Juu ei vaan mee mun jakeluun et mikä siinä o et samalla kaavalla menty 2 kautta ja sama meno näyttää jatkuvan tämäkin kausi…Ja ehkä se ketuttaa eniten että pelin sisällä ei tapahdu muutoksia vaan samaa toistoa toiston perään.
Pelkästään patongin takia käyn joka kotipelissä tulevalla kaudella on niin viihdyttävää tekemistä et oksat pois!
Tällä kaudella JR:n pelitapauudistusprojekti tulee tiensä päähän, eli pitäisi näkyä jo selkeätä tulosta. Pari viime kautta voidaan laittaa pelitavallisesti harjoittelun piikkiin, mutta jos tämä kausi on pelillisesti yhtä laimea kuin esim viime kausi niin sanon kyllä Jukan epäonnistuneen projektissaan. Tällä kaudella on sellainen nippu kasassa että ei ainakaan pelaajista pitäis jäädä kiinni hyökkäyspelaaminen. Jännä nähdä miten käy, luotto on vieläkin vankkumaton Jukkaan.
Kausi on onneksi nuori, mutta kun tuota peliä katsoo niin on ihan sama, miten sitä fiilistelet niin moni tuntee samaan: jotain puuttuu. Se ei ole mikään kovin yksittäinen asia vaan se, että peli näyttää jokaisella kentän osa-alueella hallitsemattomalta. Hallitsemattomuus kielii ainakin minulle sellaisen viestin, että pelaajat yrittävät tehdä liikaa, joka johtaa aivojen kiireeseen. Toissa kaudella kokeiltiin jo kerran pakottaa peli väkisin nopeaksi ja siitä ei tullut yhtään mitään. Viime kaudella sentään lähdettiin pelaamaan viisikko edellä tiiviisti. Nyt peli itse asiassa säikäytti jo vähän tuossa ekassa pelissä, kun se näytti enemmän siltä Rautakorven ekan kauden peliltä. Yritetään vaan tökkiä ja vyöryttää kiekkoa yhteen suuntaan (pystyyn) eikä kukaan pelaa poikittain. Vyörytys päätyyn, josta pelataan vaan kulmapeliä. Tuo ei toimi.
Juuri näin . Peli kulmaan ja kiekko laitaa vasten.
Sitä painimista koko kentän toimesta riittää lähes suurimman osan vaihdon ajasta.
Älykiekko kertoo kyllä kiekon hallinnasta hyökkäysalueella, mutta vielä kun tutkittaisiin sen kiekon päätymisen maalin teon tekosektorin todennäköisyyteen, aletaan puhua älykiekon tuomasta hyödystä.
Ehkä Rautakorpi ajattelee, että tuo ylöspäin puskeminen minimoi omaan päähän tulevat nopeat käännöt. Kun kiekkoa keskialueelta pelataan päätyyn - ei ikinä sivuttain, ei edes pienellä jätöllä laidasta keskelle - ei tule riskiä, jotta vastustaja katkaisisi tämän syötön. Päädyn kautta sitten jauhetaan ja katsotaan riskittömillä siirroilla, josko jotain tulisi.
Tämähän taas aiheuttaa sen, että Tapparan pelit ovat viihdyttävyydeltään heikkoja, kun keskialueen kääntöjä, päästä päähän pelejä tai näppäriä pikkupelejä, joilla saataisiin suorahyökkäysmahdollisuus ei synny. Vastaavasti muiden tiimien on helpohko havaita tämä ja ryhmittäytyä tiiviistä puolustamaan vain hyökkäysalueen kulmapyöritys pois.
Tämä koko pelitapa ajaa siihen, että pelit pysyvät tasaisina - vastustaja pelaa yleensä sen 4 kertaa Tapparaa vastaan kauden aikana, joten ei heidän tarvitse yksittäisissä peleissä, kuin sopeutua tähän pelitapaan. Tapparan kannattajana taas on erittäin tuskallista katsoa 60 runkosarjamatsia tätä samaa pyörimistä 5vs5 -pelissä. En usko, että kukaan vastustajan fani on pitänyt Tapparaa vastaan pelattua matsia kahden viime kauden aikana mitenkään hienona otteluna.
