Suomen Hiihtoliitto ei käytä mäkijoukkueen itävaltalaisen päävalmentaja Andreas Mitterin 2+1 muotoisen sopimuksen optiovuotta ensi kaudesta. Tarkoitus on jatkaa kotimaisin voimin.
Mäkihypyn tulevan kauden talousraami asettaa meille merkittäviä paineita valmennustoiminnan keskittämiseen, Hiihtoliitto tiedotti.
Suoraa puhetta Lauralta. Mikähä sie mättää?
Seppo Räty keventäisi rakenteita ja siirtäisi resursseja enemmän suorittavaan portaaseen eli samat jutut kuin ennenkin.
Mahtaako olla tottakaan? Yleisurheilumaajoukkuen rahat on näin loppu?
Maajoukkuemanageri Lassi Korhosen lähettämän, Ilta-Sanomien haltuunsa saaman sähköpostin mukaan ”kesä 2018 kilpaillaan jo useamman vuoden käytössä olleilla Asics Finland -varusteilla”.
– Jotta vaatteita riittäisi kulloinkin kilpailevalle joukkueelle, SUL kerää kevään 2018 aikana takaisin kaikki Asics Finland -verryttely- ja kilpailuasut, Korhonen kirjoittaa sähköpostissa.
Edit: Uutisen lopussa on aika kovia kommentteja, mm. urheilujohdosta.
Kannattaa lukea edes hieman. Seuraavan kommentin peukutin:
Nyt loppu tekstiili urheilu😎
Tänään klo 21.05 ykkösellä:
Mukana urheiljoista Tommi Evilä, Sami Jauhojärvi, Kristiina Mäkelä ja Sanni Utriainen, valmentajista Matti Haavisto ja Kari-Pekka Kyrö, tutkijoista Kati Lehtonen ja Jari Lämsä sekä urheilujohtajista Jarmo Mäkelä ja Mikko Salonen.
K-P Kyrö ei ole vanhentunut päivääkään sitten 2001.
Koko yhteiskunnan kilpailullisuus, tavoitteellisuus ja urheilun omat esikuvat vaikuttavat urheilumenestykseen, suuressa kuvassa. Suurimmat urheilijat puskevat esiin ihan omin avuin järjestelmästä riippumatta. Järjestelmä tuo tai vie mahdollisuuksia. Joukkuelajeissa lajiperinteet ja kulttuuri vaikuttavat.
Evilällä puolestaan on Don Tamin vaatekaapista varastettu paita päällä.
Mitään tästä ei oo käteen jäänyt.
Melkoisia höpöttelijöitä. Sellaisen kuvan saa, ettei tuolla porukalla ole mitään käsitystä omasta asiastaan. Puhuvat vain ympäripyöreitä mitä mieleen tulee.
No KP on sentään tolkuissaan.
@rizka voit perua, jos ei KP:sta tykkääminen maistu.
KP on ihan ok. Ei oo ärsyttänyt. Tosin vähään aikaan ei oo ärsyttänyt mikään, kun aivot kytkeytyvät offline-tilaan tätä jargonia kuunnellessa.
En kyllä pitäisi Kati Lehtosta millään muotoa “höpöttelijänä”. Puhuu selkeästi ja terävästi. Mun korvaan ei kuulosta “ympäripyöreältä”.
Jonkinlaista tieteellistä pohjaakin on lausua käsityksiä suomalaisen urheilun rakenteista:
Lehtonenhan tunnettiin 90-luvun lopulla sukunimellä Pulkkinen. Oli mukana MM-viestissä Trondheimissa 1997 pronssia hiihtäneessä joukkueessa.
Juu noilla tutkijoilla on ollut jotain sanottavaa, ja KP:lla. Muut kiertelee ja kaartelee, tai ei edes tiedä.
Matti Haaviston näköjään pitää saada suomalaiset jatkossa syntymään “sukset jalassa” kuten norjalaiset. Muutenko ei tule mitään. Mikähän on suomalaisiin ja ruotsalaisiin tullut kun nykyään synnytään vähän niinkuin pleikkari kädessä. 
Minusta tämä on tosiasioiden kiertelyä. Kyllä norjalaiset vaan kokonaisvaltaisesti tekevät sen mitä menestykseen tarvitaan. Kaikilla mahdollisilla osa-alueilla.
