Juu, se ei ollut viestin pointti, vaan että se oli äärettömän kova temppu ja pelitavallisesti antaa hyvin vähän. Ei varmasti noin suuret lepoedut ole Liigassakaan yleisiä, saati että samalle joukkueelle niitä sattuisi. Yhden-kahden päivän lepoetu on eri asia, kuin viikko pelaamatta samalla, kun vastustaja vetää kolmatta peliä neljään päivään ja toisen ja kolmannen pelin välissä ekstralyhyt lepo. Silloin oikeasti vaatii jo saada itsestään edes irti.
Ja tuo hävitty TPS-pelikin kertoi pelitavallisesti tietyt asiat tiettyyn pisteeseen, mutta siinä oli sattuma ja henkinen kantti myös isosti mukana, kuten yksittäisissä peleissä tuppaa olemaan.
Muistaakseni juuri sinä @peterra nostit aiemmin esiin sen, että Tapparalla on tällä hetkellä telakalla ne kaksi sentteriä, jotka uutta pelitapaa kykenevät parhaiten toteuttamaan. Ja se näkyy tämän hetken pelissä karulla tavalla.
Kyse ei enää ole siitä, etteivätkö pelaajat olisi sisäistäneet uutta pelitapaa, vaan siitä, että keskustan taitovaje näkyy pelitavan toteutuksessa. Tapparassa on loukkaantumisten seurauksena palattu käytännössä viime kauden sentteristöön, vaikka juuri keskustaa pyrittiin täksi kaudeksi vahvistamaan. Levtchillä on pyritty sitten paikkaamaan keskustan kiekollisen taidon puutetta.
Yksi pointti tuli mieleeni. Nyt kun hitaista lähdöistä on luovuttu kokonaan, niin mietin, että olisiko niille kuitenkin joissain tilanteissa tilausta, kun Jukka Jalosta lainatakseni “peli niitä kutsuu luokseen” (viittaus alla olevaan artikkeliin) Esimerkiksi tilanteessa, jossa momentum on täysin vastustajalla, voisi pelin tappaminen olla paikallaan.
– En ole ikinä varsinaisesti puhunut Meidän pelistä. Sanotaan niin, että se (perussapluuna) on total hockey . Pelataan niin kuin peli pyytää. Sitähän se peli on parhaimmillaan, että pelaajat tekevät ratkaisuja, joita peli vaatii ja jotka auttavat joukkuetta voittamaan, Jalonen pohtii.
Jalonen korostaa pelin rytmejä ja pelaajien reagointia.
– Joskus peli vaatii aktiivista häirintäpeliä, joskus vetäytymistä, joskus nopeaa vastaiskupeliä ja joskus kontrolloidumpaa kiekollista peliä. Tietyt elementit säilyvät, kuten maalineduspelaaminen, pelataan sitten millä tahansa viisikkopelitaktiikalla.
Ei kai peruuttelua enää kukaan halua nähdä eikä varsinkaan kuulla sellaisesta mitään? Nykyaikainen vauhdikaskustaa on päivän suotava sana ja mantra ollut jo kauan. Onko ihme, jos on vaikeaa liigavalmentajille toteuttaa jotain muuta?
Onneksi Jalonen on saanut toimia enemmän salassa ja rauhassa omalla tavallaan.
Alan olla sillä kannalla, että hyökkäysalueella kun viivasta löytyy linja toimittaa kiekko vastustajan maalille, niin heti toimitus ja miehiä maskipeleille ja kakkoskiekoille. Jauhaminen ja siirtely ei välttämättä tuota enää parempaa tilaisuutta ja vastustaja saattaa keretä miehittämään keskustan paremmin.
Jauhamista sitten enemmän, kun ollaan johtoasemassa.
Hyökkäyspelin ainoa toisteinen asia on kulmahyrrä. Karjalainen on haastanut pari kertaa hienosti maalille, mutta muuten joukkue ei meinaa päästä maalille millään. Viivapelaamisen suoraviivaisuus ei ole oikein mistään kotoisin. Kulmissa pyörivät kolme neljästä ketjusta vuorotellen. Kyllä tuolla materiaalilla pitäisi pystyä myös luovaan hyökkäyspeliin, muttei sellaisesta ole mitään tietoa. Onneksi en pääse vikaan kotipeliin.
Henkinen asetelma playoffeissa on jännä, kun aika monen asian pitäisi toimia aivan eri tasolla sinne mentäessä. Yleisökin nostattaa hyvin paineita, kun tällaisen kauden jälkeen playoffeissa floppaaminen asettaa aika paljon jossittelua ilmoille.
