Lääkäri kertoo mistä on kyse. Pikkuisen oireet voisivat viitata ”kuninkaitten tautiin” eli kihtiin.
Itsellä on tämä sairaus ja koko voimalla päälle puskiessa on koko kerpele kipuineen.
Lääkäri kertoo mistä on kyse. Pikkuisen oireet voisivat viitata ”kuninkaitten tautiin” eli kihtiin.
Itsellä on tämä sairaus ja koko voimalla päälle puskiessa on koko kerpele kipuineen.
Kiitos vastauksestasi ja infosta. Ikää on päälle 40v, oireita ollut aiemmin satunnaisesti, mutta hyvin lyhytkestoisesti kerralla. Nyt viime aikoina ollut useamman kerran ja kohtaus kestänyt tosiaan sen 10-15 min. Stressin vaikutusta myös olen pohtinut. Tuo mainitsemasi takykardia saattaisi kyllä selittää asiaa. Taitaa kyllä nyt olla tarkempien tutkimuksien aika. Sydänfilmi on otettu muutaman kerran, mutta siinä todettu vain normaalia suurempi leposyke. Jonkinlainen pelko jäänyt takaraivoon, että milloin taas iskee ja mitä pahimmillaan voi sattua.
Suomessa hoito on maailman huipputasoa. Nyt tutkituttamaan asia ja sitten hoitoon mitä se sitten vaatiikaan.
Sydänasioilla ei kannata leikkiä. Nyt vaan varaat lääkäriajan välittömästi tai jos on vähänkään epämääräinen olo, niin Acutaan välittömästi.
Ymmärrän kyllä sen mentaliteetin, että lääkärin tehtävä on laskea kuolleet, mutta meillä kaikilla on vain yksi elämä ja sitä ei kannata menettää. Kyseessä voi hyvin olla väärä hälytys, mutta silti ongelmien syy pitää selvittää.
Samaa mieltä Tertsin kanssa. Tutkimuksiin vaan niin selviää ja saa hoitoa. Tuo SVT sanottiin olevan sinänsä harmiton, mutta pidemmän päälle rasittaa sydäntä.
Meillä oli pojalla tykytyskohtauksen päällä ollessa levossa syke sen 160-210.
Ikäviä ovat rytmihäiriöt, itselle niitä tuli 2017 nimeltä mainitsemattoman sairastumisen seurauksena. Ensin runsaita kammiolisälyöntejä ja sit alkoi tulemaa kammiotakykardiaa kohtauksittain. Kerrottiin että ne voivat olla hengenvaarallisia ennestään sairaassa pumpussa.
Olin niistä usein osastohoidossaki, kunnes noi selvis mitä ovat, lääkkeeksi sain Sotacor 80mg rytmihäiriölääkkeitä. Niillä ovat aisoissa pysyneet pääosin, joskus pientä “muistuttelua” että ovat olemassa. Tahdistintaki ne suunnittelivat alussa, mutta ei kriteerit täyttyneet, jotka ilmeisesti olisivat ollu kammiovärinään meno. No onneksi näin, ainaki vielä ollut kun ei se sydänlihas sairaus sieltä ole kadonnutkaan.
Kyllä se mullakin oli pahimmillaan se 200 lyöntiä/min. Isoisä kuoli aikanaan 45 vuotiaana sydänpysähdykseen, ei helpota huolestuneisuutta. No vielä ei ole myöhäistä selvittää asia.
Nyt koko tilanteen tutkimus, johtopäätökset ja hoito. Älä nyt pitkittä tätä yhtään.
Meillä lääketieteellinen osaaminen on huipputasoa, nyt sinun pitää luottaa tähän.
Helppo tietysti sivusta huudella ohjeita, mutta nuo ovat mielestäni oikeita toimenpiteitä. Kovasti tsemppiä jatkoon sinulle.
On hyvä, että sivusta huudellaan ohjeita. Se on välittämistä. Kiitoksia !
