Napolin suosio yllättää aina näissä äänestyksissä.
Paras Tamperelainen Ravintola 2018
Napoli 9,1 %
Coussicca 8,9 %
2H+K 8,7 %
Kumma 7,4 %
4 Vuodenaikaa, 6,4 %
Vahva mutu että tässä on sama syy taustalla, kuin Japan valitsemisella Liigan parhaaksi tuomariksi.
Vai olisiko niin että Napolin markkinointi on ollut onnistunutta?
1 tykkäys
Varmaan sekä että. Perinteikäs ravintola, pitkältä ajalta kertynyt mainetta. Mutta onhan se kyllä silti kiva ja todella hyvä paikka.
3 tykkäystä
Musta tää on niin hianon Tamperelaista. Tornitaloja tulee ja menee, siltoja kaatuu ja palaa, mutta Napoli pysyy ja paranee.
Toimivat terveellä pohjalla, uusivat maltillisesti ja laatu pysyy samana. Ei varmaan Tampereen suurin kulinaristinen elämys, mutta kuinka moni sitä kulinaristista elämystä päivittäin haluaa. Ihmiset haluavat tietää mitä tarjotaan, Napolissa saavat mitä tilaavat.
Tällä vuosituhannella en ole Napolissa käynyt, pari kertaa melkein, mutta kun on ollut jono kuin Nygrenin tiskille.
4 tykkäystä
Napoli ja Coussikka kumpikin on perustettu 70-luvun puolella, joten ehkä tästä syystä kärkipaikat on ansaittu pitkäjänteisellä työllä. Mutta kuitenkin parempaakin pitsaa on maistettu (makuja on monenlaisia…).
1 tykkäys
Mun mielestä Napolin kärkipaikka on ansaittu. Maku ym. kriteerit ovat sitä kaupungin terävintä kärkeä.
Napolin pizza on niin hyvä, että se markkinoi itse itseään. Tuo on klassikko ja kun hinta huokeampi kuin prameimmissa mestoissa niin ei tuon suosion pitäisi olla ylläri.
1 tykkäys
Onko kukaan käynyt vielä Kajossa Aamulehden arvostelussa sai hyvät pisteet.
Eilen kävin illalla syömässä Kajossa.
Oli todella hyvät ruuat ja juomat. Myös palvelu oli miellyttävää, jos siis ei ärsyynny siitä, että henkilökunta kertoo tarkasti ruuista sekä suosittelee viinejä. 
Suosittelen lämpimästi.
Kajon lounasta kehui paikan päällä yksi asiakas, mutta itse en ole vielä sitä kokeillut.
3 tykkäystä
Tuli käytyä Riihimäellä Bodrum nimisessä kebab ravintolassa.
Annan kaksi michelintähteä. Ainoo mikä pudottaa yhden tähden pois, niin syödään kertakäyttöastioista.
Paras kebabliha, mitä ikinä syönny. Kyselin, niin itse tekee lihansa. Annoskoko on riittävä. Esim kebu ranskalaisilla 10€.
Naamakirjalinkki
Vähä johdannainen kymysys… meillä eka hääpäivä heinäkuussa ja en hitollaka keksi mihin vaimon veisin viikonlopuksi. Siis joku kohtuu matkan päässä, ruokaa, yöpyminen ja jotain aktiviteettiä tai iltaelämää! Luotan teihin ja tää on varma paikka kysellä että ei vaimo urki kun hää on vääräuskoinen(Ilves)
2 tykkäystä
Menkää vaikka Aulangolle (Hämeenlinnaan) kylpylään. Ruoka ja palvelu on ollut omasta mielestäni aina hyvää ja paikkanahan Aulanko on myös hieno. Perheen kanssa tuolla on tullut käytyä muutaman kerran mutta miksei se soveltuisi pariskunnallekin.
3 tykkäystä
Jos Seinäjoen suunnassa satutte liikkumaan niin kannatan Pizzeria Piikkiä.
Osoite: Kalevankatu 4
Nimestä päätellen voisi uskoa pelkäksi pizzeriaksi. Kyse on Rax tyyppisestä ruokapaikasta, mutta mielestäni paremmat ruoka mahdollisuudet ja nopeampi “tarjoilu” eli ei tarvitse koko ajan odottaa kun joku on loppu. Ruoka on hyvää ja paikkoja riittävästi.
Mää oisin ehdottanut Yyteriä.
On lähellä, kylpylä huonoa keliä varten ja hiekkaranta hyvää keliä varten.
