Pelikirja- ja pelitapakeskustelu

Käytin ehkä hieman kärjistettyä ilmausta. Nykyisin voin kuitenkin jo myöntää sen, että näin jälkikäteen ajateltuna puheet kahvakiekosta sun muista olivat ihan ansaittuja, joskaan Tappara ei ollut ainoa, joka sitä harrasti. Pikemminkin se oli sen ajan kuva ja myös tuomarilinja salli kovan mailahäirinnän - näin ollen tehtiin mitä menestymisen eteen tarvitsi tehdä.

Tätä keskialueen träppiin perustuvaa kiekkoa ei ole kuitenkaan Tapparassa enää pitkiin aikoihin harrastettu, sillä Rautakorpi lähti uudistamaan ja modernisoimaan pelitapaa rajusti jo kaudella 2017-18 (joskin lopputulos oli alkuun sekava). Siksi ärsyttää, kun mediassa on aina viime aikoihin saakka viljelty samaa puhetta kahvakiekosta.

Sport pelasi altavastaajakiekkoa onnistuneesti keskittyen sumputtamaan keskialueen, mutta melkoista epäjääkiekkoa se oli. En muista hetkeen nähneeni peliä, josta olisi yhtä vähän kerrottavaa jälkipolville.

3 tykkäystä

Tuo on täysin tosi. Se oli vain Sportilta toimiva pelitapa Tapparaa vastaan.
Hirveetä sellainen katsoa on.

Sit asian toinen puoli…
Tapparalla on sellainen joukkue että tuosta sumpusta pitäisi mennä ohi rymisten. Yksilöiden ero ihan hirveä joukkueiden välillä.
Joten tappio oli täysin Sportin hyvyyttä millain tukki keskialueen ja Tapparan heikkoutta kun ei löytänyt lääkettä siihen miten tuon sumpun ohi menisi.

Ja varmasti tuon sumpun läpäisyyn on tehty jo pelitavallisia muutoksia

3 tykkäystä

En katsonut tämän keskustelun juurena olleesta Sport-pelistä kuin viimeisen erän, enkä siinä nähnyt varsinaisesti kahvakiekkoa, vaan sellaisen version Meidän Pelistä, jota isona altavastaajana otteluun lähtevän joukkueen nimenomaan kannattaa pelata. Siihen höysteeksi Sport näytti laittavan loistavan asenteen, liikkeen ja iholla pelatun PAPP:n

Tappara sitä vastoin on nähtävästi nyt toistaiseksi päättänyt modernisoida pelitapansa vähemmän voittavaksi, ja tätä on minun vaikea sulattaa. Meidän pelin voittavista ominaisuuksista on pitkälti luovuttu, ja jos niitä sovelletaankin se tuntuu pelitilanteissa olevan se vähän ei-toivotumpi vaihtoehto jota pakon edessä innottomasti räpelletään. Äkkiä pystyyn kohkaaminen tuntuu olevan juuri nyt ensisijainen tavoite, ja maalintekoyrityksiin johtavat organisoidut rintamahyökkäykset loistavat poissaolollaan. Träppiä ei enää osata tai haluta osata pelata. Tapparan suurin ase oli edellisellä Tapolan valtakaudella huippuunsa viritetystä 0-5 puolustuksesta käännetyt salamaiskut, en ymmärrä miksi tämä on täytynyt heittää romukoppaan. Minusta träpistä tehty maali on vähintään yhtä ihana kuin mikä tahansa muukin.

2 tykkäystä

Minusta taktisesti täydellisesti onnistuvan pelaamisen katselu on erittäin nautinnollista. Mites ite, nautitko MM -19 pudotuspeleistä, vai oliko kamala katsella Suomen epäjääkiekkoa?

