Pelaajan arviointi

Olisi ihan mukava tietää miten kirjoittajat arvioivat pelaajia ja mihin perustavat näkemyksensä, sillä monesti yksi kehuu ja toinen haukkuu saman pelaajan tiettyjä ominaisuuksia tai kokonaisuutta.

Laitan alle muutamia omia pointteja ja ohjeistuksia mitä olen itse matkan varrella oppinut ja saanut, jos tosiaan haluaa tarkkailla yhtään objektiivisesti jonkun/joidenkin pelaajien suoritusta. Tapoja ja ohjeita on kyllä iso liuta, mutta oletetaan nyt että käytettävissä ei ole mitään testituloksia yms eli kyseessä enemmän pelaajatarkkailija tyylinen seuranta,

Joukkueen sisällähän aina arvioidaan pelaajat ja niiden kehitys pari kertaa vuodessa (ainakin junioreissa), mutta silloin otanta on se, että näet pelaajaa 4-7 kertaa viikossa jäällä+oheisilla ja lisäksi sinulla on käytössä testitulokset ja tunnet verrokkiryhmän yhtä hyvin kun arvioitavan pelaajan.

PELAAJAN TARKKAILU JA ARVIOINTI:

Perustana tulisi olla riittävä otanta pelejä ja harjoituksia (täällä varmaan pelkkiä pelejä), koska yksittäisen ottelun merkitys arvioinnissa ei saa korostua liikaa. Sanotaanko nyt täällä vaikka 4-5 ottelua. Voit samanaikaisesti seurata vaikka yhtä pelipaikkaa tämän ajan esim oikeat puolustajat tms ja ota vaikka vastustajalta verrokiksi aina saman pelipaikan pelaaja.

Arvioi vaikka nyt esimerkiksi näitä kolmea Tapparan OP:ta ja yhtä vastustajan OP:ta.

LUISTELU:

  • Lähtönopeus / suunnanmuutokset
  • puristava luistelu /maksiminopeus
  • etpl / tkpl
  • tasapaino
    (lisäksi jos on silmää voi ottaa huomioon luisteluasennon, potkun pituuden, liu´un, painopisteen,jalan palautuksen hartia- , polvi-, olkapäälinjaan, käännökset yms)

LAUKOMINEN:

  • laukausmäärä / laukaushalukkuus
  • lyöntilaukaus: voima, laukaisunopeus, tarkkuus (liikeestä/paikaltaan/one-timer/haltuun+laukaus)
    -rannelaukaus: voima, laukaisunopeus, tarkkuus (liikkeestä/paikaltaan/one-timer/haltuun+laukaus)
    -rystylaukaus: voima, laukaisunopeus, tarkkuus
    -yleinen maalintekovaara, laukaisuvalmius

(lisäksi jos silmää voi ottaa huomioon laukaisutekniikkaa kuten painonsiirto, alakäden paino+yläkäden veto jne, hartialinja, one-timerissa rintamasuunta+polven lasku ym ym)

SYÖTTÄMINEN:

-syötön vastaanotto: liikkeestä, paikaltaan, kämmen/rysty ja lapatarjonta (tarjolla/piilossa)
-syötön antaminen: liikkestä, paikaltaan, kämmen/rysty, tarkkuus,voima

(lisäksi jos silmää voi ottaa huomioon syöttötekniikka / vastaanottotekniikkaa kuten käsien jousto, katse ylhäällä/alhaalla jne)

KIEKONKÄSITTELY

-harhauttaminen: liikkeessä, paikallaan, kämmen/rysty (tässä harhauttamisessa mukana toki myös vartalon hallinta+rytminmuutokset+suunnanmuutokset+katseella harhauttaminen)
-kuljettaminen/suojaaminen etpl:ssa tkpl:ssa

(lisäksi jos silmää voi vielä ottaa huomioon käsien asento, alakäden liike, ääriasennot sivulle+eteen+taakse jne)

KAMPPAILUPELAAMINEN

-vartalotaklaus: taklauksen antaminen, vastaaottaminen, vastataklaus
-kamppailu liikkumalla, ohjauspeli, sijoittuminen
-mailankäyttö,sitominen,lapa lapaavastaan pelaaminen
-voimakkuus

(jos on silmää voi seurata mm painopistettä,painonsiirtoa taklatessa/vastaanottaessa/vastataklatessa, mailalla kamppailessa mailatekniikkaa,riistoja jne)

HYÖKKÄYSPELAAMINEN

-liike: kiekollisena (ykkösrooli) kiekottomana (kakkosrooli) huom aktiivisuus ja reagointi
-sijoittumien / pelinluku
-tilanteko / yleiset kiekottoman pelaaja tukitoimet
-laukaus+syöttövalmius

PUOLUSTUSPELAAMINEN

-kiekollisen puolustaminen (kolmosrooli), kiekottoman puolustaminen (nelosrooli),
-mailapuolustus, lapa lapaa vasten,taka-karvaus, kiekon riistäminen
-kiekon riistäminen taklaamalla
-sijoittuminen/puolustaminen maalinpuolelta

Hyökkäys- ja puolustuspelaamiseen voi lisätä vaikka mitä attribuutteja ja seurattavia kohteita. Mielestäni nykykiekossa tärkeintä on kuitenkin lähinnä se, miten pelaaja tunnistaa ja reagoi pelitilanneroolien välillä(1-4) ja kuinka kokonaisvaltaisesti pelaaja pystyy pelaamaan eri rooleissa.

