Omakohtaista kokemusta löytyy vuosien ajalta, mikä siinä kiinnostaa?
No kaveria kiinnostaisi onko pysynyt lääkityksellä (tipat) hallinnassa vai onko jossain vaiheessa edessä leikkaus? Miten arki? Onko luottamus lääkitykseen vai pelkotiloja pahenemisesta? Kaverilla siis silmänpaineet koholla ja aloitetaan kontrollit ja lääkitys, ei vaurioita näkökentässä.
Tipoilla pysyy hyvin kurissa ja jos kohoo liikaa ni laserilla avataan kyynelkanavat ni taas toimii. Mulla painekontrolli puolenvuoden välein ja silmänpohjakuvaus ym kahden vuoden välein. Arkeen jo tottunu, yksi tippa aamulla ja kaksi eri tippaa illalla,vartin välein. Tiputusajat on aika tarkat, 12 tuntia aikas tarkalleen väli. Mulla ollut tämä jo monta vuotta ja lääkitykseen täysi luotto. Kaihi tulee kaikille lähestulkoon jossain kohtaa ikää, glaukooma eli viherkaihi perintönä useimmiten. Kun oppii hoitaan tipoilla ni ei rajoita elämää kovinkaan paljo kun vaan muistaa tiputella.
1 tykkäys
Kaverin suvussa tosiaan glaukoomaa ja paineita tsekkailtu tästä syystä tasaisin väliajoin. Mutta näillä tiedoilla siis lääkityksen kanssa eteenpäin.
Pohjeluu katkesi alaosasta huhtikuussa. Jouduttiin leikkaamaan. Eli vähän rautaa laitettiin. Oli kuusi viikkoa kipsissä. Kipsin pois otosta 2 viikkoa. Viikon olen ollut töissä. Jalka kipeytyy töissä aika paljon ja turpoaa. Kipu lähinnä jänteissä ja nivelsiteissä. Aika ja jumppaushan tämän pitäisi parantaa. Mutta ihmettelen kun jalan turvotus ei meinaa laskea millään? Kylmä hoitoa ja koholla pitämistä olen tehnyt koko ajan. Ja nyt viikonlopun totaali lepoa. Silti turvotus ei tunnu häviävän mihinkään. Onkohan tämä normaalia? Vai pitäisikö mennä lääkäriin tutkituttamaan miksi turvotus ei laske?
Lymfaterapia auttaa (fysioterapiapaikoissa onnistuu) ja nk. lentosukka joka puristaa tasaisesti säärtä ja näin parantaa imunestekiertoa! Voisi kuvitella että ajan myötä imunestekiertokin paranee.
Keskusteluissa puhutaan kenttäpelaajien lonkkaongelmista. Maalivahtien lonkkaongelmista enemmän. Kerrotaan, että kävi operaatiossa / leikkauksessa.
Niveliä näissä ei varmaankaan vaihdella, mutta mitä nämä operaatiot ovat? Nivelrakojen putsailua isompien ongelmien siirtämiseksi / estämiseksi? Jotain muuta?
Menee ihan teoreettiseksi spekuloinniksi, eikä tätä tule soveltaa pelaajien kohdalla suoraan.
Varmaan yleisimpiä ovat rusto-, nivelkapseli ja ligamenttivammat. Pelaajan omat geneettiset tekijät määräävät lonkkien soveltuvuuden eri jrheilulajeihin ja sitäkautta biomekaanisen rasituksen. Sitten näiden lisäksi vammat ja/ tai niiden diagnostiikka sekä kuntoutus sekä urheilijan oma motivaatio kuntouttaa/ ennaltaehkäistä näitä ovat kaikki isossa roolissa.
Mutta joo, kenttäpelaajillakin on lonkkien kanssa haasteita. Ja valitettavasti, jos nämä ovat geneettisiä, ne seuraa enemmän vähemmän koko uran ajan. Jos kyseessä on traumaperäinen vamma, määrittää leikkauksen onnistuminen ja kuntoutus paljon lopputulosta. Yleesnä nämä operaatiot kestää kuntoutua kohtuullisen kauan. Varsinkin täyteen pelikuntoon.
