Tämä on ihan spekulointia, mutta onhan HIFKillä ollut aina maine kovaa pelaamisesta eli se brändin mukainen kiekko ja vastustajatkin tietävät sen. Voisiko tämäkin osaltaan altistaa loukkaantumisille, kun pelataan “kovaa” ja vastaanotetaan “kovuutta”?
Toki huonon ja hyvän tuurin määrä ei ole vakio ja sattumatkin voivat kasaantua vain yhteen paikkaan.
IL kommenttia aiheesta:
Kirjoittaja on tässä mielestäni aivan oikeilla jäljillä:
a) Otteluita on oikeasti aavistuksen liikaa ja ne on aidosti ripoteltu liian ahtaasti. Valitettavasti Liigassa mennään liiketoiminta edellä sen sijaan, että mentäisiin urheilullisuus edellä. Poistaisin runkosarjasta 6-8 ottelua (eli 3-4 kotiottelua), mutta siihen seurat tuskin suostuvat.
b) Vaikka jotkin loukkaantumiset tulevat kontaktitilanteista, niin mielestäni liigassa harjoitellaan väärin. En oikeasti keksi mitään järkevämpää syytä, miksi pelaajia on tasaisesti telakalla. Onko syynä liika punttikuuri vai liika peluuttaminen, mutta tosiasia on, että liigassa tapahtuu kohtuuttoman paljon poissaoloja ja seurojen välillä on oikeasti eroja.
c) Ismo Lehkonen on jo kauan puhunut siitä, että kamppailupelaaminen on Suomessa huonohkoa ja täällä ei osata ottaa taklauksia vastaan. Roikkuminen ja mailahäirintä on saatettu liigassa niin isolle tasolle, ettei täällä edes tarvitse enää taklata, saati ottaa taklauksia vastaan. Siksi selkää käännetään ja pää ei pysy ylhäällä. Sitten kun joku saakin päähänsä taklata, tulee se vastaanotetuksi huonossa asennossa tai valmistautumattomana.
Ville Peltonenkaan ei täysin avaa mistä HIFkin lukuisat poissaolot johtuvat - huonoa tuuria?
– On tuota tutkittu tuolla joukkueen sisällä, HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen myöntää MTV Urheilulle.
– Olemme tällä kaudella pystyneet karsimaan pehmytkudosvaivoja. Meille on tullut paljon iskuvammoja, joista osan takana on ollut ihan pelkkää huonoa tuuria, Peltonen jatkaa.
Todellisuudessa edes HIFK:n päävalmentaja Peltonen ei pysty täysin selittämään ilmiötä, missä on hyvin erikoisia piirteitä.
Tänään HIFKiltä pois (28.12):
Pelikielto:
Ilari Melart
Petr KodytekNuorten MM-kisat:
Aron Kiviharju
Kimmo Kuhta (valmennus)Sairastupa:
Juuso Ikonen
Juhani Jasu
Jori Lehterä
Panu Mieho
Jesse Seppälä
Otto Somppi
Petteri Lindbohm
Einari Luhanka
Petteri Nurmi
Niklas Nykyri
Niko Hovinen
Minusta tämän jutun pointti on se, että HIFK eu tunnista ongelman syytä. Sellaista ei voi korjata, mitä ei tunnista.
Tuosta listasta huomaa, että HIFKlla on hyvät sentterit: Lehterä, Kodytek, Somppi ja Jasu. Aikamoista, että kaikki sivussa.
Onko otteluohjelma loukkaantumisten syy?
Jos 60 runkosarjapeliä on syynä, niin miten rapakon takana pysyy porukka hengissä?
Eihän ne kauheen hyvin pysykään, siellä on piristeet käytössä myös.
Meinaatko, että Juhlamokkaa vahvempia aineita olis käytössä? Onko mutuilua vain, vai onko jotain faktaa?
Mikä piriste estää loukkaantumiset?