Tässä on Jukka tehny hyvää työtä, kolmatta kautta perä jälkeen.
Siinä on pudotuspeleissä vastustajalla ihmettelemistä. Ei nimittäin pysty tietyllä tavalla pelamaan Tapparan lähtöjä pois, niin kuin Ilveksen tolppatrapilla. Kun kukaan ei vielä tiedä miten omista lähdetään.
Malttia, malttia kuulutti Jukkakin.
Puolustuspeli pääsääntöisesti hyvällä tasolla, eikä vastustaja pääse paikoille 5vs5 pelissä.
Kyllä tästä hyvä tulee.
Ihan pelitavallisesti on aika vaikea keskustella, koska oikeastaan alkukauden jälkeen ei olla nähty Tapparalta sitä peliä johon se parhaimmillaan pystyy. Loukkaantumisiakin on ollut, joka on vaikuttanut myös siihen, mitä voidaan pelata. Pelitavallisesti ihmettelen Tapparan valintaa, koska pelissä on aivan selkeä järjestys olemassa: on hidas vaihe olemassa, mutta niin on nopea vaihekin.
Tapparalla on paljon variaatiota, joilla se pystyy peliä avaamaan ja pääsääntöisesti ongelma ei ole kovin usein pelikirjassa se, ettei Tappara pääsisi toisteisesti hyökkäämään. Ongelma on hyökkäyspään pelikirja, jossa ei oikeastaan haasteta pelin sisälle lainkaan.
Tapparalla on usein erilaisia vaihtoehtoja pelissään eli hyökkäyspäässä on usein pelaajan pelitaparatkaisu - kumman hän tekee. Meillä valinta on n. 9/10 kerrasta se, että kiekko siirretään johonkin seuraavista:
poikittain viivassa (suora syöttö)
siirretään kiekko päätyyn viivasta
laituri ajaa kiekon kanssa sisään ja lyö sen päätyyn, johon toisinaan joku myös ehtii - kuten tänään
Nämä ovat selkeästi preferoituja pelikirjavaihtoehtoja.
Vaihtoehto on lähes aina olemassa:
pelaajan (pelipaikasta riippumatta) haastaminen keskelle
syöttöpaikan tarjonta muodon sisälle
pakin rohkeampi pelaaminen eli yhden pelaajan voittaminen ja sieltä roikotus maalille
Kun Tapparan pelikirjaa verrataan muihin joukkueisiin tältä osin niin erona on se, että mielestäni Tappara jättää siniviivalle vastustajalle enemmän omassa PAPPissaan tilaa. En näe vastustajien antavan tuonne viivaan sitä 4-5 metriä luistelulinjaa, jonka Tappara jättää sinne kulmiin. Yhdeksän kymmenestä vastustajasta ajaa myös tuonne hyökkäysalueen kulmaan meidän pakkiin kiinni. Ainoa tapa, jolla saat ylivoimaisen tilanteen maalille tällaisessa tilanteessa on se, että pakki joko uskaltaa yrittää tehdä kiekon kanssa jotain (laukoa sen päin pelaajaa, laittaa kiekon vastuksen längistä tai seinästä itselleen.)
Peliesitysketjussa voidaan puhua liikaa, mutta mielestäni Tapparan pelaaminen myös pelitavallisesti on enemmän riskiä välttävää ja varmistelevaa kuin rohkeaa. Rohkeat saavat yleensä palkinnon, mutta riskien minimoiminen käänteisesti johtaa siihen, että joku niistä realisoituu.
Kukapa olisi 10. maaliskuuta tiennyt, että niin rohkeaa peliä ei enää nähdäkään, ettei jääkiekkoa pelata ollenkaan.
Koska olen lähes ainoa keskustelija tässä ketjussa niin toivon, että pian taas pääsemme myös keskustelemaan Tapparan pelitavasta. Kesä on kuivaharjoittelun aikaa - villien visioiden aikaa, toiveita vailla realismia. Pelitapa muokkautuu joka kaudella käytettävään materiaaliin.
Kysymys kaikille:
mitä elementtejä Rautakorven pelitavasta 2019-20 ottaisit mukaan kaudelle 2020-21?
mitä elementtejä haluat poistaa pelistä?
mitkä ovat niitä pelin kohtia, joihin haluat pelitavallisesti erilaisia vastauksia?
Vastaan ensin itse:
Pidin viime kauden pelistä ja mielestäni Tappara pelasi sellaista jääkiekkoa, jota esimerkiksi kontrastina pariin edelliseen kauteen oli ilo katsella. Muutos oli enemmän pelaajista kuin pelitavasta, kun hitaammat pelaajat ja sentteristö uusittiin ihan kunnolla.
