Näinhän se tietysti on… ja meillä ollaan sitten onneksi hieman kärsivällisempiä. Toista on vaikkapa KHL:ssä. Siellä moni seura olisi noilla esityksillä laittanut Zabon jo ovista ulos. Eikä NHL:ssäkään hurrattaisi. Moni pelaaja lähtisi taatusti jo WHL:n joukkueen mukana bussireissujen mahtavaan maailmaan…
Liigassa on pakko olla kärsivällinen, koska lompakko on ohuempi …
Voi olla kovaa aikaa nyt.
Toisaalta toivottavasti ei hae syitä muualta kuin peilistä - Jasu sentterinä lienee käsitelty, mutta fakta on, että Zabo saa kuitenkin pelata joukkueen parhaan pelaajan kanssa samassa ketjussa. Lisäksi ylivoimalla on tullut vähintäänkin riittävästi vastuuta. Mahdollisuudet onnistumiseen on kyllä annettu (toisin kuin ehkä Kärjen kanssa ei oltu niin kärsivällisiä).
Zabo on kuitenkin pelannut lähes jatkuvasti hyvällä asenteella. Mies on ammattilainen ja saa sen mukaista palkkaa, kyllähän tuo hommansa hoitaa hyvällä moraalilla, vaikka varmasti vähän tehottomuus painaakin.
Ei se sattumaa voi olla, että käytännössä kaikki hyökkäävät pelaajat vetävät alle odotusten. Sääli, että tämän parempaan ei joukkue pysty, vaikka rosteri täynnä taitavia ja luovia hyökkäystaitureita.
Jos palataan ketjun aiheeseen ja käsitellään pelaajat muualla, niin itse pohdin millainen merkitys valmentajan persoonalla on joukkueeseen, onko valmentaja innostava, kannustava, antaako vastuuta tuloksen mukaan, voiko valmentajan kanssa käydä läpi henkilökohtaisia ongelmia jne. Saako valmentaja luotua hyvän ilmapiirin tehdä hommia?
Jotenkin itsellä on julkisuuden perusteella Rautakorvesta piirtynyt kuva piinkovasta ammattimiehestä, joka kuitenkin voi olla hieman etäinen persoona. Kun huomioidaan että hän lisäksi edustaa selvästi vanhempaa sukupolvea kun valmennettavat, niin mikä vaikutus tällä seikalla mahdollisesti on. Se miten toimittiin 10 vuotta sitten ei enää toimi uuden sukupolven kanssa? Toisaalta omista maneereista on lähes mahdoton luopua ja siksi jossain vaiheessa kenen tahansa loisto alkaa hiipua. Jos näin ei olisi, niin Tami Tamminenkin olisi jonkun Tepsin penkin takana vieläkin. Ja ettei jää epäselväksi, niin tämä ei ole mikään dissauspuhe Rautakorpea kohtaan, joka on todistettavasti yksi menestyneimmistä valmentajista liigassa. Yritän vaan pohdiskella asiaa yleisellä tasolla ja julkisuuteen perustuen. Emmehän me kukaan lopulta tiedä mitä kopissa tapahtuu.
Rautakorpi on kuitenkin pari vuotta sitten valmentanut Tapparan finaaleihin, mistä tuo 10 vuotta viittaus?
@Stubenhocker tuossa on mielenkiintoista pohdintaa. En ole täysin varma, mitä mieltä olen asiasta, joten jätän tykkäämättä. Pohdintasi on silti mielenkiintoinen.
Ja vastauksena: totta ihmeessä valmentajan persoonalla on merkitystä ja vaikutusta. Johtaminen tapahtuu aina persoonan kautta. Johtajia on monenlaisia ja oikea johtamistapa riippuu siitä, ketä johtaa. Rautakorvella on maine vaativana ja tiukkana johtajana, mutta ainakin jostakin pelaajien haastatteluista on käynyt ilmi, että myös toinen puoli on. Pelaajat pitävät Rautakorpea reiluna ja tasapuolisena, joka on ehdottomasti etu hänelle.
Persoonasta ei pääse eroon, joten sen kanssa pitää elää. Rautakorvelta olisi enemmän väärin johtaa jonkun toisen persoonan kautta, omasta persoonasta sen on lähdettävä. Enemmän merkitystä kuin Rautakorven tavalla johtaa on sillä, millaisia johdettavia hänellä on. Ei kaikkia ihmisiä voi johtaa samalla tavalla - toisten kanssa toimii toinen ja toisten kanssa toinen. Oikeasti hyvän johtamisen ja erittäin hyvän johtamisen välillä on se ero, että erittäin hyvä johtaja ymmärtää, mitä hänen johdettavansa tarvitsee - joskus jopa ennen kuin hän itse sen ymmärtää. Toisaalta johtajakin on vain ihminen, hän voi kuvitella jonkun tarvitsevan jotain, mutta ei pystykään antamaan sitä.
