Itse en ole mikään “pelitapauskovainen”, vaan itse uskon enemmän siihen, että pelaajat tukevat pelitapaa eikä toisin päin. Nyt mielestäni Tapparassa on sellaisia pelaajia, jotka pystyvät tekemään itsenäisiä ratkaisuja, joita pelitavalla tuetaan.
Esimerkkinä nostan Bertrandin (muitakin löytyy). Riittää vauhtia ja kiekollista taitoa viedä kiekolla hyökkäystä kohti maalia. Ilman päätykiekkoa. Suoraviivaista tekemistä. Toinen esimerkki on Virta (uusista hankinnoista). Pyrkii pelaamaan aktiivisesti kohti maalia ja osaa rytmittää hyökkäystä, jotta hyökkäys saadaan kulman sijasta päätettyä maalia kohti mahdollisimman nopeasti.
Puolustajista nostan Suhosen, Kemiläisen ja Ytterellin esille. Annetaan rantakarimaisen kuljettamisen sijaan helppo syöttö vauhdissa olevalle hyökkääjälle. Jos puolustaja lähtee kuljettamaan ja haaveilemaan, niin suoran hyökkäyksen rytmi on pilalla ja päädytään usein kulmapeliin.
Toki nyt myös kulmapelistä haetaan pääsääntöisesti nopeaa ratkaisua ja sitä kautta painetta vastustajan maalille.
@Oijennus saat kyllä minulta ihailut siitä, että kiteytät asiat maalaisjärjen kautta. Tätä itsekin olen yrittänyt nähdä, mutta yritän itse selittää asiat liian laajana. Pelaajalähtöisesti ajatellen on juurikin noin miten sanoitat tuon pelitavan + pelaajan/-ien vaikutuksen pelin tulokseen.
Omaan silmääni myös nuo vahvistukset tälle kaudelle voivat ollakin juuri niitä palasia, jotka Jukan pelitapoihin ja painotuksiin tuovat “härskisti” tai kurinalaisesti omia mausteitaan ja tukevat henk.koht. taidoillaan pelitavan maalipaikkojen tuottamista.
Rantakarimaisen jalkakuskauksen osalta uskon taas pyyntöjen tulleen nimenomaan valmennukselta. Salonen ja Elorinne yrittivät kanssa tuoda jalalla, mutta kaksi jälkimmäistä pakotettiin pitämään kiekko rystypuolella, jonka jälkeen heidät pakotettiin neppaamaan kiekkoa. Toki tässä voi olla vaikutuksena myös keskikaistan taitotaso. Järvisen “veljekset” Matti ja Miksa, eivät välttämättä osanneet rytmittää menoa siten, että heille olisi voinut kiekkoa pelata. Morley ja Virta ovat molemmat tuoneet jotain piristystä/muutosta, sillä sen verran tiuhaan avaukset lähtee pakeilta omille … tai sitten on pelinavauksen painotuksia muutettu valmennuksen tasolta. Mistä näistä lopulta tietääkään 
…
Mutta summa summarum. Otamme ilolla vastaan nykyisen eteenpäin räiskyvän pelaamisen, johtuu se sitten pelaajista, taktiikasta, valmentajan uudelleen syntymisestä tai kaikkien näiden summasta. Aivan sama, jos pelataan laadukkaasti ja voitetaan pelejä.
Olen vähän ehkä julma nyt, mutta mielestäni tässä on ollut kyse ennemminkin pelaajan pelihitaudesta kuin valmentajan käskystä. Ei osata antaa sitä helppoa avausta, jolla saadaan viisikon hyökkäys vyörymään hyvällä rytmillä kohti vastustajan maalia.
Ole pois julma. En muuten ole kanssasi eri mieltä, mutta kun varsinaista tietoa ei ole, jätän tuomion heittämättä. Tosin on niitä tullut heiteltyä mm. toissa vuoden finaalitappioita tuli laskettua aika paljon M.Lehtosen puolustuspelaamisen ja nk. molarin syliin luistelemisen vuoksi. Metsään meni nekin katkeruudet, mutta yritän opetella respectiä, että parastaanhan he pyrkivät antamaan ja virheellisiä valintoja syntyy silloin, kun yrittää oikein pakottaa itseään antamaan parastaan.
Kaverini, joka valmentaa koripalloa, on sanonut ja kiteyttänyt vähän saman asian kuin sinäkin korostit. => lainaan ulkomuistista ja vapaudella:
“Sä voit olla teknisesti lajisi huipulla, mutta jos et osaa antaa helppoa syöttöä, niin susta ei välttämättä olekaan hyötyä joukkueelle.”
