Sinänsähän ilmiönä tämä ei ole mikään uusi asia. Nyt mennään kauas historiaan, mutta mielestäni Tapparan faneilla oli vähän vastaavanlainen asetelma ennen vuoden 2016 mestaruutta. Fanin elämä mullistuu, jos suosikkijoukkue voittaa jotain ja Ilves ei ole voittanut juuri mitään ihan hetkeen. Tämän vuoksi pienikin menestys tuppaa humahtamaan hattuun aivan saman tien ja toisaalta se on legendaarinen yhteisön tapa reagoida, että haetaan yhdessä kollektiivinen ulkoinen uhka, joka uhkaa koko minuutta. Vastaavaa ilmiötä löytyy muualtakin kuin jääkiekosta.
Ilveksen kollektiivinen itsetunto ei ole kovin vahva - miten se voisi olla? Ei millään fanikunnalla tuossa tilanteessa olisi. Tällöin yhteisön yhdistäminen vaatii poikkeuksellisen vahvaa ulkoista vihollista. Sen lisäksi, että Ilves kokee tulleensa syrjityksi suoraan vastustajan toimesta niin huonoa itsetuntoa buustataan ylöspäin näkemällä yhteisiä vihollisia myös Liigassa. Tosin Liigassa taitaa kaikkien joukkueiden fanit nähdä yhteisen vihollisen, vaikka se on oikeastaan meidän ainoa yhteinen ystävä.