Luku 12 julkaistu:
https://tappara.co/t/krobben-rikosromaani-kirje/3446/13
Nyt vietetään uusi vuosi pois jaloista ja luku 13 ilmestyy tammikuun alussa.
Toivottavasti lukijoilla on into riittänyt?
Kyllä intoa riittää ilman muuta. Montakos lukua kirjassa on?
2 tykkäystä
Intoa on… mutta säästelen nyt viikonlopulle useampaa lukua että saa ajan kanssa oikein keskittyä 
2 tykkäystä
27 lukua + epilogi (=jälkinäytös)
2 tykkäystä
Ok, eli juonenkäänteitä on vielä luvassa. Hieno homma!
2 tykkäystä
Kyllä on riittänyt. 
Nyt on ollut mukavampi lukeakin, kun uusien lukujen ilmestymistahti on tiuhempi.
Siitä vielä kiitos!
2 tykkäystä
Ensimmäinen kerta kun luen kirjaa, jonka kaikki tapahtumapaikat suurinpiirtein tunnen tai tiedän. Tekee lukukokemuksesta paljon intensiivisemmän. Aihepiiri kun on vielä helposti kuviteltavissa, on kirja ollut tähän mennessä todella surullinen.
Mut kyllä mä kestän hei!
2 tykkäystä
Linkitin ketjun samasta syystä entiselle kollegalle.
Hän kun on tuolta suunnalta kotoisin ja vaikuttaa taas enemmän ja vähemmän H:linnassa.
Uskon että häntäkin kiinnostaa kun on tuttuja paikkoja.
1 tykkäys
Kyllä se on ilon päivä, kun uusi kappale tulee luettavaksi. Välillä harmittavan hitaasti lukijan kannalta, mutta saapa toisaalta koukuttumaan kunnolla.
Loppua kohti mennään ja kyllä on ollut mukavaa luettavaa. Kiitos jo tässä vaiheessa!
6 tykkäystä
Kiitos @Koo palautteesta, lämmittää 
2 tykkäystä
Loppuhuipennusta odotellessa…
Hyvää ja mielenkiintoista tekstiä ollut.
1 tykkäys
Oot sää @krobbe kova jätkä! Mulla on ääretön arvostus osaavia ja luovia ihmisiä kohtaan. Se , että luo jotain itse, vaatii aina jotain ekstraa. Monilla voi olla ideoita tai halua, mutta kyky puuttuu.
Kirja on itsessään aika perus dekkari, mutta jotenkin mukavan maanläheisesti kirjoitettu. Vaikea ja surullinen aihe ja siitä syntyvät mahdolliset tunteet, on saatu hyvin välittymään tekstiin. Henkilöhahmot piirtyvät myös helposti omassa mielikuvituksessa ihmisiksi.
Kiitos, että toit kirjasi tänne ja rikastutit näin tämän palstan sisältöä.
7 tykkäystä
Nöyrimmät kiitokset kauniista sanoistasi @Miksa lämmittää kovasti vanhaa sydäntä tälläinen!
Romaani oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Itse säikähdin alkuun henkilöiden runsasta määrää, mutta kyllä jokaisella oma tärkeä rooli oli juonen kulun kannalta. Alku tuntui hieman rikkonaiselta, kun aina tuli uusi henkilö, jota aika tarkkaan kuvailtiin, mutta syy oli ehkä kuitenkin se, kuinka kirjaa julkaistiin pikkuhiljaa. En tiedä, olisiko joidenkin henkilöiden kohdalla riittänyt vähempikin kuvailu, koska nyt jokainen henkilö tuntui alkuun ns. päähenkilöltä. Toisaalta kyllä pidin siitä, kuinka esim. tapahtumapaikat kuvattiin tarkkaan. Tuli mieleen Seppo Jokisen kirjat, joista pidän kovasti. Hämeenlinna ympäristöineen on jonkunverran tuttua seutua myös minulle ja siksikin oli kiva lukea ja kuvitella paikkoja. Tapahtumat etenivät mukavalla vauhdilla, eikä minkäälaista tylsistymisen vaihetta tullut missään kohtaa.
