Hymiöt on tarpeettomia, mutta sivuajatuksena nousee, että onko [kova] debatti oikeasti tarpeellista? Mihin se johtaa? En tiedä, kuinka moni on valmis muuttamaan mielipiteensä. Sen esittäminen on kyllä hauskaa ja tärkeää, mutta ei siitä halua luopua, koska se on useimmiten kiinteä osa itseä. Oma mielipide on tärkein ja oikein, koska itse uskoo siihen.
Tästä syystä meillä on saman teeman näennäisdebattilooppeja, joissa on pakottava tarve sanoa se sama vanha ummehtunut ja päässä pään kokoiseksi paisunut mielipide.