1 tykkäys
Yyteri on kanssa hieno paikka ja jos sinnepäin sattuu lähtemään suosittelen ruokapaikaksi Reposaaressa sijaitsevaa ravintolaa nimeltään Merimesta. Yyterin kylpylän ruuat eivät ole kehuttavia.
1 tykkäys
Tällä kertaa syynissä Ratinan kauppakeskuksen ravintolat
Ihan kaikkia en ole vielä ehtinyt aikataulusyistä testaamaan ja osan ketjurafloista olen arvostellut jo aiemmin, mutta tässä ensimakua. Star Warsia mukaillen May the good food be with you (while shopping) - aika taistelua se kauppakeskuksessa pyöriminenkin on 
Ravintola: Classic Pizza
Kuvaus: Tampereella on ollut ketjun ravintola jo pitkään Tampereen kylpylän yhteydessä, mutta en ole tullut käyneeksi. Joku ylisti paikkaa aiemmin täällä, joten mielenkiinnolla kävin testaamassa. Tiettyä skeptisyyttä näihin ketjuravintoloihin kuitenkin minulla aina liittyy, joten Classic Pizza oli lopulta erittäin positiivinen yllätys. Ensinnäkin, miljöö on viihtyisä; sopivan ravintolamainen, muttei liian fine dining. Ehkä pizzeriaksi kuitenkin sieltä fiineimmästä päästä, mutta hyvin pärjää ilman pyhäpukua. Toisaalta kelpaa myös laittaa parempaa seppälää päälle ja mennä esim. treffeille. Vähän kuin Napoli siis. Palvelu oli iloista ja ripeää, ja kokitkin heittivät keskenään läppää. Paikka ei sunnuntai-iltana ollut kovin täynnä, mutta ei tyhjäkään. Nappasin sopivan pituiselta ja mukavan omaperäiseltä menyyltä Alpen Würsterin, jossa oli pekonin ja bratwurstin kaverina mm. piparjuurismetanaa ja suolakurkkuja. Itse pizza yllätti heti koollaan: se oli suorastaan hätkähdyttävän suuri, mutta toisaalta pohja oli niin ohut, että kyllä se vaan lautaselta hävisi, eikä edes järkyttävää ähkyä tullut. En ole ennen syönyt suolakurkkuja ja smetanaa pizzan päällä, mutta kombinaatio oli ihan loistava pekonin ja bratwurstin suolaisuuteen yhdistettynä. Raclette on minulle äärimmäisen tuttu ja mieluinen juusto, jota olen tottunut syömään oikeaoppisesti sulatettuna, mutta nyt se hukkui kyllä hieman edellä mainittujen makujen alle.
Tuomio: 4,5/5. Tampereen parhaita pizzerioita, aivan Napolin ja Sitkon kannassa. Virkistävän erilainen vaihtoehto. Listalla monien tunnettujen kokkien luomuksia.
Ravintola: Eerikin Pippuri
Kuvaus: Muistelen käyneeni tässä pääkaupunkiseudulta tutussa kebab-ravintolaketjussa ehkä kerran aiemmin, mutta mielikuvia ei oikein jäänyt. Arvelin kuitenkin, että jotain erityistä ko. ketjussa on oltava, esimerkiksi jokin oma kastike, mutta väärässä olin. Jos sivuutetaan paska palvelu eli se, että tilauksemme unohdettiin ja odottelimme yli puoli tuntia ruokia ilman minkäänlaista pahoittelua sekä se, että saimme vaihtelevia ns. koottuja selityksiä lounaskorttien toimimattomuudelle, niin ruokakin oli keskinkertaista. Tiivistetysti: tukun halvimmat valmiskastikkeet, perusliha ja ranskalaiset. Näiden “Helsinki-kebabien” menestys tai ylipäätään pystyssä pysyminen perustuukin lähinnä uusien satunnaisten kävijöiden määrään, ei ruoan laatuun. Kauppakeskuksessa välttävä-kohtalainen tasokin riittää, kun ihmismassaa on paljon. Ainoa hyvä puoli oli, että nälkä lähti ja kyllähän Eerikin Pippurissa voi joskus (harvoin) käydä, jos on karmiva nälkä, sillä siihen ehkä riittääkin “ihan ok” taso. Noin muutoin kuitenkin suuntaisin kaupungin parhaalle kebabille Baba’s Kitcheniin Tullintorille.
Tuomio: 2/5. Nälkä lähtee, joten suupielet alaspäin ei tarvitse lähteä, mutta siihen se jääkin. “Syö ennen kuin selkäänsä ottaa” sanoisi isoisäni.
