Tästä on ollut monasti puhetta foorumin pitkän historiankin aikana. Avainkysymys lienee se että onko globaali pelaajatuotanto kasvanut samassa suhteessa kuin A-luokan työpaikat ovat lisääntyneet?
NHL on laajentunut
KHL tullut taloudelliseksi kakkosvaihtoehdoksi ja imee tehokkaasti Eurooopan kärkeä sekä NHL:n pudokkaita
Ruotsiin on aina lähdetty tienaamaan
Sveitsin liiga on sekin ollut pitkään vaihtoehto kärkiyksilöille
Pelkäatään NHL:n ja KHL:n vaikutus on satoja työpaikkoja hyville pelaajille, joka väistämättä laimentaa muille tarjolla olevan pelaajamateriaalin laatua, jos pelaajatuotannon laatu ja määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa.
Väitän, että Keski-Eurooppa; Saksa ja Sveitsi saattavat olla jo menneet ohi KHL:n houkuttelevuudessa. Ainakin suomalaisten pelaajien virta Venäjälle on heikentynyt ja suunta Keski-Eurooppaan on voimistunut pelaajasiirroissa, kun katsotaan Suomesta pois lähteneitä pelaajia.
KHL-peikon tilalle on tullut Keski-Euroopan peikko.
Tyypillinen Sanoma-konsernin juttu, joka koostuu useammasta pienestä osasta. Ihme ettei vielä natsagatea saatu mukaan.
Ensin nostetaan tikun nokkaan nettisivut. Sitten kaivataan Jokereita. Sitten kaivataan muovista Bluesia (whhaatt??). Sitten vertaillaan sarjojen liksatasoa, ja vaikka siinäkin ollaan jäljillä niin hehkutetaan jotain Slovakian sarjan 60-70k euron nettodiilejä verrattuna Liigan keskiarvo palkkoihin. Ja sitten otetaan esille Liigan toimarin valintaprosessi. Lopuksi taas valitetaan nettisivuista.
Erikoinen juttu.
– Laskeskelin juuri, että SM-liigassa pelaajapalkkioiden keskiarvo on noin 65 000 euroa bruttona, agentti sanoo.
Vastatataan itse itselle. Liigan palkkojen keskiarvo on siis 65-70k euroa. Väittäisin että markkinat ovat Euroopassa ylikuumentuneet tältä osin. Mistä raha? Kestääkö seurojen talous? Tai kuka tämän lystin maksaa? Keski-Euroopassa seuroja menee nurin tämän tästä.
Jos mietitään laajemmin niin tuo 65-70k (keskiarvo!) vuodessa jääkiekon pelaamisesta alkaa olemaan jo siinä rajoilla. Touhu on kuitenkin vain hauskaa viihdettä. Otetaan vaikka eilinen Sport-peli. Tuon esityksen pystyy vielä jotenkin sietämään. Mutta aika lähellä aletaan olemaan tilannetta jossa katsojat tulevat peleihin katsomaan kun miljonäärit rusettiluistelevat kentällä.
Jääkiekon ja Liigan tulevaisuuden haasteet ovat jossain ihan muualla.
Kovaa tekstiä Tyrväiseltä. Toisaalta eipä tässä juuri voi vastaankaan väittää. En kuitenkaan Saksan ja Tsekin liigoja parempana pidä. Sveitsin liiga on siinä ja siinä.
Tässä oikeastaan jutun oleellisimmat. IS:n Rantanen jutussa vähän kaksilla rattailla, mutta tällä kertaa jopa ihan objektiivisesti.
SM-liigan paras kilpailuvaltti on sarjataulukko – sen luontaisesti synnyttämät jännitteet ja puheenaiheet, SaiPan valmentaja Pekka Virta sanoo ja jatkaa.
– Analytiikan mukaan pelin taso tai kova tulosurheilu eivät suuresti vaikuta mielenkiintoon. Jos puhutaan valtakunnan tasosta, eniten SM-liigassa kiinnostavat yllättävät tarinat ja puheenaiheet, Vesa Rantanen puolestaan alleviivaa.
Hallilla kun katselee niin kyllä Liiga edelleen on perheviihdettä ja sitä myöten uusi asiakaspolvi syö poppareita Hakametsässä. En siinä mielessä näe sukupolvikatkosta.
Tämä keskustelu ei tosin liity Liigan pelilliseen tasoon.
Muistat varmasti 90-luvun ja sen kuinka paljon Hakametsässä oli nuoria juniorikausikorteilla seuran toppa-asu päällä. Kiekkokortteja heiteltiin seinään ja kaukalon ulkopuolella olevissa jääkulmissa pelattiin. Lipunvarsi toimi mailana ja pahvituoppi pelivälineenä.
Ihan yleinen huomio muuten, että Liigan pistepörssin TOP 10:ssa on 9 suomalaista ja yksi tsekki (Jasek). En tiedä miten paljon kärjessä on yleensä ollut suomalaisia, mutta aika vähän ulkomaalaisia tällä kaudella TOP 10.
Suomalaisessa kiekkokeskustelussa on puhuttu, kuinka SM-liiga on taktinen sarja, jossa vältellään virheitä, puolustetaan ja seisoskellaan keskialueella.
Tämän on pelätty vaikuttavan jopa SM-liigan kiinnostavuuteen ulkomaalaisten silmissä. Siksi Holmströmin kommentit sarjasta ovat jopa hieman yllättäviä.
– Rehellisesti sanottuna Suomen liiga on mielestäni hauskempi sekä katsojan, että pelaajan näkökulmasta. Kentällä tapahtuu enemmän, peli on avoimempaa ja sitä kautta vähän hyökkäysvoittoisempaa kuin SHL:ssä.
– SHL:ssä yritetään välttää virheitä ja liiga on puolustusvoittoisempi. Suomen liiga on hyökkäysvoittoisempi ja ehkä hauskempi tavalliselle fanille, se on positiivinen asia.
Kuuntelin tuo M.Davidssonin haastattelun ja jos ymmärrykseni ei aivan ruosteessa ollut niin oli innoissaan kun pääsi Tapparaan, koska Ruotsissa piti pelata safetyä ja vältellä virheitä. Kaiken keskiössä oli pelin rikkominen.
Tapparassa kuulemma tilanne aivan päinvastoin. Täällä yritetään itse pelata ja rakentaa kiekolla, eikä tarvitse pelätä virheitä.
Ilveksessä piipahtanut Alvarez avasi suunsa. En sitten tiedä kritisoidaanko tässä enemmän Liigan tasoa vai Pennasen pelitapaa.
Jääkiekko on siellä erilaista. Suomessa se on seisahtunutta. Minua pyydettiin periaatteessa pysymään enemmän asemissa. Olisin totta kai voinut onnistua itse paremmin. Perhe oli (Ilves-pestin ajan) kotona. On ollut rankkaa. Kyseenalaistin, että mitä minä teen täällä. Olen todellakin kyseenalaistanut sen, Alvarez sanoi ruotsalaislehdelle.
ilmeisesti tässä painotetaan enemmän runkosarja pelejä kuin lopullisia sijoituksia?