Kovasti viitataan myös, ettei meillä arvosteta urheilijoita ja urheilu-uraa kuten esim. tuolla Norjassa. Menestyksellä on kyllä merkityksensä tähän. Silloin kun Suomen mäkihyppy oli ylhäällä, arvostusta kyllä oli. Ymmärrettävää on, että nyt mäkimiehet ei ole paljon mistään kotoisin, kun huippusuoritus on nykyään sijoitus 30:n joukkoon.
Yleisurheilussakin norjalaisten innostus on noussut menestyksen myötä. Kyllä esim. juoksu-urheilu on vuosikymmenet Norjassa ollut lähinnä sääälittävää. Oliko siellä esim. 60-ja 70-luvuilla kummoistakaan. Talviurheilu piti Norjaa pystyssä. Mutta sitten aina huippujen putkahtaminen esikuviksi on ollut se tarvittava. Aikoinaan Grete Waitz, pikajuoksija Geir Moen, nyt Ingebrittsenit, Warholm jne. Ei se arvostus Norjassakaan synnynnäistä ole. Satsausta, kokonaisvaltaista tehokasta toimintaa ja sitten tuloksia, esikuvia, se vaatii. Ei Suomessa esim. juoksijat enää voi imeä arvostusta ja kunniaa Virenin ta Vasalan saavutuksista. Pöytä puhtaaksi, uusi alku ja töihin.
Suomalaisen talviurheilun menestys ei lepää enää mäkihyppääjien harteilla.
Sieltä suunnasta lienee turha odottaa enää takavuosien mitalisadetta,
harrastajamäärät ovat menestysajoista vähentyneet niin paljon.
Kannattaako suorituspaikkojakaan enää kunnostaa muutamaa käyttäjää varten?
Mäkihypyn rappio on käsillä?
Ollaan pian kuin Ruotsi. En kautta aikojen muista sieltä kuin Jan Boklövin. Kyllä siellä nyt kai ainakin vielä Falunissa mäki on.
Laskettelumäkiin lumilautailut mukaanlukien porukkaa riittää, mutta mäenlasku ei nyt tosiaankaan ole täällä muodissa. Jotain pitäis tehdä. Ei ne kuitenkaan Norjassakaan mäkisukset jalassa synny. Ja se nyt ainakin meillä nähtiin, että jos ei juuri ole hyppääjiä, niin ei ulkomaiselle valmentajallekaan ole tarvetta. Aivan ruohonjuuritasolta on alettava töitä tekemään ja saatava harrastajia ja kiinnostuneita mukaan mäenlaskuun. Kaikenlaiset basehypyt ja kiipeilyt kiinnostaa, mutta ei mäenlasku. Älynystyrät sauhuamaan.
Reijo Jylhän ja Pekka Vähäsöyringin avoin kirje urheilusta vastaavalle ministerille Sampo Terholle Suomen olympiamenestyksen parantamiseksi:
Suomalaisluistin liikkeelle amerikkalaisopein
Mika mikä Mika. Lehtimäestä Kojonkoski Kojonkosken paikalle.
Lehtimäellä kova työ edessä. Mut mä pidän miehestä.
Suomalaisen urheilun kunnian palautaminen vaikeutuu entisestään: persaukisen on vaikea palauttaa mitään.
Yleisurheilun kattojärjestö SUL eli Suomen Urheiluliitton tilikauden tappio on hieman alle 433 000 euroa, kun tavoite oli tehdä 301 000 euron positiivinen tulos.
Tilinpäätös paljastaa, että Urheiluliiton oma myynti on romahtanut dramaattisesti.
Tappio selittyy osittain myös pahasti tappiollisista vuoden 2012 EM-kotikisoilla.
Noiden tappiolisten EM-kisojen pääsihteerinä huseerasi Ilveksen entinen tj. Esa Honkalehto. Kisat tuottivat 3,6 miljoonan euron tappiot 15 miljoonan budjetilla.
Säästöjä haetaan mahdollisesta yt-menettelystä sekä siten, ettei eläkkeelle jäävien tilalle palkata ketään. Esimerkiksi Mäkelän seuraaja Harri Aalto tulee oman organisaation sisältä.