Itse lähinnä tuohon johtopäätökseen olen tullut Jukan antamista kommenteista lehdistötilaisuuksissa. Samoin muutamat palstatoverit ovat huomanneet kuinka esim. Tampereen pelissä Kärppiä vastaan pitkät syöttölinjat peitettiin muuttuneella puolustussapluunalla keskialueella => Kärpät oli ongelmissa pelinavauksensa kanssa tuon jälkeen.
Kai siellä penkin takanakin kehitytään 
CHL näytti tällä viikolla taas toteen, että hyvään tanssiin tarvitaan kaksi. Vaikka pelattiin koko peli sääntöjen rajamailla niin pelillistä tapahtumaa riitti.
Pelinopeus tuntui yllättävän liigapeliin lähteneen Tapparan ja ensimmäinen kymppi meni miettiessä. Sen jälkeen peli aukesi ja pelattiin luonnollisesti melkein 1,5 erää.
Liigassa täytyy nähdä myös tällaisia pelejä, jotka palvelee yleisöä. Valitettavasti niitä ei meinaa tulla edes playoffeissa. Pelinopeus oli niin kova, että pelaajat kehittyy tuossa väistämättä. Liian usein liigassa pärjää kyttäilemällä ja hyökkäämällä vastaan.
Tomaatit on punaisia, vaihto kestää 45 sekuntia:
https://twitter.com/ChartingHockey/status/1197002968995966976?s=19
Tai no alle 40 sekuntia tavoiteaika ison veden takana.
@Virvelia_kainaloon löysi tällaisen Mestaruussaunaan, mutta tässä on pitkästä aikaa kovaa peliteoriaa tarjolla.
https://elmomedia.fi/raimo-summanen-kumoaa-leijonien-maailmanmestaruuden-vaarat-teoriat/
Hävityn HPK-pelin jälkeen tämä lainaus on erittäin ajankohtainen. Pennanen löytyi molempien penkkien takaa.
Suomalaispuolustajat osaavat hyvin myös asian, jolla Suomessa on ikävä sivukaiku – kahvaamisen.
Leijonat otti vauhdin vauhdin pois tai hidasti vastustajia joko liikkeellä tai pelaamalla vastustajan iholla ja käyttämällä mailaa ja kroppaa sääntöjen rajamailla. NHL:ssä samanlainen pelaaminen ei olisi mennyt läpi, mutta MM-jäillä valtaosin meni.
Tässä oma suosikkikohtani jutusta, ja vedin jälleen paksut yhtäläisyysviivat Pennaseen.
Kiekonhallinta on yleisesti mielletty siten, että kiekkoa hallitaan pitämällä sitä omalla joukkueella. Edistykselliset joukkueet ovat kuitenkin jo siirtyneet sellaiseen ajattelutapaan, että kiekkoa voidaan hallita myös kiekottomana.
Näin myös Leijonat teki MM-kisoissa. Vaikka kiekko oli vastustajalla, Leijonat pyrki kontrolloimaan sitä, missä kiekko oli ja mihin sitä ohjattiin.
Pennasen ajattelussa näkyy NHL:n suuntauksia ja läheinen suhde jalkapalloon pelinä. Entistä enemmän painoarvoa on sillä, mihin suuntaan peliä ohjataan, peliasennoissa, kaiken optimoinnissa muullakin kuin miesylivoimalla.
Oli #muuten hassua, kun NHL-finaaleja katsoessa tuntui Kerhon ja Leijonien kevään jälkeen, että miksi perkele nuo pakit ja hyökkääjät eivät hyökkäysalueella pelaa noin ja noin… 
Ketju ylös!
Alustin jo hieman tätä keskustelua Tapparan peliesitykset ketjussa.
Kun tässä on nyt viimeisen kuukauden itse kullakin puristanut vähän Tapparan kanssa niin täytyy katsoa vähän kokonaisuutta. Yritän nähdä tässä pidemmän aikaspektrumin, joka ylittää kauden rajat eli käsittelen Rautakorpi I, II ja III - vähän kuin hallitusta, mutta kausi kerrallaan.