On tietysti makuasia, mutta itse olisin tämän kirjan kirjoittanut ns. K13-moodilla ja jättänyt joitakin turhan tarkkaan kuvattuja yksityiskohtia ikävistä asioista enemmän lukijan oman mielikuvituksen varaan, mutta olet varmasti tehnyt itse tietoisen valinnan ja kirjailijan oma päätös on tässä tapauksessa varmasti oikea. Juoni oli hyvin rankka ja omalta osaltaan ehkä karsii “liian herkät” lukijat. Hienosti kuitenkin käsiteltiin näinkin rankkaa aihetta ja kaikella tapahtuneella oli syynsä. Alussa Rafaelin Enkeli, ja pitkin matkaa kuviteltu Satu kommentoimassa aina vaan ikävämmän näköisenä, pikkuisen ärsyttivät minua, mutta toisaalta olisivat varmasti täysin mahdollisia mielikuvia kärsivän lapsen ja mieleltään järkkyneen henkilön elämässä.
Romaanin yllättävin osuus oli ehkäpä se, että mitään yllättävää ei sinänsä tapahtunut. Hommat etenivät täysin päähenkilön suunnitelmien mukaan, mikä on aika harvinaista rikosromaaneissa. Tämä oli oikeastaan aika kiva “yllätys”. Tuli sellainen olo, että paha sai palkkansa ja kaikki saivat ansioidensa mukaan. Aika turvallinen juoni siinä mielessä. ”Loppunäytös” kävi jotenkin aika nopeasti. Järvisen jättämän kirjeen tyyli poikkesi mielestäni siitä mielikuvasta, joka Järvisestä kirjan aikana muodostui. Mutta kyllähän hänen mielenterveysongelmat varmasti pahenivat kovalla vauhdilla sen jälkeen, kun kirje oli kirjoitettu. Epilogi oli mukava lopetus kirjalle.
Tämä romaani ei häpeä yhtään keskiverto rikosromaanille, joita paljonkin myydään. Ehkä ”suuren yleisön” suosio vaatii jonkunlaista jatkuvuutta, kuten aiemmin mainitsemissani Seppo Jokisen kirjoissa on. Tämä kirja jää yksittäiseksi kirjaksi, koska rakentui rikollisen ympärille, joka kuoli lopussa. Jos vaikkapa Henning Mankellin kirjat ovat ns. NHL-tasoa, niin tämä kirja on hyvää Mestis-tasoa. Kieli oli oiken sujuvaa ja hyvää, kerronta mukavaa ja helppoa seurattavaa jne. Mutta sellainen poikkeuksellinen ote kirjasta puuttui. Mutta jos amatööri pelaa Mestiksessä, vaatii se poikkeuksellista lahjakkuutta ja sen ylemmäs ei amatöörinä juuri pääse. Ammattilaisuus ja täysipäiväinen kirjailijan työ olisi varmasti ollut mahdollista kohdallasi.
Kiitos siitä, että julkaisit tämän! Kyllä uutta pätkää aina odotti kovasti ja kun se ilmestyi, kovin kauaa ei malttanut sopivaa hetkeä odottaa, vaan luettava oli. Hieno tuotos tosi vaikeasta aiheesta.
4 tykkäystä
Kiitos ansiokkaasta palautteestasi @pieni_m ! Joo, tosiaan, mikään ammattilainen en ole, normi päivätyön ohella tuon rustasin 3 kk:dessa. Kustantamo joka tuon julkaisi ei panostanut markkinointiin pätkääkään, itse piti yrittää ja siihen ei kiireisen työni vuoksi jäänyt juuri aikaa!