Eli putsaillaan ja pelataan aikaa vastaan jos kyseessä ei ole traumaperäinen vamma.
Mutta isoja operaatioitahan nuo ovat. Siinä on muutama lihas, kudos, jänne ja hermosto ohitettavana, vaikka kuinka nätisti yritettäisiin tehdä?
Kyllä nuo lonkan leikkaukset sinänsä arkipäivää on, ettei se itse ympäristö ole ongelma tai erityisen vaarallinen. Enemmänkin esim. rustovammoissa vaikuttaa sen rustoalueen toipumisen hitaus. Ja se, että lonkka kannattelee koko kropan painoa ja siihen kohdistuu paljon eti voimia.
Mutta noilla lonkkaleikkauksilla saatetaan tarkoittaa toisinaan myös arkinielessä pehmytkudosten vapautusta jne. , milloin itse nivel jätetään rauhaan.
Toiset korkeaenergiset vammat (taklaukset jne) saattaa tosiaan sinne muutoin terveeseen lonkkaniveleen jättä vähän ylimääräistä , jotka pitää poistaa.
Mutta paljon voidaan tehdä ja tehdäänkin myös konservatiivisesti.
3 tykkäystä
Lonkkaleikkaus taitaa olla yksi isoimmista leikkauksista mitä kiekkoilijalle voidaan tehdä ja ison lonkkaoperaation jälkeen kuntoutuminen samaan kuntoon, kuin ennen ongelmia kestää vähintään vuoden, eikä ole takeita tuleeko liikeestä enää ikinä niin hyvää kuin aikaisemmin oli.
Varsinkin lonkan tekonivelleikkaukset on ihan rutiinia, mutta ei kai niitä juuri urheilijoille tehdä. Jollei lasketa shakkia tms. mukaan. Eli riippuu lajista. 
Mutta sinänsä nämä tekonivelhommat todistaa sen ettei alue ole erityisen “vaarallinen”. Leikkauspäivänä yleensä potilas komennetaan jo jaloittelemaan jne. Veritulppavaaran takia, uskoisin. Muutenhan lonkkaleikauksessakin on vaan se yleinen ongelma, että pöpöjä pitää välttää. Olen kuullut, että joiltain on jopa jouduttu tekonivel ottamaan välillä pois bakteeritulehduksen vuoksi. Se on sitten se huonompi homma.
Tekonivel vaihdettaneen mv:n uran jälkeen sitten jos tarvis.
Anopilla vaihdettiin lonkan tekonivel, kun se eka oli sellanen mistä alkoi lähtemään tavaraa irti ja teki ikäviä asioita mm verenkiertoon.
Toinen vaihto sitten onnistui, mutta nyt kävelee kuin pingviini.
Lonkkaleikkaus on aina ”iso”, koska se nivel on tärkeä nivel - mutta yleisimmin operaation ja kuntoutuksen tulos ratkaisee sen, mille tasolla urheilija kuntoutuu. Toki myös se vamma ja se oma perimä (eli esim. biomekaniikka/ anatomia)
Yleisesti: en lähtisi sekoittamaan tähän lonkan tekonivel-kirurgiaa, koska ne on oma alansa. En siis estä keskustatelua, mutta urheilujoille (kontaktilajit) pyritään tekemään vasta uran jälkee tietyist syistä. Toki poiekkeuksiakin on, mutta yleisimmin näin.
Tekonovelkirurgia on aina ”isoa”, koska luuta poistetaan ja se korvataan implantilla. Ne ovat luuston ja lihaksiston kannalta isoja leikkauksia ja siksi kuntoutuminenkin kestää kauan. Yleinen leikkaustulos on hyvä/ hyvähkö, mutta aina voi tapahtua mm. elimistön hylkimisreaktioita jne. Näitä tosin voi tapahtua mm. kun korjataan murtumia levyillä/ ruuveilla tai ydinnauloillakin. Eikä tähän tiedet syytä aina.
