Jatkan täällä, kun asiaa näemmä on.
Olin vuosia sitten silminnäkijänä kolarissa, jossa olivat osallisina mopoauto ja henkilöauto. Mopoauton kuljettaja teki ajovirheen, joka johti kolariin, mutta henkilöauton kuljettaja oli ilmeisesti aika sekaisin muuten. Ainakin hän oli paikan päällä silminnähden tillin tallin.
Postiluukku kolisi ja syyttäjä vaati minua käräjille todistamaan. Niille, jotka eivät ole vastaavaa kirjettä saaneet: sinne on mentävä. Kirje oli pitkä, ja se koostui lähinnä niistä hirveyksistä, mitä henkilölle tehdään, jos hän ei saavu paikalle – päättyen julkiseen teloitukseen teilaamalla Ilves-Saipa-pelin toisella erätauolla. No, leikki sikseen.
Olin siis odotushuoneessa käräjätalolla lukemassa kirjaani, kun viereen istui hyvin pukeutunut herra teini-ikäisen miehenalun kanssa. Ymmärsin, että siinä olivat mopoauton kuljettaja ja sen omistaja. Vaihdoimme pari ystävällistä sanaa, mutta sitten mies töksäytti: “niin, sä olet tullut sitä narkkaria puolustamaan? Oletko itekin joku narkkari?” Menin aivan lukkoon, enkä saanut sanaa suustani. Jos olisin saanut, olisin kertonut, että olen syyttäjän todistaja, minulla ei ole mitään intressiä tilanteessa enkä todellakaan voi jättää tulematta. Herra kuitenkin innostui tästä, nousi seisomaan ja alkoi huutaa kaikenlaista solvausta meikäläiselle. Tässä kohtaa oikeussalista tuli joku viemään kaksikon sisään saliin.
Ihmettelin silloin ja ihmettelen vieläkin, että miten tämä on mahdollista. Millä logiikalla syytetty ja todistaja voivat päätyä vierekkäin istumaan valvomatta odotushuoneeseen? Varmaan ajattelivat, että ei tämmöisessä tilanteessa nyt kukaan suutu, mutta minusta se ei aivan riitä.