Ravintola: Kung Food Panda
Kuvaus: Se mitä edellä kirjoitin Eerikin Pippurista, pätee hyvin pitkälle myös tähän. Kyseessä on suomalaiseen makuun tehty aasialainen buffet, jossa mikään ei säväytä mihinkään suuntaan ja esim. tulisuus loistaa lähes täysin poissaolollaan. Luonnehtisin siis perusbulkiksi, jonka taso varmasti riittää monille, jotka eivät ymmärrä hyvän päälle. Broilerin ystäville tarjolla on kosolti vaihtoehtoja, mutta muille huomattavasti vähemmän. Palvelun taso on ollut välillä heikohkoa, sillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla mennessämme erehdyksessä suoraan pöytään istumaan oltiin meitä kohtaan töykeitä. Hanajuomat sisältyvät hintaan ja paikka on hieman snadin kokoinen eli jonoa muodostuu herkästi.
Tuomio: 3/5. Kelvollinen paikka poiketa silloin tällöin. Vatsan saa täyteen ja vaihtoehtoja riittää, mutta mieluummin kannattaa valita vaikka Thai&Laos.
Ravintola: Pancho Villa
Kuvaus: Aurinkoinen terassi houkutteli käymään pariin otteeseen Panchossa lounaalla. Tarjolla on seisovassa pöydässä aina pari eri vaihtoehtoa, jotka eivät aina ole erityisen meksikolaisia. Ruoka on aika perusmättöä, jota voisi verrata ehkä isoihin lounasravintolaketjuihin. Burgerit tasoa ihan ok, Panchon oma remu on melko hyvää. Terassille paistaa aurinko koko iltapäivän/illan, joten kyllä siinä kelpaa oluella käydä.
Tuomio: 2/5
Ravintola: Sandro
Kuvaus: Olen käynyt Sandrossa vasta lounaalla, joten arvio perustuu puhtaasti siihen. Sandro on monen muun Ratinan ravintolan tapaan osa suurempaa ketjua, mutta totuuden nimissä en muista kuulleeni ko. ketjusta aiemmin. Jo ensimmäisellä kerralla Ratinan kauppakeskuksessa käydessä huomion kiinnittivät kuitenkin Sandron terassilla olevat riippumatot ja aurinkotuolit. Lounaalla on tarjolla laajahko valikoima lähinnä itämaistyyppisiä kylmiä kasvisruokia sekä vaihtuvat lämpimät kasvis, liha ja kalaruoat. Jos on käynyt esimerkiksi Zeytuunissa, niin tietää mitä odottaa. Falafeleja, mezejä yms. Kuitenkin valikoimassa on myös esimerkiksi pastasalaattia. Maut ovat varsin mukavasti kohdillaan ja kasvispainotteisen vähärasvaisen aterian päätteeksi olo on kevyt, jonka jälkeen toimistollakaan ei nuoku. Tästä huolimatta vähän jää ehkä uupumaan, jos vertaa esim. Muusan loistavaan (pääasiassa) kasvisbrunssiin. Sandro ei ehkä pääse varsinaisesti yllättämään, mutta silti se on Ratinan positiivisimpia tapauksia.
Tuomio: 3/5. Nelonen oli todella likellä ja tuomio voi siihen hyvin vielä noustakin. Kilpailu ns. kasvisravintolaskenessäkin (vaikka Sandrossa on toki lihaa myös) alkaa olla jo oikeasti kovaa, mitä ei olisi voinut sanoa pari vuotta sitten.
Ravintola: Tratto
Kuvaus: Kävin italialaistyyppisessä Trattossa lounaalla ja jotain olin jo ehtinyt kuullakin eli odotukset eivät missään tapauksessa olleet korkealla. Silti Tratto petti nekin. Alkusalaattipöytä oli vielä ihan hyvä sitruunavinegretteineen ja tuoreine yrtteineen, mutta siinäkin jo oli turhan samanlaisia vaihtoehtoja. Pääruoka (vaihtoehtoina pizza tai pasta) sitten olikin jo täysi fiasko: pasta amatriciana ei ollut al denteä nähnyt kuin haaveunissa, mutta pekoni sen sijaan oli lötkyä kuin märkä rätti. Maut loistivat poissaolollaan, vaikka seassa tuoretta persiljaa ja juustoa olikin. Suolaa uupui. Valehtelematta teen kotikeittiössä paremman pastan kuin nyt tarjottu oli ja ruoasta tulikin vähän mieleen se kuin amatööri olisi katsonut ohjeen kotikokista. Jos lounasta tarjottaisiin linjastosta, niin tämä nyt nähty olisi juuri ja juuri ok. Lisäksi kun annoimme aiheesta palautetta, niin tarjoilija vastasi olankohautuksella. Noin yleisesti ottaen itseäni ihmetyttää suuresti suomalaisten ravintoloiden kyvyttömyys ottaa vastaan negatiivista palautetta, sillä lähes aina vastauksena on henkeä haukkova kala. Tiedän, että moni ravintoloitsija ottaa kritiikkiä jopa mielellään vastaan, jotta toimintaa saadaan kehitettyä, mutta silti kovin harvoin henkilökunta siihen kykenee.