Tuollainen äkkiseltään rykäisty lista mitä itsellä on mielessä. En sano, että on mikään ammattilaisen tekemä. Lähinnä harrastelijan, mutta yhteenvetona se, että jos haluaa saada objektiivisen kuvan jostain pelaajasta kannattaa ainakin päässään pilkkoa pelin osa-alueita vähän ja ottaa joka osa-alueelta muutama juttu mitä seuraa jokusen pelin verran ja ottaa siihen sen muutaman verrokin ja laittaa vähän jätkiä mielessään järjestykseen näillä osa-alueilla. Niin saa jonkinlaisen kokonaiskuvan pelkän musta tuntuun tilalle.

Tuon sanottuani täytyy myöntää, että kyllä sitä itekkin välillä vetää ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä mutulla tai pelin jälkeen tunteella. Kuitenkin sitten, kun istuu alas ja koittaa laittaa kontekstiin vähän mitä on tapahtunut niin saa jotain järkevääkin joskus sanottua…

Kommentoikaa, onko tuossa jotain suurta puutetta/virheitä yms, täällä varmasti on paljonkin tietämystä aiheestä, niin olisi ihan kiva kuulla mitä muut ajattelevat ja miten he pelaajia arvottavat.

2 tykkäystä

Erinomainen aihe!

Arviointihan on tosiaan monisyistä ja aina täytyy miettiä myös roolia. Vaikka tietysti nykypäivänä peli on monipuolistunut ja “kaikki ketjut pyrkivät hyökkäämään ja puolustamaan”, niin onhan roolilla merkitystä siihen, kuinka pelaajan ominaisuudet pääsevät esille. Jos ketju on roolitettu esim. pelaamaan suoraviivaista peliä kulmarallien sijaan, niin joukossa saattaa olla pelaaja joka osaisi pelata kykyjensä puolesta molempia, mutta ei voi roolin sitovuuden takia molempia tuoda esiin tehokkaasti.

Lisäyksenä ehdottaisin pelirohkeuden korostamista muista erikseen. Toki sisältyy kohtien “sijoittuminen/pelinluku”, “tukitoimet” alle, mutta kyseessä on etenkin pelikirjakiekossa tärkeä pointti: On pelikirjan tarjoamat raamit, joiden päälle tulee yksilön rohkeus ja luovuus. Pelirohkeudella tehdään poikkeukselliset suoritukset, mm. Ahon G7:n jatkoaikamaali ym, ym.

Pelirohkeus sisältää riskinottoja ja riskinäkökulma tietysti pitää pystyä pitämään hallussa, mutta se hoidetaan tiiviillä viisikkopelillä; Jos pakki näkee paikan (esim. Elorinne) nousee viivalta, niin hyökkääjä laskee paikkaamaan jne. Viisikon pitää olla tiiviinä valmiina reagoimaan riistoihin ja transitiotilanteisiin eli esim. nopeisiin kääntöihin. Pelikäsitys ja pelinluku kertoo onko riskinotto missäkin tilanteessa kannattavaa ja niinhän se on, että tietyille pelaajille onnistuneita poikkeussuorituksia tulee useammin kuin toisille, oivan pelinluvun ansiosta. Tietyt pelaajat osaavat lukea pelin ennalta ja näkevät milloin on paikka tehdä rohkeita ratkaisuja ja hämmentää vastustajaa.

Eiliseltä jäi tästä mieleen oiva tapausesimerkki, oliko jopa perättäisistä vaihdoista: Heikkilä lähtee kuljettamaan ylöspäin, pakki paineistaa, mutta Heikkilä ehdoin tahdoin ajaa itsensä laitaan ja melko lailla heti kiekonmenetys ja vastahyökkäys. Tämä toistui tosiaan kaksi kertaa lyhyen ajan sisään ja saattoi olla jopa samassa vaihdossa. Pelirohkea ratkaisu olisi ollut esim. tilan voittaminen luistelulla enemmän keskelle, muiden viisikon jäsenten hyödyntäminen kun tilanne ajautui umpeen eli tilan tekeminen tai yksinkertaisesti kiekosta luopuminen ränniheitolla, johon muut olisivat luistelleet kiinni.

No, toki saattoi olla ohjeistuksena pelin vieminen mahdollisimman syvään eli kauas omasta maalista, mutta Sport on vaarallinen vastahyökkäysjoukkue joka kääntää pelin omista nopeasti kun paikka tulee, eli pelin transitiohetkien hallinta korostuu. Edellä mainituissa tilanteissa varsinkin korostuu kun Heikkilän niskassa oli koko ajan sporttilainen antamassa painetta, niin riski kiekonriistolle kasvoi koko ajan mitä kauemmin Heikkilä ajoi itseään laitaan päin kiinni. Mielestäni Heikkilän olisi kannattanut toimia noissa tilanteissa toisin, esim. haasto keskelle tai kiekosta luopuminen kun tilanne “meni kasaan”.