Yksi ongelma on myös se, että pelaajia tämä ei kehitä kovinkaan hyvin, etenkään siis hyökkääjiä. Keskialueen pienet siirrot ovat NHL:ssä yksi tärkeimpiä tekijöitä, mutta kun Tapparassa tämä on ilmeisesti kiellettyä, ei meidän pelaajat saa tähän osaamista ollenkaan. Keskialueella silmät kiinni päätyyn lyöminen ja perään on ihan käsittämätön pelityyli ilman mitään variaatiota tämän taitotason porukalle, etenkin, kun tunnelataus ei ikinä ole tuon kiekon vaatimalla tasolla, koska siinäkin on nähtävästi jotain ongelmia ladata porukka taistelemaan.
Meillä on jälleen kerran yksi Liigan taitavimmista nipuista, ja pelaamme todennäköisesti 60 ottelua Liigan tylsintä, mitäänsanomattominta, tunteettominta ja tehottominta 5vs5 hyökkäyspeliä. Tämä samantyylinen näkemys tulee lähes jokaiselta tämän palstan ulkopuoliseltakin kaverilta - kaksi viime kautta on ollut käsittämätöntä kiekkoa rosterin taso huomioiden, jota ei ole ollut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta mukava seurata.
No tämä se ainoa järkevä selitys on, että riskejähän siinä minimoidaan. Mutta kun katsotaan tuloksia, onko tästä minimoinnista ollut jotain havaittavaa, tosiasiallista ja aitoa hyötyä? Ei yhtikäs mitään. Pelaajat eivät kehity, peli ei kehity ja keväällä pelejä ei jauhamalla voiteta kuten viime kaudella nähtiin.
Mielenkiintoinen ajatus, jos lähestytään noin. Tuohan kyllä minimoi riskit pelistä, mutta kyllä se tehokkaasti omankin pelin nollaa, kuten esille toit.
Mä oon miettiny tota samaa, mutta paljon yksinkertaisemmin. Eli onko Tapparan pelitapa liian taktinen vs. muut joukkueet. Tuntuu siltä, että muualla annetaan enemmän mennä ja meillä nojataan johonkin teoriaan. Ennen tämä toimi loistavasti, kun pakotettiin vastustajan peli omaan pelitempoon sopivaksi. Nyt koitetaan olla mukana tässä kohnottamisessa, mutta annetaan pelaajille jotain pelitavallisia periaatteita joita kuitenkin pitää noudattaa. Tämä johtaa sitten mahdottomaan yhtälöön, jossa ei enää osata tiivistä puolustusta, mutta ei myöskään luoda mielikuvituksellista hyökkäyspelaamista.
SILTI on kyllä pakko vedota menneeseen. Tuloksellisesti on mennyt hyvin. Me fanit eletään vaan siinä uskossa, että Tappara olisi kiekkoilun edelläkävijä. Näin ei välttämättä enää ole, vaan esimerkiksi Ville ja Pennanen tekevät hyvää modernia jälkeä tahoillaan. Eikä se ole kenenkään vika, varsinkaan Rautakorven. Hän oli kehityksen kärjessä 15 vuotta sitten. Katsotaan Pennasen ja Villen uraakin uudestaan vuonna 2034 ja katsotaan ovatko he edelleen kehityksen huipulla. Harva valmentaja nimittäin on kehityksen kärjessä ikinä.
MUTTA.
Kausi ei ole Liigassa edes alkanut vielä ja tämäkin analyysi ripottelee jo valmiiksi tuhkaa päälle. Voi voi.