Tuomio: 1/5
12 tykkäystä
Classic Pizza
Itse rankkaisin Classicin lätyt Suomen parhaiksi.
Tasalaatuista suorittamista kaupungista riippumatta.
Kysehän on Hangosta lähtöisin oleva ketju.
Huippupizzoissa menee arvostelut monesti hifistelyn puolelle kun erot löytyy syöjän mieltymyksistä. Nämä ovat just eikä melkein minun makuun. Kriteerit kuten @Sardion :lla.
Toistaiseksi en parempia ole missään saanut ns kaupungin parhaat pizzat ravintoloissa.
Arvio: Classicin pizzaa syödessä tuntuu kuin makunystyrät rakastelisivat suussa käyttäen kieltä patjanaan.
Oma suosikki: Hangover / Frances riippuen päivästä.
6 tykkäystä
Tämä on kyllä ihan totta. Ja monesti vaakakupissa painaa sitten jo paikan perinteikkyys ja maine, eikä pelkästään itse ruoka. Kyllä minäkin melkein nostaisin Classicin Sitkon edelle ja aika tasoihin Napolin kanssa. Kaikki kolme ovat kuitenkin niin hyviä valintoja, että henkilökohtainen preferenssi tai jopa oma sen päivän fiilis voi ratkaista mihin vaaka kallistuu, kuten sanoitkin.
Classicista tulee ehdottomasti itselle uusi vakipaikka.
2 tykkäystä
Classic pizzan hangoverista olen kuullut myös ylistystä että olisi Suomen paras. Pitänee käydä koeajolla.
2 tykkäystä
Vähän juttua Sandrosta, kun tarina on tavallaan hieno, toisaalta täysin perseestä. Richard McCormickin luomus, hoiti keittiöpuolen vaikka ei varsinaista ravintolaa omistanutkaan. ruoka oli todella hyvää ja hinta-laatusuhteeltaan loistavaa. Kauppa kävi, pöytää joutui odottamaan viikkoja varsinkin viikonloppuna. Sandro sai hyvän maineen ja McCormickista leivottiin uutta ruokagurua.
Olisko ollut kolmisen vuotta sitten, kun Helsingin kaupunki ilmoitti että ville Relander ja Mccormick ovat Helsingin uudet ruokalähettiläät, saivat käytännössä vapaat kädet ja pankkitilin suunnitella Helsingille ruokastrategia ja muutaman ravintolan. Hassusti sattui, että tasan seuraavana päivänä tuli julki uutinen, että vihannespörssi ja muutama muu tukku kieltäytyvät toimittamasta tavaraa kenellekään joka toimii yhteistyössä Mccormickin kanssa.
Richard rukka oli pyörittänyt ravintolan keittiötä, mutta jättänyt kaikki maksut maksamatta, niin tavarantoimittajille kuin verottajalle ym. Siitä alkoikin sitten kova vääntö Helsingin kaupungin, Royal-ravintoloiden ja tavarantoimittajien kesken. Lopulta kävi niin, että royal osti Sandrot (niitä oli kaksi siinä vaiheessa) ja joku maksoi McCormickin viulut.
Käsittämättömintä on, ettei tapauksesta jäänyt, niin Sandroihin, kuin McCormickillekaan minkäännäköistä tahraa. Sandroissa ruoka huononi ja hinnat nousivat yllättäen, kun niistä raaka-aineistakin ja työstä joutui maksamaan. McCormickista tehrtiin suuri visionääri ja trendien edelläkävijä, vaikka käytännössä kaikki perustui huijaukseen.
Tunnen Richardin hyvin, ollaan oltu kavereitakin joskus. Sandrossa, tai muissa hänen ravintoloissaan en ole sen koommin käynyt. Siihen on kyllä toinenkin syy. Royal ravintolat ja siten myös Sandot myytiin muutama kuukausi sitten tamperelaisella restamaxille, siksi varmaan Sandrokin Tampereelle tuli.
6 tykkäystä