On pakko ottaa tänne kiinni tästä Sihvosen huomiosta kiekkokiukaassa. On tiedetty jo kauan, että pakkien pitkät kuljetukset ovat paitsi helppoja lukea vastukselle myös pelihitaita, joka hidastaa koko kentän pelaamista. Tämä on tiedetty jo kauan, mutta minä en ole siihen osannut itse kiinnittää lainkaan huomiota.
Sihvosen nosto on Tapparan kannalta todella tärkeä, kun verrataan kahta viimeistä kautta: se selittää myös, miksi Otso Rantakari ja Aleksi Elorinne eivät saaneetkaan Tapparasta jatkoa. Kummatkin näistä ovat hyviä pelaajia - siitä ei ole kahta sanaa. Se kuitenkin, mikä kuuluu kummankin tavaramerkkeihin ovat pitkät kuljetukset omista aina hyökkäysalueelle asti.
Vertaapas tämän hetken Tapparan pakistoon. Kuljettelua ei oikeastaan tavata pakiston osalta pelissä juuri lainkaan. Ensisijainen vaihtoehto on aina rauhoittaa tilanne ja avata syötöllä laidalle tai jos jonkun on pakko kuljettaa niin se homma jätetään sentterille. Ja kuin taikaiskusta Tapparan siirtyy keskialueen ylitse tehokkaammin kuin moneen vuoteen. En ollut ikinä ennen tuota Sihvosen nostoa kiinnittänyt tähän huomiota ja eilen oikein päätin Lukkoa vastaan seurata. Peli on nopeaa, koska pakit ei kuljettele. Siinä tärkein. Ensisijainen vaihtoehto on aina syöttää.
Aivan samalla tavalla Mikko Lehtonen ja Niko Mikkola joutuivat nostamaan jalalla. Uskon kyllä, että ongelma oli myös paljon pelitavallinen. Rantakari kyllä yritti välillä myös nopeita avauksia, täällä palstallakin aiheutti kylmiä väreitä kun riskipassit napsuikin vihun lapaan.
Tapparahan yritti nopeuttaa tuolloin peliä ja aivan kuten Sihvonen sanoi, se tosiasiassa hidastui.
Lisätään se, että Tapparan pakisto on lähes identtinen viime kauteen. Aika paljon helpomman näköistä on näiden pelaaminen versus viime kausi. Toki otanta on vielä lyhyt ja saa nähdä miten homma jatkuu.
KHL-Jokerit muuten nostaa edelleen paljon hyökkäyksiä jalalla. Mutta jos nyt ottaa tähän kolme kautta vierekkäin:
2017-18
2018-19
2019-20 (aika lyhyt pätkä)
Niin löytääkö joku pelitavallista kokonaisuutta, joka selittää tämän eron näin aikaisempaan näin isosti kuin nyt todistetaan? Olen yrittänyt katsoa senttereitä ja pakistoa - en näe viime kauteen mitään “mullistavaa” eroa muuta kuin hyökkäysalueen pelin jatkumot eli kiekkoa maalille n. 85 % useammin ja siinä samassa yhteydessä pystytään pelaamaan ylivoimaisia tilanteita maalille, joita ei ole pystytty pelaan tyyliin koko viime kaudella.
Esimerkkejä jo nyt runsaasti esim. eilisen toisen erän nopea avausmaali. Ei Tappara viime kaudella tuntunut tekevän yhtään tuollaista maalia? Koko kaista vapaana ja nopeilla syötöillä se oli oikeasti 2vs1 tuolla laidassa - eli ylivoimainen tilanne lähellä maalia.
Täytyy myös huomioida tuo keskikaista, jossa laadukas pelaaminen antaa pakille rauhan ja avaa nk. syöttökolmiot kuntoon ja tarjontaa löytyy keskelle laidan lisäksi. Tämä voi olla sellainen asia, josta emme näe tarkkaan muuta kuin toteutuman toisteisuuden. Viime kaudella toteutuneet kuskaukset pakkien toimesta voi olla
A) pelitapapainoitteisia (valmennuksesta lähtöisin)
B) keskikaistan tukitoimien vajaus
C) pakkien henkilökohtainen vimma kuskata kiekko jalalla
En osaa tuota itse purkaa ja voi olla että se on kaikkien näiden tekijöiden summakin. Mutta hyvä nosto ja Sihvoselle pointsit myös!
