Kesykissa ei kuulu luontoon, pahaa tekee täälläkin nähdä yhtä kissaa ulkona. Omistaja kuulemma laittaa ulos kun on itse reissussa. Kahjoa touhua
Helvetin hyvä. Omakotitalossa asuessa meillä oli semmoinen katos, mikä oli soraa talvellakin niin naapurin kissat käyttivät sitä vessana niin sinne piti ruiskutella jotain kissakarkotetta.
Yksi aloitteen vastustaja selittää mielipidettään.
Meillä oli tänään taas vuotuinen maksalaatikkopäivä, kun meidän perheen isäntä pääsi ns miehen ikään - 10v tuli tauluun
Hemmetin hieno päivä täällä Pyhällä, ajattelin viettää koko päivän rinteessä ja murtsikoilla
Mutta kun ei - ennemminhän sitä soittelee Kemijärven eläinlääkärit läpi ja vie sairaan koiransa päivystykseen verikokeisiin ja ultrattavaksi
Kaverilla noussut 40,5C kuume, kävi tuossa tiputuksessa ottamassa litran nestettä ja kipulääkettä suoraan suoneen, nyt sitten seurantaa, antibiootteja turpaan, ja huomenna sitten varmaan uudestaan tippaan ottamaan se toinen litra
Jossakin päin kehoa on nyt tulehdus
Noh, tällaista voi olla koiranomistajan arki
Tämmöstä se on kun perheenjäsenistä huolehditaan. Positiivista on, että olet omasta mielestäni maailman parhaassa paikassa viettämässä tätä arkea, Pyhätunturilla.
Vajaat 50 vuotta sitten ekan kerran kävin pyhällä. Sen jälkeen vähintäin kerran vuodessa. Nyt reissataan sinne jo useamman sukupolven kera yhdessä lomia viettämään. Kuukauden päästä seuraavaksi.
Tsemppiä. Me käytiin tänään Paten 7,5v kanssa Raision Vettorissa päivystyksessä. Eilen illalla alkoi aristaa takaselkää. Läähätti ja vähän tärisi, ei tainnut yöllä nukkua ollenkaan. Epäilevät joko välilevyn pullistumaa tai spondyloosia eli kulumaa rangassa, nivelissä tms. Nyt vahvaa kipulääkitystä, antibioottia, liikuntakieltoa ja varataan aikaa ortopedille. Halpaa touhua tämä.
Meillä eletään myös spondyloosin kanssa, löydettiin ns sivulöydöksenä puoltoista vuotta sitten röntgenkuvissa. Siihen ja etutassujen nivelrikkoon on päivittäisessä käytössä gababentiini (hermokipulääke) ja Onsior (tulehduskipulääke), fyssarilla käyty muutamia kertoja. Jotain tulehduskipulääkkeitä (esim metakam) voisi eläinlääkäri teille varmaan myös määrätä, mutta pitkäaikaislääkkeinä pitää sitten tsekata ettei rasita maksaa ja munuaisia
Tsemppiä potilaalle! Viheliäinen vaiva tuo spondyloosi, mutta sen kanssa pitää vain oppia elämään. Välilevynpullistumat ovat eläimillä ja ihmisillä kyllä uber kipeitä
Meillä käyty jo oma-aloitteisesti juomassa ja ruokakupilla, eli toipuminen lienee alkanut
Mitä tulee elääkärikuluihin - väitän että Helsingin Evidenciassa olisi ollut kaksin tai jopa kolminkertainen lasku eiliseen käyntiin verrattuna
Onko teillä eläinvakuutus?
Kiitos. On vakuutus, mutta saa nähdä korvaako kaikkea tai mitään.
Luulisi kyllä korvaavan täysimääräisesti
Koirien perusvakuutuksissa korvausmäärät aika pieniä vakuutuskaudelle tyyliin “1000e/v” lääkärihintoihin verrattuna. Edellisen sakemannin kohdalla käytiin omilla taskuilla monena vuonna. Nykyisen koiran kohdalla ei sitten vakuutusta otettu ja vielä ollaan voiton puolella 6v kohdalla.
Eihän koiran vakuutus halpa ole ja korvauskaton lisäksi omavastuutakin menee joka laskusta ainakin meillä. Mutta kyllä se vaan tuskaa lievittää siinä kohtaa, kun koiralla jotakin vaivaa on. Madaltaa kynnystäkin lähteä sikahintaisiin eläinlääkäripalveluihin, kun joku vaiva mietityttää.