2 tykkäystä

Joo kolmoserä oli varmaan tuollainen. Kaksi ekaa erää Sport seisoi punaisen alla ja heitti ronkkuja pois. Kolmoserässä Tappara alkoi lipsua ja/tai Sport heräsi taistelemaan kolmesta pisteestä ja sai myös jonkinlaista hyökkäyspeliä. Siis kaksi ekaa erää Sport oli vielä nihilistisempi versio RD:n Lukosta. Tosin ihan älyttömästi eivät edes joutuneet roikkumaan, kun Tappara pyöri kiltisti perimetreillä.

1 tykkäys

Jos totta puhun niin nautin paljon enemmän vauhdikkaasta pelistä. Mielestäni se on hienompaa katsella.
Sumppu on tyylinsä jotkut tykkää jotkut ei. Itse en.
Kyse ei ole siittä että onko voitto sumpulla enemmän tai vähemmän arvostettava. Vaan viihdearvosta.

Ja alunperin siitä että kyllä Tapparan rosterilla pitäs syödä aamupalaksi tuollaiset sumput

1 tykkäys

Tuon koko pelitavan ideahan on siinä, että rosterieron merkitys vähenee.

Kyllä. Mut katso Sportin pakkeja… Ja Tapparan hyökkääjiä.
Kiekko pakkien taakse ja haltuun.
Taikka vauhdilla alueen yli parilla syötöllä nyt ei edes yritetty Sportti pelissä. Se miten nyt just menee kentällä niin Sportti ois teurastettu tuolla asenteella. Ei ois sumput hidastanu

Monesti sumpulla haetaan se että yritetään saada vastustajan vauhti pois. Siihen löytyy lääkkeet. Jos lähdet sumpun nopeuteen ylivoimaisella rosterilla niin ei hyvä heilu

1 tykkäys

Tämä vaatisi sitä, että olisi reenattu viivelähtöjä ja että niitä tarvittaessa kiimaisesti, systemaattisesti ja määrätietoisesti tehtäisiin.

Itseasiassa ei tarvi. Vaan nopea pelin kääntö ylöspäin ja vauhdilla
Mikäli mennään viivelähtöinin niin vastustaja saa sumpun tehtyä. Riiston jälkeen nopea kääntö ylöspäin ei alas.
Viivelähdöillä se menisi tuohon pakkien taa kiekko ja sit haltuun.

Noin itse näkisin

Edistyneemmässä ja hedelmällisen monipuolisessa lajikulttuurissahan paras tapa pelata puolustukseen nojaavia joukkuetaktiikoita vastaan on moralisoida niitä mediassa. Samalla edistetään ns. luonnollista pelin evoluutiota ja sitä eteenpäin kuljettavaa laadukasta kilpailua.

2 tykkäystä

No juur tätähän Tappara tuntuu vähän niinkuin yrittävän, mutta 0 maalia on 0 maalia.

Toki sen vähän perusteella mitä siitä Sport pelistä näin, vaikutti siltä että Tapparassa oli taas kerran päätetty välttää helppo peli reenaamalla jalat tukkoon.

1 tykkäys

On ollut nyt viime aikoina paljon puhetta Tapparan pelitavasta (jälleen) ja ylipäätään siitä, että selkeähkö pyrkimys pelin nopeuttamiseen on edelleen vahvasti läsnä, vaikka Rautakorpi vaihtui Tapolaan. Toki täytyy muistaa, että sama halu ja trendi on oikeastaan nähtävissä koko Liigassa ja laajemminkin maailmalla.

En ole vielä itse täysin sisäistänyt, onko pelin nopeuttamisessa lopulta kuitenkin kyse ainoastaan pelaajien mielihaluista eikä niinkään kontrolloidusta valmennuksesta. Tiedän, että vertaus ontuu, mutta teen itse osittaista myyntityötä ja myymisessä aina tuppaa korostumaan sellainen kohkaaminen ja kiireen ilmapiiri. Puhetahti nopeutuu kuin itsestään ja ikään kuin tunnetilalla haetaan kierroksia.

