksi ulottuvuus jääkiekkokeskustelussa Suomessa on se, että ilman mitään kompetenssia puhuvat henkilöt saavat liikaa huomioita jääkiekkokeskustelussa.
Ja ei, en halua kieltää ketään keskustelemasta tai kirjoittamasta.
Olisi tietysti hyvä, jos tarjontaakin olisi enemmän 
Tällä hetkellä tarjontaa vaan on kovin vähän ja kun sitä parempaakaan tarjontaa ei ole niin tyytyminen on näihin. Toisaalta jääkiekossa on monta eri diskurssia, joiden puitteissa voi ja saa puhua. Jokainen tietysti puhuu omista lähtökohdistaan ja näkökulmistaan. Jotkut osaavat paremmin laittaa peliä palasiin ja kirjoittaa siitä ihan oikeita huomiota, kun taas toiset näkevät vain tuloksen ja kirjoittavat sitten tuloksesta raflaavasti.
Oikeasti pelistä jotain “ymmärtävä” olisi pystynyt ennustamaan (en minä) esim. tuon Ranska-pelin tappion, jos Suomi ei selvitä ekan peliä ongelmia, koska siinäkin oli paljon ongelmia. Kävi sitten niin, että toiveajattelu oli jälleen vahvempaa kuin se, että oikeasti korjattaisiin. Ihmiset ovat mielenkiintoisia olentoja sikäli, että me haluamme aina mennä sieltä, missä aita on matalin. Jos saamme “minimillä” hyvän tuloksen innostumme herkästi yrittämään jatkossakin minimeitä.
Lätkäjournalismi tarvisi lisää tekijöitä ja lisää näkökulmia, mutta ne olisivat jälleen kerran ainoastaan uusia näkökulmia. Jääkiekossa ei ole oikeaa tai väärää - on vain näkökulmia, jotka perustuvat johonkin. Itse kuuntelen yleensä paljon ihmisiä, jotka ovat itse pelanneet. Jos itsellä on jokin käsitys siitä pelaajan näkökulmasta, pystyy pelistä näkemään paljon enemmän ja ymmärtämään siitä enemmän. Television välityksellä ei pysty paljoakaan ymmärtämään. Tärkein taito “toimittajalla” onkin osata kuunnella heitä, jotka ymmärtävät. Suurin osa ei kuitenkaan jaksa / ehdi kuunnella, koska juttuja pitää puskea eetteriin sellaisella tahdilla, että silloinkin pitää raflata kun ei ole mitään raflattavaa.
Niin siis puhun nyt henkilöistä joilla paljon seuraajia sosiaalisessa mediassa, mutta ei mitään kompetenssia puhua jääkiekosta. Ja näitä henkilöitä Karjalalippiskansa pitää jonain auktoriteetteina jääkiekkokeskustelussa.
Näiden tyyppien mielipiteet on yhtä arvokkaita, kun jonkun yksittäisen “tavan tallaajan”.
Jalkapallo vs Jääkiekko - Mistä jalkapallofanien skodacup / jääkendo -kommentit ja ylipäätään vastakkainasettelu toisen lajin kanssa oikein kumpuaa.
Kiekkoareenassa avataan hienosti tätä ja myös foorumi-kulttuurin vaikutusta/kehitystä. Aiheesta on nähtävästi tehty oikea Gradukin.
Arimo Laakkonen on tutkinut futisfanien identiteetin muodostumista gradussaan (2016): ”Saa ottaa talteen” – suomalaisten jalkapallofanien yhteisöllisyyden ja identiteetin rakentuminen ja ylläpitäminen FutisForum²-keskustelupalstalla.
Laakkosen kiinnostus Futis-Forum²:iin (FF2) lähti havainnoista, että se vaikutti rennommalta, humoristisemmalta ja omaleimaisemmalta kuin jääkiekkoon keskittynyt Jatkoaika.
- Erityisesti FF2:lle hyvin omaleimainen kielenkäyttö ja keskustelutapa pistivät silmään. Se herätti ajatuksen, voisiko tästä vetää jotain linjoja siihen, millaista on olla futisfani Suomessa, jonka valtalaji on jääkiekko, Laakkonen kuvailee.
3 tykkäystä
Suomi Areenalla keskustelemassa jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen, pelaajatarkkailija Juuso Riksman, KooKoo:n päävalmentaja Jussi Ahokas, urheilutoimenjohtaja Mika Toivola, Ässien hallitustyöskentelija sekä jääkiekkoisä Olli Kaski ja pelaaja-agentti Janne Lahti.
Eriomainen paneli, jossa puhuttiin pelaajatuotannosta, harrastuksen kalleudesta, pelaaja-agenttien roolista, suomalaisista valmentajista ja ym.
4 tykkäystä