Isot suositukset Hervannan eläinlääkäriasemalla ja sieltä Jussille. Ei turhia tutkimuksia kun koiraamme on siellä käytetty. Isot ketjupaikat kun tykkää rahastaa
Ite en oo ottanu yhtään vakuutusta noin pienellä korvausmäärällä. 2500-3000 korvausmäärällä on ollu kaikki. Aiemmin tais olla vielä omavastuu 100 per vakuutuskausi.
Saakelin kallista, mutta tais viimeisimmällä koheltajalla mennä ekana kolmena vuotenaan tapaturmakatto 2500 puhki
Voin sanoo että kannatti maksaa. Toki noi hinnat nousee vuosi vuodelta. Nyt kun on vähän rauhottunu niin luovuttiin vakuutuksesta, muistaakseni vuosi pari sitten.
Hän on hankkinut ensimmäisen koiransa. Pieni valloittava koiranpoika. Kaksitoistaviikkoista opettaa sisäsiistiksi parhaillaan. Ohje kasvattajalta oli, että aina kun pennulta tulee ykkönen tai kakkonen ulkotiloissa, pitää antaa pieni makupala.
“Kuseskelee” nyt ulkona mieluusti. Tai ainakin ottaa “asennon” ja jää katseellaan odottelemaan makupalaansa. Eilen toistunut kuulemma 13 kertaa. Oppivainen sälli.
Täällä meni ensimmäisen keskarisnautserin kanssa noin 7kk että oli sisäsiisti. Toisen (samaa sukulinjaa) snautserin kanssa menikin sitten vuosi. Kärsivällisyyttä tarvitaan vaikka välillä hatuttaa hoomoilasena kun tulet ulkolenkiltä niin 5min siitä ja pissat sisälle.
Näitä kului aika valtavat määrät, ei 100 kappalatte kauaa kestänyt. Suosittelen, ovat hyviä ja helposti saatavilla.
Nyt en enää ihmettele kun snautsereita sanotaan oman polun kulkijoiksi. Itsellä on kokemuksia noutajista, jotka ovat oppineet sisäsiistiksi tosi nopeasti. Hyvä juttu, koska pentuna tirauttavat jo isoja pissejä.
Oman koiran kanssa näillä alustoilla saivat lattiat armoa ja auttoivat kovasti sisäsiistiksi opettelun kanssa. Pennulla, kun etenkin alkuun tuo hätä ilmenee monesti siinä vaiheessa, kun se tulee jo läpi.
Laittelin näitä alustoja alkuun pentuaitauksen lisäksi matkalle kohti eteistä ja ovea. Sitten pikku hiljaa vähensin määrää niin, että eteisessä oli yksi johon pentu sitten oppi menemään lirauttamaan, jos ei keretty pihalle saakka. Palkkio toki aina, kun hätä tuli alustalle eikä lattialle. Siitä huolimatta toki mentiin aina ulos vaikka hätä olisi tullutkin alustalle niin pikku hiljaa pentu siitä oppikin pidättämään sinne saakka, kun palkkio siirtyi alustoilta siihen ulos menemiseen ja siellä sitten isot kehut ja herkut, jos ja kun teki tarpeitaan.
Tuli mieleen tarina nuoruusvuosilta, kun vanhemmillani oli Kiinan palatsikoira, Kimi. Laitan jutun tänne vaikka saattaisi sopia muuallekin?
Asuttiin silloin keskustassa ja ulkoilutettiin Kimiä lähinnä Hämeenpuistossa. Kerran puistoon mennessä edessä menevä villakoira nosti jalkaa katuvalotolpan kohdalla. Kimi tietysti rehvakkaana päätti merkata saman tolpan.
Seisoskelin siinä ajatuksissani ja ihmettelin kuinka merkkaus kestää pitkään. Minuutin jälkeen Kimi oli edelleen jalka pystyssä. Kun katsoin tarkemmin Kimi oli nostanut jalkansa betonijalan päälle ja jäänyt jumiin siihen leveään haara-asentoon. Kimin ilme oli melko ryytynyt kun nostin kaverin pois tolpalla.
Meillä käppänä oppi ihan hujauksessa, ehkä muutamat lirut tuli sisälle.