Ehkä tuo aiemmin mainittu hidas vaihe pelissä erityisesti kolmannessa erässä jäi kaikumaan huonona jälkimakuna runkosarjasta. Mitä lähemmäksi kevättä mentiin sitä enemmän pelissä jumahdettiin siihen, että odotetaan, mitä vastustaja tekee. Lopputuloksena usein oli johdon menetys, kun pelaamisen intensiivisyys loppui jo hyvissä ajoin.
Ensi kaudella haluan poistoon kolmannen erän jarruttelun kokonaan. En kaipaa yhtä “nopeaa” kiekkoa ekaan erään vaan nimenomaan tasapainoisempaa peliä koko pelin otannalla. Vastahyökkäyksiä ainakin pitää pystyä masinoimaan vikassa erässä, jos muuta ei. Odotan myös mielenkiinnolla, onko Tapola & Tuokkola keksineet ratkaisuja Tapparan PAPPiin. Vastustajat saivat nousta todella lähelle maalia viivalta ennen kuin kukaan puuttui asiaan. Toivottavasti ei ensi kaudella. Pelataan iholla.
Paljon hyvää suorahyökkäyspelaamisessa ja hyökkäyksiinlähdöissäkin oli pääsääntöisesti hyvää, että kaistat löytyivät nopeasti. Hyökkäys- ja keskialueen puolustuspelaaminen tosi hyvää.
Sormi vaan meni suuhun, jos avausta ei saatu heti lähtemään. Hitaat/viivelähdöt onnistuivat aika harvoin, ei ollut tarjontaa tai liikettä. Liian usein tyydyttiin pelaamaan huono päätykiekko. Lisäksi en peluuttaisi noin passiivista muodostelmaa alivoimaisissa tilanteissa, koska se vaikutti helposti puhkottavalta ja ennalta arvattavalta.
Pitkissä hyökkäyksissä pitäisi pelata viivan kautta maalille, jos vastustaja ottaa kulmapeliä pois (viime kaudella monta hyökkäystä kuivui siihen, kun pakki vaan heitti kiekon kulmaan suoraan vastustajalle).
Haluan että Tappara myös haluaa hallita kiekkoa enemmän ja en hirveästi välitä alivoimaisista hyökkäyksistä. Eli rohkeasti vaan palautus pakille ja viiveellä liikkeelle, jos sellainen tilanne tulee.
Ja viivasta enemmän toimituksia maalille, jos linja on auki. Eli väkisin ei tarvi pelata pitkää hyökkäystä.
Tapolahan sanoi, että haluavat Tapparan olevan niin aktiivinen kuin mahdollista, kunhan peli on voittavaa. Ihan viisaasti sanottu.
Haluaisin ja toivoisin näkeväni aktiivista peliä, kuten alkukaudella onnistuimme suhteessa vastustajaan esitettävän. Kohtalaisen voimakas paine ylhäältä asti koko viisikon voimin (ei siis päätöntä tavia) ja sen jälkeen voimakkaalla jalalla alakertaan. Toivoisin näkeväni omalla alueella tiiviin kekiatan puolustamisen mutta samalla yksilötason paineen kulmassa/ laidassa, jotta saadaan aika ja tila pois. Eli siis fiksua kiekotonta pelaamista.
Kiekon kanssa haluaisin nähdä suoraviivaisuutta. Voimakkaita haastoja, laukauksia ja nopeaa rytmiä. Tämän uskon avaavan Tapparan taitotasolla myös tilaa luovemmille sommitelmille, mutta tila tulee ansaita.
Lisäksi haluan nähdä kaksinkamppailuissa voimakkaan ja nopeajalkaisen Tapparan. Jota yllä mainitsemani tyyli kyllä vaatiikin.
Haluaisin poistaa pelistä sellaisen epävarmuuden, missä välillä tuntuu, ettei kaikki pelaajat tiedä miten toimia. Yksittäisiä virheitä sattuu kaikille, joten ne pitää vain pelaajan/valmennuksen hyväksyä.
Ja se vastaus oikeastaan tuli yllä - haluaisin, ettei aktiivisuus ole vain sanahelinää - vaan näkyvä aito asia kaukalossa.
Itse olin näkevinäni selvästi alueita hahmottavaa pelitapaa. Kun yhdellä alueella kiekko voitettiin omille, pyrittiin se nopeasti siirtämään nk. alueelle, jossa oli pelillinen ylivoima olemassa. Ehdottomasti mukaan!