Laine on taas päinvastainen esimerkki: jatkuvasti tulee kiekollisia ratkaisuja esim. laidan lähellä vaikka laitaa hyödyntäen, ratkaisuja joita ei katsomossa ykkösvaihtoehtona tule ajatelleeksi, mutta niin se peli vain etenee ja vastustaja katsoo että mitä hittoa tapahtui. Laine ei aja peliään laitaan vaan mieluummin puskee keskelle, mutta toki taidotkin ovat poikkeuksellisia ja mahdollistavat todennäköisemmin pelirohkean ratkaisun kuin peruspentti-ränniheiton.

1 tykkäys

Sekeralta hyviä pointteja. Tuo pelirohkeus on tosiaan sellainen asia mikä on huomionarvoinen ja kuten sekera totesikin, niin osaltaan nivoutuu pelinlukuun->tunnista tilanne milloin voita irrota sovitusta ja reagoi nopeasti saamaasi tilaisuuteen tehdä poikkeava ratkaisu.
Muuten tuo maalia kohti pelaaminen vs pitkän hyökkäyksen pelaaminen(kulmaralli jne) on sitten jo tosiaan eriasia arvioida mikä johtuu valitusta pelitaktiikasta ja mikä taas on yksilön kykyä/kyvyttömyyttä haastaa. Uskallan kuitenkin väittää, että harva valmentaja kieltää nousemasta röyhkeästi kohti maalia, mikäli yksilö tekee jatkuvasti voittavia valintoja näissä tilanteissa.
Pelikirjat, kurinalaisuus jne tottakai vaikuttavat pelaajan suorituksen kokonaisilmeeseen, mutta kyllä siittä huolimatta esimerkiksi luistelun tai mailankäsittelyn henk. kohtaiset taidot tuollaisella 4-5 pelin seurantajaksolla erottuvat.

14 vuotta sitten Jari Kurri Productions toi markkinoille pelaaja-oppaita.
Pelaajia arvioitiin 6:lla mittarilla ja 5:n tähden kategorialla.
Kirjasta löytyy Saravo ja hänen ratinginsa:
Taito **
Laukaus **
Luistelu ***
Kovuus ***
Peliäly ***
Kokemus *
Arvioisin pelaajia viidellä mittarilla (peliäly, luistelu, laukaus, kiekonkäsittely, fyysinen peli).
Peliäly on ylivoimaisesti pelaajan tärkein ominaisuus.
Puolustamisessa tärkein ominaisuus on hyvä pelisilmä jotta pelaaja sijoittuu oikein.
Korkeampaa peliälyä vaatii kiekollinen peli.
Hyvän kiekollisen peliälyn omaava pelaaja ei tee huonoja/vääriä kiekollisia ratkaisuja eikä hänelle tule kiekonmenetyksiä ainakaan kovin usein.
Hyvät peliä edistävät syötöt vaativat ennen kaikkea hyvää peiälyä.
Luistelu on ylivoimaisesti pelaajan toiseksi tärkein ominaisuus.
Tärkeintä luistelussa on hyvä kiihdytyskyky/lähtönopeus sekä kyky nopeisiin käännöksiin.
Hyvä luistelija on aina ainakin hyvä karvaaja.
Jos sekä peliäly että luistelu ovat korkeintaan keskitasoa niin ei voi olla keskitasoa parempi liigapelaaja.
Hyvä laukoja tekee maaleja paljon paremmalla onnistumisprosentilla kuin huono laukoja mutta pelkällä hyvällä laukauksella (Tomi Pekkala) ei pitkälle pötkitä.
Pehmeät kädet on hyvä ominaisuus mutta pelkällä mailataituruudella harvoin tehdään yksin maaleja nykykiekossa ja aika harvinaista nykyisin että joku loisi hyvän maalipaikan ohittamalla vastustajan 1-1-tilanteessa harhautustaidolla.
Fyysisessä pelissä pärjääminen vaatii fyysisiä ominaisuuksia (kokoa ja ennen kaikkea kamppailuvoimáa) ja henkisiä ominaisuuksia (kovuutta) ettei pelkää mennä tilanteisiin.
Laukausten blokkaaminen vaatii myös kovuutta ja siitä on pajon apua.

Vastaisin tuohon iroj, että luistelutaito on ihan yhtä tärkeä kun peliäly.
Ilman luistelua ei mikään muu onnistu, kun et ehdi mukaan. Toki luistelua voi tiettyyn rajaan saakka kompensoida peliälyllä. Kuten myös toisin päin. Peliälyä ei ihan määrättömästi voi kehittää. Luistelua voi. Eli pelaaja jolla on hyvä peliäly on kieltämättä isompi kehityspotentiaali.

Mutta tuohon 1-5 tähteä, niin samaa arvostelua käytetään itte junnujen arvioinnissa. Siinä pitää vaan olla hyvä käsitys koko verrokkimassasta, että menee kohilleen ja mielellään useampi arvioija, niin tulee totuudenmukaisempi tulos.