Elikkä edelleen jokainen saa olla mitä mieltä tahansa JA:sta ja mediasta ylipäänsä. Olisi sekin silti aika hassua, jos tässä aiheessa olisi jotenkin terveellistä haistella vain omia pieruja, eikä käydä läpi sitä, miten asioita näin freelance-toimittajan ja entisen päätoimittajan vinkkelistä nähdään.
Klikkihuorauksesta puhuminen on faktana ilmiö, jossa:
a) sen määritelmä on hyvin vaihteleva. Useiden mielestä vain harhaanjohtavat (Koivu Jypiin, muun sisällön esittäminen siteerauksena (“Ohisalo pistää pakolaiset edelle”)) ovat - samaa mieltä tästä. Journalistin ohjeetkin määrittelevät, että sisällön pitää vastata otsikkoa. Täten täysi tuki kritiikille, kun näin on - ja ihan muustakin kuin “huoraussyystä”.
b) Toisten mielestä houkutteleva otsikko on KLIKKIHUORAUSTA, pitäisi kirjoittaa vain HMV-otsikoita jotka eivät houkuttele lukemaan, mitä järkeä siinä on?
c) Kolmannen mielestä liian pitkät otsikot ovat klikkihuorausta. Neljännen mielestä liian lyhyet. On siis täysin erilaisia käsityksiä siitä, mitä se on, eikä oikein sittenkään olla varmoja että mitä sitten, kunhan vain huudetaan.
d) määritellään otsikoinnin perusteella jotain yleispätevää journalismista tai kaikista jutuista
e) kerrotaan, ettei edes lueta juttuja, mutta silti määritellään otsikoiden perusteella
f) ei välttämättä osata muodostaa kuvaa kokonaisuudesta. Varmasti kokonaisuuteen mahtuu hyviä ja huonoja otsikoita, aivan kuten juttujakin. Niitä vain on nyt kyseessä olevassa JA:ssa kolminumeroinen määrä viikossa.
Haastan d:een viitaten käymään kokonaisen viikon jutut/otsikot läpi. Tai vaikka 25 summanmutikassa. Montako sinun tai jonkun muun paletin mukaan KLIKKIOTSIKKOA sieltä löytyy, montako hyvää, montako huonoa, ja miksi? Onko kokonaiskuva sellainen kuin nyt annetaan ymmärtää?