Poissa saisi olla se yllätyksettömyys, jolla hinkattiin ne kriittiset loppuhetket. Jotenkin pelaajia ei rohkaistu näyttämään osaamistaan ja ansaitsemaan myös loppuhetken peliaika. Tämä siis mutuna havainnoitu, mutta jotenkin jäi olo, että pelitapahtumiin reagoiminen ei toiminut. => fleguilu pois…
Edit:
Ihan lisänä tähän pelitapakeskusteluun on ne iänikuiset asiat, että maalintekopeli lopulta kyseessä. Mielestäni Rautakorpi on osoittanut olevansa pitkän linjan maalintekopelin kannattaja => eli maalin eteen ei pidä uhrata puolustusta ja koko ottelun silmissä energiavarastoja. Eli maalin hinta pitää pitää omille minimissä ja vastustajalle maksimissa. Kuitenkin olen huomannut, että puolustustaistelussa voittanutta joukkuetta kohtaa usein myös munkki. Pitkän aikaa sillassa ja vaihtoaikaa pelaava kiekollinen hyökkääjä saa kiekon yllättävän pienellä hinnalla uppoamaan maaliin… Sinänsä viime kaudella näki ihme pomppuja myös, joista ei voinut pelaajia syyttää kun omissa soi.
Minun mielestäni pelin kolmansissa erissä oli lähes järjestäen kyse todella jästipäisestä peluutuksesta. Tosin muistaakseni @Virvelia_kainaloon on tämänkin tilastoista tutkinut ja näin ei oikeasti ole vaan peluutus oli yllättävän tasaista. Takaa-ajossa kolmannessa erässä Tappara tuntui vetävän usein 2,5 kentällä, joten fleguilusta ei mielestäni ollut kyse vaan fyysisen voiman riittävyydestä. Siellä oli koko ajan samat pelaajat kentällä takaa-ajossa sekä puolustamassa maalin johtoa kolmannessa erässä. Laajemmalla orkesterilla olisi voinut pelata paremmin.
Itse tapahan on se sivuasia, mutta tuo mainitsemasi jääräpäisyys jne oli silmiinpistävää. Jotenkin loppuhetkien asiat oli ikäänkuin jo nähty monesti aiemmin.
Rautakorven valmennuksen/pelitavan ongelmat kulminoituivat vaikeisiin hetkiin, joissa oltiin lähes poikkeuksetta huonoja ja vailla itseluottamusta - Tapolan aikaan puolestaan oltiin usein erittäin hyviä esimerkiksi takaa-ajo asemassa.
Toivoisin ensi kauden pelikirjalta sitä lisäsivua, jossa painotetaan, että jatketaan sitä omaa peliä tilanteesta riippumatta - etenkin siis jos ollaan johdossa. Toisaalta myös haluan lisää keinoja niihin tilanteisiin, kun pitäisi hyökätä voimakkaammin (eli ollaan tappioasemassa).
Viime kaudella peli kulki hyvin siihen saakka, kun piti oikeasti tehdä maali tai puolustaa yhden maalin johtoa. Mielestäni näissä tilanteissa ei osattu toimia. Tämä on paljon henkistäkin asiaa toki. Yliyrittämistä ja itseluottamuksen puutetta, kun piti saada maali tehtyä, sekä varovaista peruuttelua ja itseluottamuksen puutetta, kun piti saada puolustettua omaa maalia.
Korona on pilannut myös mahdollisuuden keskustella pelitavasta, kun Tapparan viikko oli ihan tyhjä. Nyt koputan puuta ja toivon, että ensi viikolla päästään pelaamaan muutama täysimittainen jääkiekko-ottelu, jotta pääsee edes vähän näkemään, mitä tällä materialla voi tehdä.
Ympäröivän median fokus on keskittynyt myös kiekossa siihen, päästäänkö edes pelaamaan. Viime vuosilta tutut kausiennakot loistavat poissaolollaan. Nähdäkseni Tapparalla on varsin hyvä miehistö kasassa ja voidaan tällä rosterilla tavoitella myös pelitavallista etua suhteessa vastustajaan.
Tapolalla on hienoinen positiivinen ongelma, kun pelaajia on tarjolla monenlaisiin rooleihin. Ensi viikko antaa toivottavasti jo vähän vastauksia ja tuntumaa, millaista Tapparaa on alkavalla kaudella lupa odotella. Paperilla on mielestäni mestaruusmiehistö kasassa.
Eli muihin ketjuihin purkamaan harmitusta. Sisällöttömiä viestejä tulee poistumaan jatkossakin.