Kai jos olisi tahtonut/halunnut/pystynyt ihan oikeaksi ja tuotteliaaksi kirjailijaksi olisi pitänyt satsata satasella asiaan. Intoa on vieläkin, mutta peruslaiska kun olen on seuraavan viritelmän ensimmäinen luku odottanut jatkoa pöytälaatikossa jo hyvän aikaa.
Mutta, kiitos vielä palautteesta!
1 tykkäys
Moro K,
olen aika paljon lueskellut etenkin kotimaisia dekkareita ja hakematta tuli mieleen Tapani Bagge / “Hämeenlinna Noir” (mikä ei ole ollenkaan huono asia; onhan Bagge kynäillyt mm. Cottoneita ja Mafia-raporttia).
Alkuosasta olin samaa mieltä kuin @pieni_m edellä, eli henkilöitä tuntui tulevan koko ajan lisää ja heidät kuvattiin aika syvällisesti, joten kaikkien henkilöiden “painoarvo” oli sama. Tavallaanhan tässä voisi olla kikkailunkin paikka: merkityksetönkin henkilö kuvataan syvällisesti, mutta ehkä se ei dekkarissa toimi 
“Verta ja suolenpätkiä” oli suomalaiseen makuun ehkä liikaakin (vrt. “humoristisemman” Cottonin menestys 70-luvulla ja “suorien väkivaltaisten saksalaiskäännösten”(kin) myötä tullut alamäki 80-luvulla), mutta kun tyyliin tottui, sen ymmärsi lopulta ottaa kaltevalla pinnalla olevan, kovia kokeneen kaverin lopullisen luisun kuvauksena.
Ja kuten myös pieni_m edellä toteaa, tämä oli ehkä tarinan pieni heikkous: kostoretki eteni kuin juna, “onnelliseen” loppuun saakka. Vaikeahan tuosta lähtöasetelmasta on huumoria vääntää, mutta ehkäpä suomalaiset (including myself) tykkäävät vähän harmittomista ressukkarosvoista tai “inhimillisistä” poliiseista.
Kuitenkin erittäin hyvää vaihtelua perusdekkareihin, varsinkin näin hyvässä seurassa luettuna. Toisaalta alkaa harmittaa sekin dekkareissa toistuva kaava, että jollakin päähenkilöllä on “aina” ihmissuhdeongelma tai vähintäänkin viina vie miestä (tai joskus hormonit naista). Tässä sitä ei juurikaan ollut, ainoastaan “kanavatyömiehen” naisongelma, mutta tämäkin oli kuvattu aika ovelasti eikä siihen perinteiseen “vaimoni ei ymmärrä minua eikä työtäni” -tyyliin.
Jos haluat jatkaa kirjoittamista, niin henkilöhahmot on nyt pohjustettu hyvin. Ehkä joku kepeämpi veijari/huijaustarina tähän väliin? Esimerkiksi urheilun maailma on saanut olla aika usein rauhassa. Löytyisikö jopa “naapurista” ideoita
Kiitos kuitenkin tarinasta ja ennen kaikkea uskalluksesta laittaa hengentuote julkiselle arvostelulle alttiiksi! Odotin itsekin malttamattomana uutta jaksoa ja tarinan etenemistä. (Hmm, ehkä sitä itsekin rohkaistuu joskus jotain kirjoittamaan…)
6 tykkäystä
Kiitos @JormaV palautteestasi, jota oli mukava lukea! Asiaa!
1 tykkäys
Mulla samankaltaisia ajatuksia kuin edellä olevat ovat kirjoittaneet. Mutta mielestäni ihan viihdyttävää ja helppoa kerrontaa. Loppujuoneen odotin vielä jonkin käänteen jossa Järvinen olisi jäänyt kiinni.
Rohkea veto laittaa palstalle luettavaksi, mutta hyvä että laitit. Tämän parissa kyllä viihtyi.
3 tykkäystä
Kiitos @Tapparaforever palautteestasi, kiva kuulla, että “maistui”!
Niin oletkos ajatellut työstää julkaisuun asti?