Rautakorpi 2017-18:
= tavoite jäi mielestäni vajaaksi, koska
Kauden edetessä Tappara palasi nähdäkseni osittain tai kokonaan aiempaan pelitapaan, suosi trappia ja hyökkäsi vastaan, TPS nollattiin tällä playoffeissa
Rautakorpi 2018-19:
Rautakorpi 2019-2020:
Vaikka tämä kausi ei päätyisi mestaruuteen niin näen kyllä hyvän aihion Rautakorvella näiden pelaajien kanssa, Tapolan on helppo jatkaa.
Viimeinen kappale ainakin sisällön perusteella kausi 2019-2020. Eikö vain?
Liittyy huterasti aiheeseen. Anti-Tapparalaiset näkee meidän pelin tällaisena tänäkin päivänä.
Jos nyt jotain tähänkin keskusteluun:
Tapparan pelissä on näiden loukkaantumisten keskellä pilkistänyt useampikin viime kauden tuttu ongelma. Tavallaan kaikki työ, joka tehdään on jalkatyötä. Se ei ole tehokasta, vaikka kuinka toivoisi. Kun kiekollisesti nopeat pelaajat, jotka löytävät hyvät nopeat syöttöpaikat otetaan pois niin joukkue joutuu tekemään aivan liikaa jalkatyötä.
Jalkatyön ylikorostuminen puolestaan väsyttää joukkuetta ja hyökkääjät haluaakin vähän vaihtoon tullessaan fuskata ja ei jakseta mennä alas auttamaan, joka entistä enemmän heikentää peliä. Eilen pelin lopussa tarjonta senttereiltä rupesi olemaan melkoisen ala-arvoista ja ainoastaan Malinen enää jaksoi käydä hakemassa kiekkoa omista.
Kuten 2018 meiltä kopioitu 0-5 trap on meille myrkkyä. Pelin nopeuttaminen on ollut niin tärkeä teema Tapparalle, että trappiin ei oikein itse meinata suostua ja toisaalta ei sitten tehdä riittävästi töitä sen puhkomiseksi. Ensimmäinen steppi seuraavaan peliin - ilman vahvistuksia - on ehdottomasti hidastaa peliä kokonaisuutena. Koko viisikon täytyy tulla yhdessä ja jos nyt ei ole niitä peliälykkäitä pelaajia tarjota nopeisiin ratkaisuihin niin kollektiivisesti peliä on hidastettava. Tätä vaadittiin eilen otteluseurannassa, mutta on melkoinen utopia muuttaa tällainen asia kesken pelin.
Mutta eikö se hidas peli ollut juuri se syy, miksi kukaan ei halua halliin ja uuvuttaa energisimmänkin katsojan. Esimerkiksi noissakin peleissä se Kuuselan kanssa toiminut tappavan tehokas ylivoima ja ei välttämättä edes mietittäis, saati vaadittais, mitään pelin hidastamisia.
Jos nyt vaaditaan hidastamaan ja hidastamaan, kuinka selkärangasta se tulee ja onko se tappion sattuessa vielä pahempi tapa hävitä, kuin se, mitä on yritetty sinne pelaajien selkärankaan saada jo pidemmän aikaa? Voiton hetkellä kyllä pelitapa mikä tahansa kelpaa.
Juurikin näin - jos tilanne siis on se, että pelaajia puuttuu pidemmän aikaa ja esimerkiksi ensi viikollakaan ei ole saatavilla äärimmäiseen kovaan Ilves-peliin lisää pelaajia niin kyllä mielestäni täytyy jotain pelitavallistakin reagointia miettiä. Tuota vauhtilätkäähän me osataan kyllä pelata, mutta kiekollisten kykyjen rajoittuessa se ei enää oikein tuota mitään. Kollektiivin pitää toimia paremmin ja pelinopeus pitää laskea hitaimman pelaajan tasolle. Muuten ei saada mitään yhteistyön jääkiekkoa aikaan - kuten ei saatu KalPaakaan vastaan. Saatiin ulkosektorin vaarattomia pyörityksiä aikaan, joka tosin on ollut ongelma ennenkin.