Kiireen ilmapiiri ei ole hyvä myynnissä eikä se kiire ole myöskään hyvä jääkiekossa. Joku irvileuka joskus sanoi, ettei kiireellä tule kuin kusipäisiä lapsia. Pelin nopeuttaminen on aika monitahoinen asia ja toisinaan pelkästään se, miten yleisö seuraa peliä ja miltä etäisyydeltä niin vaikuttaa käsitykseen pelinopeudesta. Yleisesti vanha fakta on vieläkin, että kiekko liikkuu nopeammin kuin miehet. Vaikka miehet olisivatkin hitaampia niin nopealla kiekon liikuttamisella niitä paikkoja synnytetään ja peli nopeutuu oikeasti.

Miten tätä sitten toisteisesti toteutetaan? Yleisesti en näe edelleenkään mitään “kiekkokontrollilätkää” parempaa tapaa, mutta tiivis viisikko on eräänlainen edellytys sille, että nopeita syöttöketjuja syntyy. Toki on hienoa nähdä pelissä silloin tällöin niitä piikkiavauksia liikkeestä koko viisikon läpi, mutta ei niitä ainakaan kovin toisteisesti hyviä vastustajia vastaan rakennella.

Miten niitä “paikallisia” ylivoimia sitten luodaan sinne vastuksen maalin eteen? Kiekottomien täytyy pitää liikettä yllä ja olla valmiina nopeisiin syöttöihin ja ratkaisuihin. Kiekollisten täytyy välttää sitä kiekon kanssa kääntyilyä ja pyörähtelyä kulmassa. Yksi asia, mikä edelleen ihmetyttää itseäni kovasti on se, että Tappara käyttää mielestäni viivaa vieläkin suhteellisen huonosti. Kiekottomat eivät tue syvyyssuunnassa tuota liikettä juurikaan, joka mahdollistaisi sen pakin lähtemisen siihen haasteeseen. Sentterin täytys aina ymmärtää palata takaisin pakin paikalle kiekottomana, joka mahdollistaisi sitä haastoa sinne keskelle enemmän.

Täytyy myös hieman haukkua Liigan tuomareita, jotka aika usein estävät aidosti nopean hyökkäyspelin omalla linjallaan. On kohtalaisen tökeröä, kuinka paljon saa rikkoa esim. pakkia, joka lähtee viivalta haastamaan maalille. Ensin saa roikkua selän takana ja lopulta usein maalin edessä vielä kaataa ilman rangaistusta. Pelin nopeuttamisen ambitio kuolee aika nopeasti siihen, kun rikkeistä ei rankaista sota-alueella. Pätee kumpaankin suuntaan.

4 tykkäystä

Kyllä kyse on ihan siitä, että jos kaikki pelaavat identtisesti, niin kenelläkään ei ole taktista etua. Vastustajan selustaan yritetään iskeä ennen kuin viisikkonsa on kasassa. Kaikissa pallopeleissä idea on luoda ylivoimallisia tilanteita. Virheetön 5vs5 johtaa tulokseen 0-0.

5 tykkäystä

Mielestäni tämä ei jääkiekossa päde. Vaikka molemmat viisikot kollektiivina sekä jokainen yksilö suorittaisi tilanteenmukaisesti oikein, voi maali syntyä. Hyökkäystilanne syntyy siksi, että hyökkäysalueelle siirtyminen voidaan pelata eri tavalla, vaikkei pelitavallisesti olisi kuin yksi tapa, kun taas keski- ja hyökkäysalueen puolustusvalinta on tehtävä sen mukaan, mitä tilanne edellyttää. Toisin sanoen virhettähän ei synny juuri silloin, kun yksittäinen pelaaja tekee yhden erilaisen valinnan, jonka voidaan reaalisesti ajatella mahtuvan tähän kaikkien käyttämään universaaliin taktiikkaan, mikä johtaa pelin siirtymiseen hyökkäysalueelle.