Kyllä vitamiinit on tuolla terävämpiä ja kautapuuro sitkeämpää. Tämän voi päätellä jo ihan siitä, että tietyt marketista saadut lisäravinteet menee täällä doping-kategoriaan. Siinä, missä KHL:ssäkin, niin väittäisin että jokaisessa pohjoisamerikkalaisessa ammattilaissarjassa on hieman erilaiset aineet käytössä. Tätä tukee niin entisten pelaajien lausonnot (mm. V. Nieminen) kuin ihan pelaajien fyysinen muutos, kuin loukaantumisten paranemisnopeus pelikuntoon.
Mutta siis varsinainen kysymyksesi piristeistä: teoriassa kyllä, käytännössä juostessasi päin seinää virkeänä/ väsyneenä aina sattuu. Muistaakseni olen lukenut joskus tutkimuksen, jossa analysoitiin loukkeja tapahtuneen eniten väsyneenä (kuorman alla, mutta myös vaihdon jälkimmäisellä puoliskolla). Täten siis teoriassa piristeistä voi olla apua.
Mutta vaikka tuossa yllä puhuttiin piristeistä niin kaikenlaiset palautumista nopeuttavat ja nukahatamista hslpottavat aineet pitävät (kemiallisesti) huolen siitä, että pelaaja on parhaassa mahdollisessa tikissä, kun peli alkaa. Ei kokonaan, mutta myötävaikuttavat. Erikseen koen tarvetta korostaa:
a) kaikki kielletyt aineen täällä eivät ole kiellettyjä aineita jossakin muualla
b) vaikka tehosteaineita käytettäisiinkin, se ei poista tietenkään treemamisen (niin fyysinen, psyykkisen kuin lajitaidollisenkaan) merkitystä.
c) jo lähtökohtaisesti valtameren takana on liberaalimbi suhtautuminen erilaisiin lääkkeisiin jo ihan tavan duunarilla varsinaisen ongelman juurisyyn sijaan (esim. työstressi) suoritusyhteiskunta kun on.
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta osaisitko hieman selventää?
Kun katsoo vaikkapa vakavista loukkaantumisista kärsineen pelaajien palautumisnopeutta (NHL, NBA ja NFL) pelikuntoon, niin tämä on melko optimista keskimäärin. Eli lihas-/ jännevammoista kuntoudutaan melko nopeasti.
Kauden aikana treenaavat vähemmän ja loukkaantumisten iskiessä on sallittua käyttää normaalisti dopingaineiksi luokiteltavia lisiä.
Jos sulla menee pelissä esim. polvi paskaks, niin mikä douppi sen korjaa?
Et kysynyt minulta, mutta vastaan:
Koska mm. kasvuhormoni on anabolinen aine ja se tukee sekä aineenvaihduntaa, että lihasmassan kasvua, on se lääketieteessä jo pitkään nähty mahdollisena nopeuttajana kuntoutuksessa mm. lihas-/jännevammoissa. Suomessa tätä kuitennkaan ei ymmärrettävästi tehdä, monestakaan syystä.
Ja ei, ei se silti poista leikkauksten/ kyntoutusten tarvetta - ainoastaan luo edellytyksiä. Teoreettista pohdintaa tämäkin.
Kymmenisen vuotta sitten kaverin pojalta (oli silloin n. 13v) meni kiekkopelissä reisiluu ja hän sai kasvuhormonia.
Mm. pituuskasvun herkkyyskaudet ovat tähän poikkeus. Puhuin itse aikuisista.
Sopivassa ikäkohdassa kun luu murtuu, saattaa pituuskasvu häiriintyä ja reisiluussa se aiheuttaisi jo fysiologisia ongelmia, jos toinen on ns. normaalin kasvuodottaman mukainen ja toinen ei. Tämä kuitenkin karkaa jo vähän aiheesta, niinkuin toki doping muutoinkin 