Annetaan joukkueelle aikaa ja mahdollisuus. Hieno rosteri siellä pelaa, joten ilon kautta.
HPK:peliä seurattuni huomio kiinnittyi Pennaseen joka pyöri sekavan oloisena vaihtopenkin takana kuin puolukka pyllyssä.
Jako ohjeita suomeksi josta ei kukaan saanut mitään selvää.
Taustajoukot jakaa moderneja neuvoja ‘comoon äijät’.
Rautakorven rauhallisuus vaihtoaitiossa on kyllä omaa luokkaansa.
Samalla kaavalla ei ole menty kahta kautta. Kaksi vuotta sitten lähdettiin ajamaan sisään varsin suoraviivaista “nopeaa” pelitapaa. Ei toiminut. Pakit lähti omista nopeasti ja tilanne päätyi joko pakin yksinäisiin kuljetuksiin tai pitkiin avauksiin vastustajan siniselle seisovalle hyökkääjälle. Yritettiin olla nopeita, mutta oltiinkin hitaita. Pelaajien etäisyydet liian pitkiä. Hyökkäykset ei tuottaneet mitään, eikä päätykiekkoihin keretty. Ei maalipaikkoja.
Tapparan valmennus alkoi korjaamaan pelitapaa vanhaan rautakorpelaistapolalaiseen suuntaan, jossa oli mukana mm. viivelähdöt, lyhytsyöttöpeli ja joukot koottiin omalla alueella. Eli hyökkääjät haki alempaa syötön pakilta. Hyökkäyksien rakenne parani ja peli parani. Tällä muutoksella Tappara eteni jopa finaaleihin saakka.
Viime kausi mentiin aika pitkälti tuolla samalla kesken kauden muutetulla pelitavalla.
Ja toistaiseki tämä näyttäisi jatkuvan tälläkin sesongilla.
Itse en näistä pelitavoista niin ymmärrä, mutta yksi ongelma on pistänyt silmään Tapparan pelissä jo pidemmän ajan: Vastustajan siniviivan ylittäminen ja mitä tapahtuu sen jälkeen.
Mutuna väittäisi että Tapparan menettää enemmän kiekkoja siniviivan tuntumassa kuin ennen. Toisaalta jos viivan yli päästään, niin siinä vaiheessa näyttää usein siltä ettei selkeää pelisuunnitelmaa ole – kun peliä avaavaa syöttölinjaa ei ole tarjolla, suuntautuu peli helposti kohti kulmaa. Niinikään kulmapelissä ei näytä olevan toistuvaa tapaa päästä kulmasta pois. HPK:n kohdalla puhuttiin paljon siitä kuinka joukkue pyrki puolenvaihtoihin rännittämällä hyökkäyspäässä. Leijonat pelasi laukauksia viivalle pyrkien siten pienentämään vastustajan viisikkoa. Tapparasta en ole toistuvaa kuviota tunnistanut, paitsi ehkä sen että jos kiekkoa käytetään viivassa, se palautetaan kulmaan.
Nuo pitkät kulmarallit ja kiekottelut on hyviä varsinkin johtoasemassa.
Mutta ratkaisuhalukkuuttakin pitää löytyä, kun ollaan tekemässä kunnolla maalia. Eilen kiekottelu tuotti vetopaikkoja, mutta vielä siirrettiin. Anton haastoi pari kertaa keskustaan hienosti. Molemmista kerroista olisi kuulunut tulla jäähy vastustajalle, mutta vaan toisesta tuli.
Minä en näe tolppatrappia passiivisena pelitapana, sillä sehän on korkein formaatti mihin (staattisen) puolustusviisikon voi asetella. Pakotetaan avaus toiselle puolelle ja isketään kiinni jo varhaisessa vaiheessa. Vähintäänkin passiivis-agressiivista.