Ja jos tässä kohtaa ajateltaisiin virheettömän PAPP:n nollaavan virheettömän HAHP:n, niin sittenkin jääkiekossa luonteenomaisesti korostuu sattuman merkitys, jota voidaan rajallisesti hallita pelitaktisesti. Jos oikein saivarrellaan, niin laukaus, joka kimpoaa esimerkiksi pelaajan varusteesta riittävän kovaa riittävän lähellä maalia voi olla sellainen maali, joka ei oikein sijoittumalla ole torjuttavissa, jolloin maalivahtikaan ei tee pienintäkään virhettä.

Tämä on sikäli mielenkiintoinen kysymys, että olen myös ajatellut periaatteessa jokaisen maalin olevan seurausta virheestä, mutta käytännössä aivan näin aukotonta se ei tosielämässä ole.

5 tykkäystä

Pakko mainostaa, kun harvoin näin perusteellista pelitapa-analyysiä näkee maakuntalehdessä. Tai ei oikein koskaan.

‘’‘’
Oli jokseenkin hauskaa, kun katsoin Jukurien peliä ja seurasin kynällä ja paperilla sekä hyökkäyksiinlähtöjä ja hyökkäysalueelle pääsemistä, niin sitten joku pelin jälkeen kysyi Jukurien PAPP:ista. Kun en erikseen ollut sitä katsonut kuin pääpiirteittäin, en oikein osannut varmaksi sanoa, oliko se aluepuolustusta, jossa vähän heikosti puolustettiin lisäksi miestä, vai periaatteessa “täyttä” aluepuolustusta. En tiedä moneenko kertaan kukin peli pitäisi itse katsoa, että kaikista osa-alueista pääsisi sisäistämään koko pelitavan.

7 tykkäystä

Ei tälläistä näe oikein missään lehdessä Suomessa ainakaan jääkiekon saralla.

3 tykkäystä

Nyt kun täällä HPK:ta on ruodittu, niin täytyy tähän lisätä se, että Tappara-HPK -pelin eka erä oli kyllä jäätävän kova luistelunäytös molemmilta joukkueilta. Omaan silmään Kerhon suoraviivainen peli hyökkäysalueella kohti maalia on edelleen se, jossa heillä on tekemisen meininkiä. Kiekkopelinä todella viihdyttävä ja vaati kyllä hurjasti taitoa molemmilta joukkueilta + kamppailuvoimaa, jotka taisi lopulta kääntää ekan erän Kirvesrinnoille.

Tapparan pelaamisesta huokui pelitapojen varioiminen eri tilanteissa. Kontrollilähtöjä bongasin kaksi, jossa toisessa neljän pelaajan rintama lähti liikkeelle ja hauki toimi syöttölautana vastustajan siniviivan tuntumassa + toinen, jossa kaikki oli mukana kontrollilähtöä tekemässä alhaalta vauhtia hakien. HPK:ta vastaan hyökkäyspään paineessa oli isoin ongelma se, että karvausmuodostelma (lue:kääntöpeli) ei toiminut saumattomasti yhteen, vaan yksi tai kaksi pelaajaa joutui reagoimaan ja myöhästyi kääntöpelin lainalaisuuksista eli syöttöalueiden peittämisessä.

Yhteneväisyyttä oli myös havaittavissa tuon yhden erän pohjalta siinä, että kummatkin joukkueet haluavat välttää vastustajan puolustusasemiin menemistä. Selvästi pyritään luomaan mieluummin jonkinlaista kaaosta, mutta samaanaikaan luomaan järjestystä omilla metodeillaan mm. laitapelaamisen kautta. Tappara toimi enemmän ylimiehityksellä tuodessaan laidan kautta peliä eteenpäin, kun HPK ehkä klassisemmin pyrki voittamaan kaksinkamppailuja ja saamaan sitä kautta pelistä otetta.