Tämä oli se, johon viime kaudella itse pureuduin ja kyllähän Tappara joutui paljon sopeuttamaan pelaamista tuon keskikaistansa takia. Noh, on siellä edelleenkin samoja palasia edelleen, mutta nyt 1. ja 2. sentterinä on aivan eri tason miehet lähtökohtaisesti, vaikka Virta ei olekaan niin vakuuttanut vielä. Paljon oli viime kaudella myös sitä, että sentterit oli aivan selvästi väärissä paikoissa eli karkasivat usein liian kauas (viisikko venyi) ja samalla erityisesti M. Järvisellä ja Malisella oli kova halu tunkea oman laiturinsa kaistalle. Kyllähän noita vieläkin tulee, koska siellä on se vastustaja, mutta ei lainkaan niin usein (kyllähän sentterien voi ohjata väärälle kaistalle ihan vastustajan toimesta.)
Jossakin vaiheessa syksyllä tein oikein “still-kuvia” siitä, kuinka ärsyttävän leimallista tuo oli, että sentterit tunkivat sinne laiturin kaistalle jo siinä vaiheessa, kun kiekko oli vielä pakilla eikä kukaan pakottanut sentteriä sinne. Jasussa muutosta tässä suhteessa on helppo seurata, kun Jasu on aika basic sentterinä eli kiekko tulee Jasulle ja Jasu runnoo sen päätyyn ja lähtee perään - tämähän on jopa legendaarinen tapa pelata Jasulle. En syytä, en hauku, mutta ei se paljoa laitureita käytä. Tällä kaudella myös Jasu on päässyt alueelle syötön kautta ja päässyt paljon paremmassa tilanteessa tappeleen kiekosta.
Ainakin eilisessä pelissä pakki nosti muutaman kerran jalalla syvälle. Joko a) oli vaihto osin päällä, tai b) ylivoimalla. Siis tilanteita, joissa varmasti halutaankin rytmittää.
Hyvä huomio. Itse olen nähnyt myös piristyneen Jasun enkä kuitenkaan ole osannut eritellä mistä se johtuu. Epäilin luistelukoulua, mutta taitaa olla kokonaan toinen kuvio tän taustalla, kuten osoititkin. 
sairastat vahvasti sitä flunssaa
Minun mielestä Tapparan ensimmäinen maali Ässiä vastaan oli pelitavallisesti hieno, vaikka siinä onnea olikin mukana maalinteossa. Ässät lyö kiekon päätyyn ja antaa painetta yhdellä pelaajalla toisen tullessa hieman perässä. Tilanteessa Suhonen menee hakemaan kiekkoa kulmaan ja ottaa taklauksen vastaan pienellä siirrolla pelaten kiekon oman maalin taakse Virralle jonne hän on menossa, joka jatkaa laitaan Ojamäelle, hän antaa poikkikentän syötön Levtchille joka voittaa 1vs1 saaden aikaa ja tilaa. Samaan aikaan Virta onkin jo keskellä vapaana ja täydessä vauhdissa. Laskinko 11s menneen tähän kun Suhonen koski omassa päädyssä kiekkoon ja se oli maalissa.
Olihan tuossa kaikilla kristallinkirkkaana mitä pitää tehdä, ei tuo muuten mene noin hienosti. Merkille pantavaa on myös se, että kun Virta antaa maalin takana syötön Ojamäelle on Rouhiainen myös keskellä vapaana b-pisteiden päällä, mutta väistää syöttöä Levtchille.
Tuskinpa esim. Matti Järvinen olisi Patrik Virran suoritukseen tuossa kyennyt sentteripelin osalta.
Tämä pitää varmaan paikkansa, mutta kyllähän siellä välillä edelleen myös kuskaillaan, esim. Suhonen. Joten tuskin tuota nyt on kategorisesti kiellettykään. Tärkeintä lie pelitilanteen tunnistaminen ja oikeiden ratkaisujen valitseminen. Tässä toki selkeä pelitapa auttaa merkittävästi.
Huomasin, että @Oijennus on herännyt tämän päivän osalta mukaan. Toivoisin puolustuspelaamisen asiantuntemusta noihin esittämiini väittämiin kiekon kuljettelusta ja onko kyseessä minun aistiharha vai oikea asia.
Jouduin tahtomattani töihin tänään…
Jos tarkoitat puolustajien kiekon kuljettamista suhteessa avaukseen, niin kirjoitin asiasta tähän ketjuun eilen.
Vai mistä on kyse?