Tolppa-trap aiheuttaa kuitenkin näin mututuntumalla eniten staattisuutta peliin, sillä monesti avaus kestää avaavan joukkueen reagoidessa tolppavahtiin. Esim. keskialueen muodot 2-3, 1-4 ja puheita harvinaisempi 0-5 ovat kuitenkin luonteeltaan liukuvia. Niiden tarkoitus ei ole hidastaa/seisauttaa peliä, vaan kääntää pelin suunta nopeasti tai pakottaa siirtokiekko. Passiivisia toki ovat. Ainakin silloin, kun karvaustasoa pudotetaan liian ennakoivasti. Esim. Tappara pudottaa johto-tai tasatilanteessa muodon alas käytännössä vain, jos on vaihto pahasti päällä, mutta johtoasemassa tuoreetkin miehet jäävät sinisen päälle.
Näin ne asiat koetaan pelaajien silmin. 
Ja varmasti suurempi osa jääkiekkoa seuraavista, sekä mediasta, tarttuu tuohon alempaan kommenttiin. Se kun tukee omia juttuja paremmin. Toki noikin näkemykset voi muuttua kauden edetessä.
Prosenttipeliä, matemaattia laskelmia aka baseballin kautta. Toki kun toinen joukkue taktikoi, niin ehkä osuudet sille kulmarallin saamiselle heikentyy, suunnataan siis enemmän hallitaan tai keksitään keinot muulla tavoin, etsimään pelaajien vahvuksiaa puolia käyttäen hyväksi.
Ässiä vastaan siis maaleja tulee solkenaan molempiin päihin ja Lukkoa vastaan yritetään katsomossa pysyä hereillä. Toisaalta hyvä, että kerrotaan jo ennakkoon ettei mene peli pilalle sitä seuratessa kun osaa ajoissa asennoitua oikein
Havainto, jota en aiemmin älynnyt tehneeni. Tappara on tosi vähän tänä syksynä syöttänyt keskialueelta alaspäin, vaan alaspäin on pelattu pääsääntöisesti kuljettamalla. Pitääpä tänään katsoa, onko tämä muistiharha, ja jos ei ole, niin mitä tuosta seuraa.
5vs5-pelissä taaksepäin syöttöjä ei omienkaan muistikuvien mukaan paljoa pelata. Ylivoimassa tuota kuitenkin näkee vielä jonkun verta, jättöjä haussa on 1-2.
Itse tulee ehkä luultua ymmärtävänsä pelistä enemmän, kun tällaisia asioita huomaa, mutta aina joku seikka sitten osoittaa etten tiennytkään mitään (t:wannabe-kiekkoniilo). Noh…asiaan, on todella mielenkiintoista katsoa minkälaiset kehitysjaksot on tälle kaudelle määritelty. 5:n askeleen painopisteitä hiotaan. Viime vuonna taidettiin tähän aikaan suosia vain pistosyöttöjä pitkillä linjoilla hyökkäyslinjoille. Tänä vuonna en ole vielä kiinnittänyt huomiota mikä asia sinänsä pistäisi silmään valitulta kehityslinjalta, mutta voi olla, että käytetään laitoja pelin avaamisen tukemiseksi => toisinsanoen pitkää syöttöä laitaan, josta lyhyt syöttölautapeli poikittain vauhdissa olevalle kaverille ja siniviivan yli perään tukemaan hyökkäystoimintaa pyrkien lyhytsyöttöpeliin. Voisiko tuo olla nyt se, jolla pyritään toisteisesti auttamaan pelaajia tunnistamaan ja harjoittelemaan pelitilanteessa avauspelin tätä muotoa.
YV:n osalta on haettu kiekon ylöskuskauksessa tuttuja jätönjättöjä, mutta ainakin toistaiseksi kohtuu hyvin on päästy siniviivan yli. Viime kaudella tähän aikaan ihmettelimme sitä, että YV tuhosi kaiken hyvän momentumin pelistä ja vaikeudet alkoivat omassa päässä heti YV:n alkusekunneista lähtien.