Johtaminen on vuorovaikutusta. Rautakorpi on vuorovaikutustaidoiltaan ulospäin vähintäänkin hauska, mutta joukkueen sisältähän me ei tiedetä mitään. Julkinen kuva vs. se kuva, joka on siellä joukkueessa on ihan toinen. Kuitenkin sanotaan se nyt näin, että Rautakorven tietty ylikorostaminen ja vaatimustaso joissakin asioissa saattaa joskus ajaa joidenkin yksilön parhaan edelle - ainakin ulkoapäin katseltuna. Tapola oli vähän ihmisläheisemmän oloinen, joskin häntä parjattiin sitä, että oli liikaakin kuin Rautakorpi ainakin alkumetreillä.
Tuo ”10 vuotta” oli enemmänkin yleisen tason pohdintaa, jossa ajatuksena se että kun maailma muuttuu, niin johtajan pitää muuttua mukana. En väitä etteikö Jukka tähän olisi pystynyt, mestaruushan jäi lopulta yhteen Karhusen räpylään jääneen laukauksen päähän. Epäselvästi ilmaistu, my bad.
@Juissi27 Rautakorven potkuilla väläytteleminen on täydellistä idiotismia noin muutenkin. Tappara ei tule antamaan fuduja Rautakorvelle, jos se keikkuu sarjataulukossa kolmantena, vaikka peli olisi minkälaista *askaa tahansa. Minä en esim. ole antamassa Rautakorvelle potkuja, mutta ymmärrän esim. Lindenin ajatukset asiasta.
Rautakorvella on ollut ikävä tapa laittaa peliä liian pieniin teemoihin ja liian pieniin palasiin. Esim. tällä hetkellä taas on trendi, että ylikorostetaan kiekottomuutta. Mikä on tuon opettelun tai prosessin tavoite? Onko sen tavoite juhlia keväällä mestaruutta - ja palveleeko se tavoitetta, että harjoittelemme päävastustajia vastaan pelaamaan ilman kiekkoa?
Minun vastaukseni on, että se ei palvele joukkuetta. Peliä ei pidä hajottaa liian pieniin palasiin - esim. kiekollisia ratkaisuja ja kiekkovarmuutta voi oppia ainoastaan pitämällä kiekkoa. Kiekolliset taidot eivät parane kiekottomana - päinvastoin. Ja juuri siksi minua inspiroi tämä kysymys: miksi joukkue, joka on luonut pelitapansa kiekollisuuden pohjalle, lähti tälle tielle? Samaa kysyvät monet. Jos keväällä peli ei kulje niin miten me tästä keskustelemme? Ja eikö se silloin olisi virhe?
Niin tästä täytyisi varmaan keskustella Rautakorven kanssa. Rautakorpi on sen verran menestynyt koutsi, että uskon hänen tietävän mitä tekee. Rosteri on sen verran laadukas, että keväällä sen pelin täytyy kulkea. Minä vain, ehkä sokeasti, luotan siihen, että Rautakorvella on suunnitelma johon hän luottaa ja se palvelee jotain tarkoitusta. Tappara 2003 ja HPK 2010 käykööt muistutuksena siitä, ettei silloinkaan varmasti päävastustajia syksyllä löylytetty. Jääköön tämä keskustelu mun puolesta tähän, koska en koe, että valmentaisin Tapparaa paremmin kuin Rautakorpi. Katsellaan, kuinka peli kehittyy, vai kehittyykö.
Rautakorpi peluuttaa tylsää kiekkoa mikä perustuu kovaan puolustukseen ja pelaajien henkilökohtaiseen taitoon hyökkäyspäässä ja tehokkaaseen ylivoimaan. Vihaan tätä passiivista puolustusta ja että näin kovalla materiaalilla ei pystytä kiekolliseen peliin, mut näillä mennään.
Menenkö nyt miinaan, mutta tuollaista kiekkoa varmaan jokainen valmentaja pyrkii peluuttamaan. Siis voittavaa kiekkoa.
Herkistelenkö sarkasmitutkaani?
Niin kyllähän näitä valmentajia löytyy vaikka kuinka paljon, jotka Rautakorpea paremmin valmentaisivat. Ihan kotisohvilta asti. Mutta Rautakorven tulokset puhuu puolestaan ja ne on kovat. Se asettaa Rautakorven ympärille kateutta ja äärimmäisen kovan tulosvaatimuksen. Tuo asema pitää ansaita.