Käyt tsekkauttamassa asian, niin omakin olo helpottaa, kun ei tarvi arvailla, mistä on kyse. ![]()
Itsellä tuntui sydämen päällä ikään kuin lihaksessa sellaista värinää ja lisäksi epämääräisiä sydämen lyöntejä. Soitin sitten lääkäriin ja sanoivat, että tänne välittömästi. Otettiin sydänfilmi jne. ja todettiin, ettei sydämessä ole mitään vikaa, tilapäinen rytmihäiriö mahdollinen, mutta oireiden syynä lihaskireys (en muista kuollaksenikaan mikä oli tämän taudin nimi).
Jos taju meinaa lähteä sydämen vuoksi, niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa 112.
kuvailusi tilsnteesta saattaa sopia muutamaankin eri vaihtoehtoon, mutta jos jalka ei kestä tällä hetkellä edes suihkun painetta, olisin itse mennyt lääkäriin peräkylältäkin HETI. Mm. siksi, että turvotus saattaa itsessään jo sitten aiheuttaa lisäoirettaa, vaarannuttaa muuta verenkiertoa. Tottakai nilkan nivelsiteet voi turvota revetessään paljonkin ja turvotus valuu jalkterään, mutta noin kipeä sen ei pitäisi olla. Huomenna kiireen villkaa viimeistään lekurille mars.
Kysyt keskustelupalstalla ”pelottavaa” asiaa, koska ilman suurempaa tietoa tilastasi sinulle aletaan namedroppailemaan mitä tahansa diagnoosia, jotka teoriassa kyllä voi olla mahdollisia, mutta saattaa huolestuttaa sinua turhaan.
Siinä olen samaa mieltä: heti tutkituttamaan asia. Kuitenkin, kuten mainitset viestissäsi, stressin (ja/tai muiden tekijöiden) vaikutus sympaattisen/ parasympaattisen hermoston vääräaikaiseen aktivaatioon saattaa aiheuttaa ilkeää olotilaa. Myös mainitsemasi paniikkikohtaus saattaa muuttaa muotoaan.
Jatkossa ohjeistaisin, että mene silmien sumentuessa suosiolla vain sinne ambulanssille jne. Mahdollinen oireilu/ sen aiheuttaja saadaan parhaalla mahdollisella tavalla kiinni, kun tilanne on ”akuutti”. Vaikka sen vakavammasta ei olisi kyse, kuin paniikkikohtaus/ rytmihäiriöt, on ne jo niin epämiellyttäviä olotiloja, pelottaviakin jopa, että ne kannattaa yrittää ottaa haltuun.
Mutuillen näkemättä arvaan, että siellä on jalkapöydän luissa vääntymän aiheuttama murtuma, tavallisin on ns. Lisfrancin vamma. Ainakin se pitää poissulkea - usein napataan päivystyksessä melko suoraan tuolla oirekuvalla jalkaterän tietokonetomografia. Eli ei välttämättä näy perinteisellä RTG-kuvalla. Toki muitakin vammavaihtoehtoja on…
Tästä olis se oireenaikainen sydänfilmi aivan oleellinen, että pystyy sanomaan mikä ilmiö on kyseessä. Jos ei semmoista ehdi saamaan, niin kaikenlaiset sykemittarilukemat/älykelloseurantadatat voi jeesata lekuria pääsemään jyvälle. Lähtökohtaisesti nopeat hetkelliset rytmihäiriöt eivät usein ole akuutisti vaarallisia, mutta pitää tutkituttaa → mee vastaanotolle.
Murtuma oli tuossa isovarpaan ns. yläosassa. Eipä ne muuta tehnyt, kun teippas etuvarpaaseen sen kiinni. Särkylääkettä ja sauvat sai lainaan. Viikko tuli saikkua ja sitten katotaan miltä näyttää. Yllättävän kivulias ja turvonnut kyllä, vanha crocsi oli ainut, jonka sai jalkaan asti.
Hyvä kun selvis. Kyllä se siitä paranee, mutta juhannus on nyt otettava aika rauhallisesti. Eipä siinä paljon tanhuilla. ![]()
Varvasmurtumat on siitä v-mäisiä, että voivat vaivata aika pitkäänkin ennen paluuta normaaliin. Hyvä, että kävit näyttämässä, ärsyttäviä vammoja muttei onneksi fataaleita.