Mutta isossa kuvassa uskon, että eiköhän se aurinko paista vielä Tampereellakin
Tuo on keskustelun kannalta vähän vaarallista terminologiaa, koska peliähän ei haluta hidastaa. Halutaan suurempi nopeuden vaihtelu, jolloin hitaammille pakeille tulee enemmän syöttösuuntia ja suorahyökkäyksien puolustaminen vaikeutuu (+voidaan ehtiä jopa kääntyä päätykiekoissa). Bertrandia tulee monesti kehuttua, mutta etenkin hän syyllistyy paljon tuohon puskemiseen joka on lopulta pois kollektiivin pelistä. Nelosketju ei pääse mihinkään, kun joku Vauhkonen yrittää seisaaltaan polkaista punaiselta liikkeelle.
Tämä on onneksi nimensä veroinen ketju, pelitapakeskustelu, kun se on aika polarisoiva aihe. Leijonat toteutti aika orjallisesti Marjamäen aikana sitä periaatetta, että haettiin vauhdit aivan oman maalin takaa koko viisikolla ja edettiin porukkana kentän läpi. Peli oli hirveän näköistä - ehkä sen takia, että pelaajat ei sitä halunneet pelata.
Kuitenkin jotain vastaavaa mielestäni Rautakorvenkin täytyy viritellä, jos tuo nykyinen suunta jatkuu. Välimatkojen kasvu on aivan myrkkyä, kun pelaat trappia vastaan. Jos nyt ei välttämättä koko viisikon tarvitse ihan oman maalin takaa hakea niin jotenkin vauhdilla sieltä täytyisi porukalla tulla. TPS puhkoi pari kautta sitten (pl. playoffit) Tapparan trapin aika hienosti pois - tykkäsin siitä. Tekivät runkosarjassa niin, että pakit jäi omiin ja sentteri tiputti maalin eteen ja sentteri ajoi omalle siniselle ja samalla molemmat laiturit tulivat sieltä omilta kaistoiltaan ikään kuin kaistanvaihdolla ristiin (tavaten punaviivalla) ja tuo sentteri löi sen toiselle niistä juuri, kun hän oli punaisella ja tämä sitten laittoi päätyyn tai nosti itse alueelle.
Teoria sitä ja teoria tätä, mutta ainakaan tuolla nykyisellä mallilla ja poissaoloilla en näe oikein mahdollisena, että Tappara säilyttää tuon pelinopeuden. Jalkatyötä menee liikaa voittamiseen. Ei jää enää energiaa niihin tärkeimpiin tekoihin hyökkäysalueella, kun yksi äijä ainakin täytys voittaa, että voisi päästä kulmasta pois.
@peterra on löytänyt hyvää juonta tuossa ylempänä. Tapparahan ei ole nyt vaikeammassakaan tilanteessa harrastanut “Liittolähtöä” (hieno Ika Lehtosen termi!), jossa kaikki koukkaavat alhaalta ja lähdetään rintamana. Matalaa trappia käyttävät vastustajat ovat meille vaikeita, koska vastustajan sinistä lähestytään alivoimaisena, jolloin homma yleensä menee pupeltamiseksi tai sitten painetaan pitkä päätyyn.
Kommentti jalkatyöstä on myös mielenkiintoinen. Tappara näytti taas vaihteeksi suorastaan hitaalta KalPaa vastaan. Toisaalta ei se kiekon siirtelykään lähde rullaamaan, jos pelaajat eivät pysty liikkumaan vartijastaan irti ja tarjoamaan syöttölinjaa vapaalle kaistalle.
Perjantain paikallinen on pelitavallisesti kiinnostavin pitkään aikaan. Jos Ilves uskaltaa lähteä vauhtikiekkoonsa täysin rinnoin, niin se oletettavasti teurastaa ainakin viime viikon Tapparan perinpohjaisesti. Mutta lähteekö Ipa siihen, vai ottaako varovaisemmin (vrt heidän Oulun peli)?