Käytännössä aina on olemassa riskejä, kun ihoon tehdään viilto. Ihan sairaalabakteerista (onneksi kuitenkin harvinainen) lähtien. Nämä riskit on varsin tiedossa.
5 tykkäystä
Näinpä, erään kaupungin johtajalle tehtiin polvioperaatio ja sairaalabakteeri iski ja hänestä tulikin sairaseläkeläinen.
On rutiinia. Operoivalle sairaalalle.
Hoidettavalle ei.
Hoidat kuukausia iho- ja mahdollisia hammasongelmia kuntoon. Tai varot ettei mikään mainituista estä operaatiota.
Merkkaat kalenteriin milloin missäkin labrassa, ekg:ssä tai hammasröntgenissä pitää käydä.
Laitat työkalenterin siihen kuntoon, että hoidat itse omat vastuusi ja asiakkuutesi.
Käyt pyydetyllä polikäynnillä ja pyydät leikkaukseen sellaiset tärpätit ettet tiedä operaatiosta mitään.
Leikkauksen jälkeen herättyäsi toivot, että kusi kulkee, ettei aleta katetroimaan.
Osastolla kävelytellään ja opetetaan piikittämään verenohennuslääkkeitä vatsanahkaan. 21 vuorokautta sitten tökit itseäsi kotona.
Menet 14 vuorokautta operaation jälkeen poistattamaan hakaset. Niiden alla on viisi kerrosta tikkejä eri lihaksissa. Osa ihan poikki leikattu.
14 vuorokauden jälkeen heität kepit kotioloissa nurkkaan. Jos haluat.
21 vuorokauden jälkeen heität kepit nurkkaan myös julkisesti liikkuessasi. Jos haluat.
Siitä sitten eteenpäin omien kykyjen ja halujen mukaan. Kävelylenkkiä ja jumppaa. Jos haluat.
Minä aktivoin tänään salikortin. Johan tässä 11 viikkoa meni.
Rutiinileikkaus. Leikkaaville.
7 tykkäystä
Onhan siinä oma vaivansa tottakai, ei se ihan mikään viisaudenhampaan poisto ole. Mutta kun ihmisellä on vain rajallinen määrä lonkkia tai polvia, niin eihän se hänelle rutiiniksi pääse muodostumaan. Joillekin on laitettu molemmat lonkat kerralla, joten on siinä ainakin minusta seikkailua ihan tarpeeksi. Tosin parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Sinänsä hemmetin hienoa, että nykyään on näitä ihmisen “varaosia” saatavilla. Jos tarvetta on, niin pelko pois. Hankalampaa se on vuodesta toiseen kitkuttaa ja kärsiä huonosta lonkasta tai polvesta. Suosittelen operaatiota. 
Ei ole juuri nyt tuntemuksia lisävaraosien tarpeesta. Istuminen ja astuminen kivutonta. 
Oliko mitään puhetta auton ajamisesta? Vai onko jätetty oman tuntemuksen päätettäväksi. Lonkkaleikkauksen jälkeen on joillekin sanottu, ettei kuukauteen pitäisi ajaa pitkiä matkoja. Lonkka rasittuu pitkästä istumisesta.
Menee offiksi? Itse ajelin viiden päivän päästä kauppareissuja ja kahden viikon päästä pidempiä siivuja. En juuri muutenkaan ohjeita pilkuntarkkaan lueskellut. Tehnyt sen mikä tuntuu sujuvan. Ja piruuttani vähän sen yli. Varaosa itsessään ei kiukuttele. Revityt lihakset ja muut röhnät kyllä. Niitä olen palkinnut enemmällä rasituksella, että oppivat mitä kiukuttelusta seuraa.
Eli kyllä. Oman tuntemuksen ja sietokyvyn mukaan.
1 tykkäys