Kiitos 
Siellähän tuo tosiaan löytyy jo. Enemmänkin sitä kysyn, että onko sinusta
a) kuljettelua nyt vähemmän kuin aikaisemmin
b) onko kuljettelun vähentyminen yksi syyllinen jouhevampaan peli-ilmeeseen?
Kohtaan B kyllä olet jo aiemmin osittain vastannut aiemmassa kommentissasi.
Molempiin vastaus on kyllä. Toki hyökkääjien pitää luoda puolustajalle kunnon tarjonta, mutta em. Rantakari ja Lehtonen olivat hyviä esimerkkejä siitä, että rakastettiin kiekkoa liikaa ja etsittiin koko ajan parempaa ja parempaa syöttölinjaa. Tuo toimii joskus, mutta, jos halutaan hyökkäyksen yhtenäinen rytmi säilyttää, niin silloin siitä kiekosta kannattaa luopua sovitun mukaisesti.
Peliä eilen Lindgrenin välityksellä kuunneltuna (ei siis nähtynä) seuraavia huomioita.
Ylivoimalla neliön läpi yritys syötöt ei toiminut ollenkaan. Ei näin, saimme kuulla useamman kerran. Vastustajan tiivis neliö ja silti siitä vaan lihakasan läpi yritetään.
Toivoisin valmennusjohdon katseleman muutaman Frölundan ylivoiman, jossa Ryan Lasch on maaliviivan takana jakelemassa syöttöjä. Toimivin ylivoima SHL:ssä.
Lyhyt syöttöpeli vai pitkät avaukset. Tietysti sovittuja asioita jotka käyty läpi,
mutta tähän vaikuttaa vastaustajan sijoittuminen ja karvaus kentällä eikä mikään muu.
Jo junirioissa pelaajalle painotetaan hakemaan liikkeellä vapaata syöttöpaikkaa.
Ei sinne vastustajan taakse sitä kiekkoa perille saa ilman vastustajan omaa virhettä.
Hyökkäyspään peli on yksittäisen pelaajan pelinluku osaamista ja kentän kartoittamista jolloin tiedetään missä pelitoveri on tai pitäisi olla. Niin on aina ollut.
Jättösyötöt ja kulma härrit ovat pelaajien liikkeen mahdollistamia muodostelmia.
Kuinkahan monta eri tapaa sen kiekon ylöstuomiseen on olemassa mitä ei vielä ole kokeiltu?
Fiksujen pelaajien yksinkertainen peli. Tämä klisee pätee yhä.
2 posts were merged into an existing topic: Ylivoimapelaaminen 2019-20
Tässä aiemmin ihmeteltiin muutaman kirjoittajankin toimesta Tapparan pakkien kiekollisen pelin avaamista syötöllä eikä viime kauden malliin jalalla. Ehdin itsekin julistaa Sihvosen analyysin olevan totta eikä kiekkoa nosteta jalalla ollenkaan kohti omaa sinistä viivaa. Saipa-ottelussa oli kuitenkin Suhiksen, Yten ja Kemmun toimesta jalalla nostojakin. Pääsääntönä syöttö vauhtiin, mutta kuitenkin jalkaakin käytettiin optiona ylöstuomiselle.
Puolustuspään pelaaminen on tällä hetkellä kyllä ihailtavaa katseltavaa. Saravo kävi läpi liigalivessä tuota onnistuneiden YT-neuvottelujen tulosta. Yhteistyö toimii esim. Bloodin pelaavan 1-3 äijää (yksi heistä kiekollinen) laitaa kohti irroittaen kiekon hallusta ja Kemmu on valmiina nappaamaan kiekon ja aloittavan hyökkäystoimenpiteet pistämällä kiekkoa liikkeelle. Varsinkin vastustajan pelatessa kiekollisesti meidän maalin takana ja pyrkiessä sieltä ulos, on kiekonriistotoimet hyvin synkassa pakkien osalta. Ensimmäinen isku ei jää odottamaan tukitoimia. Saravo toi esiin vielä sen, että Tapparan avauspelaaminen pyrkii löytämään kiekkoa vauhtiin ja syöttösuunnat auki omalla sinisellä (jonne pyritään pakin voimakkaan liikkeen avulla luomaan ylivoimatilanne).
Täytyy sanoa, että Ytte, Suhis, Mäntylä ja Kemmu ovat yllättäneet minut todella positiivisesti. Mäntylä on ihan kuin uudesti syntynyt ja pelaa myös vahvasti kiekollisena.