Kuten moni muukin jo totesi, hakeudu @Globe terveyskeskukseen/työterveyteen vaikka heti huomenna, ja kerrot mikä mieltä painaa. Ja jos on kohtaus päällä, niin älä yhtään arkaile soittaa 112, sydänoireet on aina otettava vakavasti, ja kuten täällä on jo todettukin, oireiden aikainen EKG on ehkä paras tapa selvittää mistä on kyse. Äläkä yhtään mieti onko siitä liikaa vaivaa tms, ensihoitajatkin saa kyllä työstään palkkaa vaikka tätä hoitoalan kriisiä seuratessa ei aina siltä vaikutakaan.
Mitään diagnooseja en sulle tarjoa kun en sun tilanteestas mitään tiedä, mutta ihan jo pelkästään se, että silmissä sumeni kohtauksen aikana, on ihan hyvä syy käydä tutkituttamassa tilanne. Se on myös hyvä syy, jos suvussa on tosiaan tapahtunut sydänperäisiä äkkikuolemia, sukurasite kun on tiettyjen sydänvaivojen kohdalla melko merkittävä. Suomessa, ja erityisesti tampereella saa oikein hyvää hoitoa sydänongelmiin, ja hoidettuna suurin osa pumppuvaivoista(kin) on suhteellisen harmittomia, hoitamattomana taas hyvinkin vakavia.
Juurikin näin. Ihan yleisesti ottaenkin, oli vaiva mikä hyvänsä: mitä aikaisemmin oireisiin/ongelmiin puuttuu, sitä helpompaa niitä on selvittää, sitä helpompaa vaivat on hoitaa, ja sitä pienemmällä vaivannäöllä/rajotteilla selviää jatkossakin. Voi olla, että kyseessä on väärä hälytys, mutta tulipahan selvitettyä.
Ihan liikaa näkee tapauksia missä ei oo “ehditty”, jaksettu tai viittitty käydä lääkärissä, ja kas kummaa kun tilanne perkelöityykin ja parin viikon sairaalajakson jälkeen lähdetään kotiin 7 uuden diagnoosin, 12 uuden lääkkeen ja pysyvästi alentuneen toimintakyvyn kanssa. Siis jos hyvin käy. Aina ei käy hyvin, ja sitten se teholääkäri kertoo sängyn vieressä itkeville omaisille hoitojen lopettamisesta, kun aivot on pitkittyneen elvytyksen jäljiltä perunamuussia ja neurologia jotakuinkin sama kun Nokian kumisaappaalla.
…tai no, ei se lääkäri sitä asiaa ehkä ihan sanasta sanaan just noin kerro.
@Vekki-Keke Osaisitko mahdollisesti kertoa mikä on polvessa, tai sen taipeen alueella olevissa pehmytkudoksissa vikana
Olen nyt käynyt pari kertaa uimastadionilla uimassa, rintauinnin potkuissa vasen jalka karkaa jotenkin hassusti vasemmalle - eli ihan kuin polven kohdalta se haukkaisi aivan hemmetisti suoraan sivulle - uimisen jälkeen on taipeen alue kipeä. Nytkin on yli viikko-10 pvä viimeisestä uintikerrasta, ja tänään taas tuntuu taas polvessa
Onko kyseessä mahdollisesti joku vanha vamma joka tulee jostain syystä juuri tuossa potkuliikkeessä ilmi, vai voiko vain olla niin, että jossakin esim nivusissa on lihas niin jumissa, että polvi ns. kompensoi sitä?
Tammikuussa tuli vasemmalle polvelle vääntövamma laskiessa ( hiihtohissin vääntö polven päälle), mietin vain, että tämäkö on mahdollisesti homman taustalla
Mitään turvotusta yms ei polven alueella ole
Kannataisikohan mennä fyssarille näyttämään?
Vastaan yksärillä, niin ei kuormiteta palstatilaa.