Sanoisin, että Rajala on tasaisempi suorittaja eli hyvän ja huonon päivän ero on pienempi. Ojamäellä puolestaan silloin kun kulkee niin silloin myös kulkee ja tulosta tulee.
No, minulla on nyt vaan sellainen huntch, että Ojamäki saattaisi olla se kovempi suorittaja lopputurnauksessa. kuin Parkanon poika. Mutta mennään niillä keitä kentällä nähdään.
Niko Ojamäen paikalla on Leo Komarov. Toni Rajala ei ole näillä näkymin kokoonpanossa. Jukka Jalonen roolittaa joukkueensa erittäin tarkkaan. Parhaat eivät pelaa, vaan sopivimmat. Leo Komarov tuo santapaperia.
”Meillä on ollut Jussin kanssa erittäin hyvä suhde jo monen vuoden ajan. Viime keväänä minä yritin tukea häntä, ja nyt, kun valitettavien sattumien kautta minulle aukesi sauma pelaavassa roolissa, Jussi tukee minua”, Säteri kertoo.
Jääkiekkoliiton sunnuntaina saaman tiedon mukaan stadionille saa ottaa noin 20 000 ihmistä.
Tilaisuus on maksuton, mutta sinne päästäkseen pitää lunastaa ilmainen lippu Lippupisteeltä. Tällä väkimäärää voidaan kontrolloida.
LEHTI kuvailee Anttilaa Suomen kansallissankariksi.
– Jos Leijonien olympiaturnauksesta tehtäisiin elokuva, sen pääosassa pitäisi ehdottomasti olla kaksimetrinen konkari Marko Anttila, jota voidaan nyt virallisesti kutsua Venäjän joukkueen painajaiseksi, lehti kirjoittaa.
Julkaisun mukaan 36-vuotiasta hyökkääjää ei tunnista jääkiekkoilijaksi ilman pelipaitaa.
– Laiha, kumarainen, hontelo, täysin kömpelö ja karkea – sellaiset pyritään yleensä karsimaan pois jo lasten jääkiekkokoulussa, Anttilaa kuvaillaan.
Aikoinaan tuli oltua samassa lukiossa, niin onhan tuo kuvaus jokseenkin osuva. Mutta niin se ulkonäkö pettää ja Anttila on hyvä lisäys moniin jääkiekkojoukkueisiin.
En halua dropata kenenkään tunnelmaa, mutta en vaan saa mitään irti näistä kiekkokisoista, tai historiallisesta olympiakullasta. Vähän kuin Lukon mestaruus viime kaudella Liigassa – liikaa ulkopelillisiä asioita haittaamassa urheilullisuutta. NHL-pelaajien pois jäänti tietysti megalomaaninen pettymys ja “EHT-turnauksenakin” tämä jäi vähän pehmeäksi.
En tosin löytänyt mitään kisakiimaa suksilajeihinkaan. En tiedä mistä johtuu. Yksi on ehkä se että ei tuollaisessa maassa mitään kisoja edes pitäisi järjestää. Skabat sinne missä on lajikulttuuria ja arvostusta.
Mutta kulta on kultaa ja se varmasti kirkastuu ajan myötä. Moni konkari sai hienon pisteen i:n päälle - sitä oli hieno katsella ja tunnelmoida. Ja kyllähän se kertoo tekemisen tasosta kun konsepti pysyy kasassa kaikista häiriötekijöistä huolimatta.
Näin keittiöpsykologina sanon, että olet tullut vanhaksi. Osaat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kiekko on vain kiekkoa. On paljon asioita, jotka ovat kiekkoa tärkeämpiä. Nautit kuitenkin kiekosta silloin, kuin se on tarpeeksi lähellä. Sama pätee Olympialaisiin.
Jos pitäis rankata menestystä, niin ei tämä nykyinen olympialaisten voitto nouse ainakaan omalla kohdallani kauhean ylös. Ei ainakaan omalla kohdallani mahdu top5 edes, tai en osaa sanoa mihin laittaisin
Calgary 1988 olympialaiset hopea, koska sieltä alkoi Suomen nousu kohti huippua jääkiekossa
2.Torino 2006 (olympiahopea) Parhaat pelaamassa
2.Bratislava 2019 (MM-kulta) Kaadettiin kova nippu Ruotsalaisia, Venäläisiä ja Kanukit voitettiin kahdesti
3.Tukholma 1995 (MM-kulta) Tupu Hupu ja Lupu, ja se ensimmäinen kulta Ruotsia vastaan
4.Bratislava 2011 (MM-kulta)
5.World Cup 2004 (2. sija) Parhaat pelaamassa
6.Sotshi 2014 (olympiapronssi) Parhaat pelaamassa
7.Nagano 1998 (olympiapronssi) Parhaat pelaamassa
8.Vancouver 2019 (U20 MM-kulta)
9.Helsinki 2016 (U20 MM-kulta)
10.Espoo 2019 (naisten MM-hopea) se kulta oli niin lähellä