Lähinnä koitan sanoo, että haluaisin nähdä aktiivisuutta ja luistelua Tapparan pelissä. Mennään mieheen kiinni eikä vaan blokata syöttösuuntia puolustuksessa ja jotain pitäis tehdä että saadaan nopeempia lähtöjä omista. Peli on tommosta kun ylivoima ei toimi ja tasakentällisin ei hyökkäyksiä paljoa ole luvassa…hyviä joukkueita vastaan. Ei mitään hätää…maalin pelejä ja aina on lähellä voitto.
Onhan tämä touhu ollut tavallaan tähän mennessä kaikkea sitä vastaan, mitä kesällä saattoi haastatteluista lukea. Yksilöt eivät nouse esille, vaan koko porukasta on tullut loppupeleissä aika tasaista massaa, ja hyvällä rutiinilla sekä puolustuspelillä on saatu hyvin voittoja.
Kohta puolet runkosarjasta pelattu, ja yksi erä on ollut sellainen, mistä voisi olla todella ylpeä, ja se on se yksi JYP -matsin ensimmäinen erä. En tajua, miksi peleihin näytetään menevän asenteella, että “katsotaan, miten kaveri pelaa, ollaan viisaita ja plaplapla”. Menisivät joskus isolla itseluottamuksella, että nyt mennään, otetaan ohjat, kamppaillaan kovaa ja voitetaan. Mutta ei, kyllä sitä lähdetään jokaiseen peliin suhteellisen varovaisesti välttämään riskejä ja virheitä, ja pienillä marginaaleilla kaatamaan jotain KooKoo:ta kotona.
Jokainen valmentaja pyrkii voittamaan, mutta onko esim. nykyisellä Tapparan materiaalilla “tylsin” mahdollinen pelityyli paras tae voittamisesta. Kai tuossa lauseessa on liioittelun ja sarkasmin makua, mutta kertoo jotain siitä mitä ajattelen. Uskon että muitakin ja katsojaystävällisempiä tapoja on. Ehkä jopa parempia ottaen huomioon materiaalin laadun. Hyökkäykseen pitää saada lisää tehoa ja juonikkuutta. Ei se hyökkäys itsestään ala toimia nappia painamalla sitten joskus keväällä.
Et nyt selkeästi ole ihan kartalla missä mennään. Ei pahalla. Ei Tapparassa pyritä pelaamaan tylsästi, vaan kauteen lähdettiin niin, että pyrittiin pelaamaan nopeasti. Tuo oli myös monien fanien toive. Tuonhan pitäisi olla viihdyttävää peliä. Se ei toiminut Tapparalla ja näytti tylsältä. Rautakorpi alkoi viilaamaan muun valmennuksen kanssa peliä kohti Tapolan ja itsensäkin käyttämää viime kausien pelitapaa. Peli alkoi toimimaan paremmin ja maalejakin alkoi syntyä. Jostain syystä Tappara on nyt vähän palannut siihen alkukauden tapaan. Varsinkin Tepsiä vastaan kiekkokontrolli vastustajalla.
Kysymys kuuluu, kuinka kauan valmennus haluaa yrittää tuota uutta pelitapaa ajaa sisään, koska ei järin toimivaa ole ollut? Paljon paremmalta se näytti, kun otettiin vähän askelia taaksepäin viimekautta kohden. Nopeampaa se peli silti oli verrattuna viime kauteen.
Tuossahan oli syyskuun jälkeen pätkä, jossa näytti siltä, että se olisi oikeasti heitetty roskikseen, mutta pitkän maaottelutauon jälkeen se kaivettiin taas takaisin kaapin kätköistä - ihan samoilla ongelmakohdilla varustettuna kuin alkukaudella. Jos tarkoitus on pitää omatkin pelaajat itseluottamustasoltaan lähellä nollaa niin se onnistuu kohtalaisen hyvin tällä hetkellä.
Mutta rehellisyyden nimissä: pakko siellä on takana olla joku suunnitelma, joka ei nyt vaan avaudu meille. Katsotaan, kuinka paljon Tappara on valmis ottamaan takapakkia seuraavan kuukauden aikana ennen kuin palataan taas siihen, joka toimi. On kyllä itsepintainen yritys nyt valmennukselta - pakko myöntää. Noh, katsotaan.
Kyllähän Tappara eilen kiskoi viivelähtöjäkin, mutta ne on vähän ihmeellisiä usein. Hyökkääjät usein todella ylhäällä sitä avausta vastaanottamassa. Usein pakki vähän sormi suussa ja tilanne päättyy pakin kuljetteluihin ja hyökkääjien seisoskeluihin vastustajan sinisellä.
Tuttuja ongelmia alkukaudelta.