Kärppiä ja HIFK:ta vastaan se sama peli tuotti riittävästi maaleja ja ylivoimia, joilla pelit voitettiin. Sen jälkeen toki tippunut Kuusela ja mahdollisesti Kemiläinen, mutta Bertrand palannut. Lähinnä vaan tässä nyt se tulos ohjaa liikaa yksittäisten pelien osalta analyyttisia kirjoituksiasi mielestäni.
Mahdollisesti näin. Minun mielestäni ei kuitenkaan ihan noinkaan. Pelicansia vastaan jalkatyötä ei haluttu tehdä, joten se on arvioitavana esimerkkinä mistään pelitavasta aika turha. HIFK ja Kärpät puolestaan voitettiin vieraissa ja niistäkin saatiin kuin saatiinkin maalin pelejä aikaiseksi. Pelitavallisesti paras kahden viikon peleistä oli ehdottomasti Jukureita vastaan, mutta myös vastus oli surkein. Tappara vei peliä sekä liikkeellä että kiekossa + ei jääty jumiin oikeastaan koko pelissä kulmiin vaan kulmista pystyttiin kääntymään ja rakentamaan peliä. IFK:ta vastaan viime viikolla myönnän auliisti, että peli oli rimpuilua ja taistelua alusta loppuun ja Tapparan oma tehokkuus oli utopistista.
Kärppiä vastaan oli loistava peli, se oli yhtä kovaa suorittamista kuin Jukureita vastaan. Jos puolestaan kurkkaat vähän pidempää aikajännettä, miten tähän ketjuun kirjoitan niin kyllä pelin muuttuminen vastaamaan viime kauden ongelmia on mainittu vähän aikaisemmin kuin viime viikko.
Edit: asia kyllä sinänsä on aika turha, koska en usko Rautakorven / valmennuksen muuttavan mitään, kun kuitenkin terveystilanne on huhujen mukaan parantumassa ensi viikolla kuitenkin. Jos paikallispeliin saadaan jo esimerkiksi Kuuselaa ja Morleytä mukaan niin aika moni ongelma korjautuu varmaan jo sillä.
Avainsana rasitusero HIFK:n kohtaamisessa. Haluan nähdä sen valmentajan, joka HIFK:n materiaalia, jolla vielä hirveä lepoetu, lähtee hallitsemaan pelitavallisesti yhtään millään pelitavalla Helsinkiin ja voittaa. Tottakai siihen tarvittiin taistelua, pyristelyä ja utopistiseksi viimeistely varmaan muokkautui myös aikaisen johdon ansiosta. Jukurit peli taas riitti täysin voittoon pelitavallisesti, aivan täysin. KalPa peli jäi osittain itseltä väliin, mutta epäilen, että siinäkään pelillisesti jyrän alla oltiin.
Kuvittele Tappara pelaamaan vaikka HIFK:n kaltaisella viikon lepoedulla härkäviikkoa vetänyttä vastustajaa vastaan, kyllä siinä olis huumori koetuksella, haki se vastustaja voiton kuinka selviytyen tahansa. Kova temppu, äärettömän kova temppu.
Tällä kaudella Tapparalla on vähän huonosti noita pelejä, kun päästään itse levänneenä vastustajan kimppuun. Muistaakseni TPS:ää vastaan näin oli ja taidettiin peli hävitä. Aikaisemmilla kausilla näitä on ollut sellainen 3-4 jos nyt oikein muistan ja Tappara on oikeastaan lähes järjestäen ollut noissa peleissä aika huono. Pieni lepoetu on esimerkiksi Ilvestä vastaan ensi viikolla, kun Ilves pelaa kovan sijoituspelin keskiviikkona.
Näinpä, ja jos vielä täsmennetään, niin Jukurit-pelin avauserä (ja hetkittäin kolmoserä). Esimerkiksi IFK:lle annettiin tehokkaan alun jälkeen kaikki avaimet käteen. Olkoonkin, että PAPP oli aika hyvää ja väsymysero varmasti olemassa.
Pelin muuttumisesta viime kauden ongelmiin oli jo viitteitä syys-lokakuun voittoputken puolenvälin kieppeillä erän mittaisin väläyksin (muistan kirjoittaneeni seurantaan reaktiopostauksen).