Kausi on vielä nuori, mutta @AWennstrm toi hienon analyysin tänne luettavaksi - ja täytyy kehua Sihvosen analyysiä vielä erikseen. Tuosta HPK:n pelitavan kritiikistä numero 4 on hyvä verrata esim. Ilveksen vastaavaan, jolla jo viime kaudella pärjäsivät hienosti => kun paineistuksen perusteet romahtavat, vetäytyvät pelaajat nöyrästi 0-5 träppiin ja ottavat pelin vastaan pyrkien kääntöön/hyökkäävään puolustamiseen keskialueella hyökkäysalueen sijaan. Tapparan 2-0 maali Spacekin toimesta osoitti tuon nöyrän puolustuksen puutteen aika hyvin => yksi osaava peliliike ja sen jälkeen avoimen syöttökaistan kautta hyökkäysalueen paine purkautuu 2-1 hyökkäykseen. Uskoakseni Ilvestä vastaan Tappara ei pääse tuollaista maalia iskemään, saatika tilannetta luomaan.

En ole mikään kiekkotietäjä, mutta peli alkaa tällaiselle varttuneelle katsojalle aukeamaan aina paremmin ja paremmin. Toki salibandytausta auttaa myös hahmottamaan pelin lainalaisuuksia, mutta lukuisat katsellut ottelut avaavat ihan eri tavalla pelin ymmärrystä + ne jotka seuraavat jäähallissa peliä livenä, pystyvät varmasti kiinnittämään kokonaisuuksiin vielä paremmin huomiota. Itse olen pääsääntöisesti vain ulkomaille kantautuvan Telian internet-lähetyksen varassa seuraamassa peliä, joten joku muu valikoi seurattavat asiat kuin minä.

5 tykkäystä

@AWennstrm Sinä kun teet noita toimittajahommia, niin yksi jutun idea hautumaan. Sihvonen kirjoittaa hyvin yksityiskohtaisesti pelin taktisesta puolesta. Sohvavalmentajat innostuvat ajoittain täällä ja muualla sitä pohtimaan.

Minä en muista yhtään artikkelia, jossa olisi selvitetty kuinka tarkasti valmentajat ja joukkueet itse asiassa taktiikkansa suunnittelevat? Onko yksityiskohtien taso niin korkea kuin Sihvonen ja sohva-analyytikot olettavat? Jääkiekko on kuitenkin hyvin nopea peli, jossa on aina myös kaaosta ja sattumaa.

Jostain tuli mieleen wanha juttu Ilveksestä, kun Curt Lindström saapui joukkueen avuksi. Aamulehti kuvaili miehen olevan hyvin pikkutarkka ja asemoineen ukkoja jäällä metrin tarkkuudella.

6 tykkäystä

Ihan hyvä idea. Kyllähän mallit varsin hiottuja ovat, mitä korkeammalle mennään. Tiivistetysti: vaikka mukana on paljon kohinaa ja sattumaa, niin aika useassa tilanteessa on kuitenkin loppupeleissä aika vähän vaihtoehtoja sille, miten tilanteessa pelataan. Kun vieressä kaveri menettää kiekon, voi antaa painetta tai lähteä painamaan omaa maalia kohti jne.

Kiekollisena rakenteista ja tukitoimista riippuen esim. pari-kolme vaihtoehtoa, lahjakkaammilla pelaajilla pari enemmän.

Siinä onkin mielestäni yksi mukava ja inspiroiva idea pelin katsomiseen: vetää paussin päälle ja katsoo vaikka pelaaja kerrallaan, mitä kaikkea tilanteessa voisi tehdä. Usein vaihtoehtoja on kuitenkin tosiaan aika rajoitetusti, mikä vähän rajaa sitä erilaisten sattumien määrää - vaikka sekin jo kerrotaan kymmenellä, tai yhdeksällä jotka reagoivat kiekolliseen, omaan vastustajaan tai alueeseen. Plus tietty mailan ja kehon asennot, suunnat kertovat myös hiomisesta.

Joku koutsi voisi jatkaa filosofointia :slight_smile:

6 tykkäystä