On ollut nyt viime aikoina paljon puhetta Tapparan pelitavasta (jälleen) ja ylipäätään siitä, että selkeähkö pyrkimys pelin nopeuttamiseen on edelleen vahvasti läsnä, vaikka Rautakorpi vaihtui Tapolaan. Toki täytyy muistaa, että sama halu ja trendi on oikeastaan nähtävissä koko Liigassa ja laajemminkin maailmalla.
En ole vielä itse täysin sisäistänyt, onko pelin nopeuttamisessa lopulta kuitenkin kyse ainoastaan pelaajien mielihaluista eikä niinkään kontrolloidusta valmennuksesta. Tiedän, että vertaus ontuu, mutta teen itse osittaista myyntityötä ja myymisessä aina tuppaa korostumaan sellainen kohkaaminen ja kiireen ilmapiiri. Puhetahti nopeutuu kuin itsestään ja ikään kuin tunnetilalla haetaan kierroksia.
Kiireen ilmapiiri ei ole hyvä myynnissä eikä se kiire ole myöskään hyvä jääkiekossa. Joku irvileuka joskus sanoi, ettei kiireellä tule kuin kusipäisiä lapsia. Pelin nopeuttaminen on aika monitahoinen asia ja toisinaan pelkästään se, miten yleisö seuraa peliä ja miltä etäisyydeltä niin vaikuttaa käsitykseen pelinopeudesta. Yleisesti vanha fakta on vieläkin, että kiekko liikkuu nopeammin kuin miehet. Vaikka miehet olisivatkin hitaampia niin nopealla kiekon liikuttamisella niitä paikkoja synnytetään ja peli nopeutuu oikeasti.
Miten tätä sitten toisteisesti toteutetaan? Yleisesti en näe edelleenkään mitään “kiekkokontrollilätkää” parempaa tapaa, mutta tiivis viisikko on eräänlainen edellytys sille, että nopeita syöttöketjuja syntyy. Toki on hienoa nähdä pelissä silloin tällöin niitä piikkiavauksia liikkeestä koko viisikon läpi, mutta ei niitä ainakaan kovin toisteisesti hyviä vastustajia vastaan rakennella.
Miten niitä “paikallisia” ylivoimia sitten luodaan sinne vastuksen maalin eteen? Kiekottomien täytyy pitää liikettä yllä ja olla valmiina nopeisiin syöttöihin ja ratkaisuihin. Kiekollisten täytyy välttää sitä kiekon kanssa kääntyilyä ja pyörähtelyä kulmassa. Yksi asia, mikä edelleen ihmetyttää itseäni kovasti on se, että Tappara käyttää mielestäni viivaa vieläkin suhteellisen huonosti. Kiekottomat eivät tue syvyyssuunnassa tuota liikettä juurikaan, joka mahdollistaisi sen pakin lähtemisen siihen haasteeseen. Sentterin täytys aina ymmärtää palata takaisin pakin paikalle kiekottomana, joka mahdollistaisi sitä haastoa sinne keskelle enemmän.
Täytyy myös hieman haukkua Liigan tuomareita, jotka aika usein estävät aidosti nopean hyökkäyspelin omalla linjallaan. On kohtalaisen tökeröä, kuinka paljon saa rikkoa esim. pakkia, joka lähtee viivalta haastamaan maalille. Ensin saa roikkua selän takana ja lopulta usein maalin edessä vielä kaataa ilman rangaistusta. Pelin nopeuttamisen ambitio kuolee aika nopeasti siihen, kun rikkeistä ei rankaista sota-alueella. Pätee kumpaankin suuntaan.
