Tilan tekemiseen ei aina tarvita mitään kovaa kontaktia. Screenit, maalille ajo (sitoo vähintään yhden miehen), kiekollisena vastustajien imeminen itseensä ja siitä vapauttava syöttö. Tapoja löytyy monia.
1 tykkäys
Mielenkiintoinen keskustelu. Näkisin että molemmilla on oivat pointit. Itse olen sitä mieltä, että tuossa ko. ketjussa nuo tilaa tekevät härät (Smejkal, Rauhala) sitovat vain ns. omat miehensä, jolloin Bertrandin täytyy yhä karistaa oma miehensä sekä pelata itsensä laukaisupaikkaan. Mielestäni parhaiten tilaa saavat luotua Levtchi ja Tanus ja tuo perustuu nimenomaan siihen mitä tekevät kiekollisena sekä oikea aikaiseen ja nerokkaaseen syöttöön.
2 tykkäystä
Tuossapa se juuri onkin. Tapparassa on nyt nuo Levtchi, Tanus ja Kuusela jotka pystyvät löytämään sen oman miehen sieltä kentältä ja syöttämään tälle. Muilla ei ole mitään edellytyksiä tuohon. Ainoa mihin siellä muilla on kykyä, on pyöriä kulmissa ja ehkä syöttää viivaan. Toivotaan että saataisiin nuo Tapparan viivatykit nopeasti takaisin, niin tuokin taktiikka saattaisi taas alkaa tekemään tulosta.
Ei ole riidan haastamista, mutta kertokaa te palstan pelikirja porukka, että mitä ihmettä tarkoittaa “eteenpäin puolustaminen”?
Ja kirjoittakaa se mielellään auki ilman näitä tällaisia termejä joista tavallinen kiekonseuraaja ei ymmärrä yhtään mitään.
Minä en tiedä mitä tarkoittaa termi eteenpäin puolustaminen.
1 tykkäys
Nyt mennään vaaralliselle alueelle kun itsellä ei ole huippukiekon taustaa, mutta ymmärrän sen niin että suositaan enemmän vaihtoehtoa jossa puolustavat pelaajat ajavat hyökkäävää vastaan, sen sijaan että liikkuvat samaan suuntaan kuin hyökkäävä osapuoli.
2 tykkäystä
Kovaa prässiä ja kiekonriistoa vastustajan kenttäpuoliskolla.
3 tykkäystä
En ole varma, mutta ymmärrän niin ettei tämä rajoitu vastustajan kenttäpuoliskolle.
3 tykkäystä
SHL:n finaaleissa näkee sekä eteenpäin puolustamista että ihan kunnon tolppaträppiä. Ja kyllä siellä limanuljaskakin viritetään keskialueelle. Mutta suuri ero tulee pelitempossa ja jatkuvassa liikkeessä. Hirveä fyysinen ja pelin lukemista vaativa taso koko ajan.
2 tykkäystä
Onko tämä jalkapallosta otettu kikka, jossa ajetaan kiekollista vastustajaa “päin” siten, että syntyy irtokiekko jika saadaan vauhtiin mukaan. Onnistuessaan tuottaa aina ylivoimaisen hyökkäyksen. Epäonnistuessaan ajat itsesi ulos tilanteesta?
Tässähän me saatiin jo kaksi vähän erilaista vastausta eteenpäin puolustaminen.
Itse en edelleenkään tiedä mitä tarkoittaa eteenpäin puolustaminen termi. Jos minulle sanoittaisiin, että puolusta eteenpäin, niin luultavasti ajaisin pakkina hyökkäyssiniviivan kiinni ja mahdollisesti sen kiekollisen laiturin katolleen.
Mutta tämä keskustelu menee nyt enemmän johonkin jääkiekkotermeihin. Olisi varmaan kuitenkin hyvä avata näitä tällaisia termejä kansan kielelle tälläkin palstalla. Muuten tämä menee ihan siansaksaksi.
E. Turha kiekkotermi höpötys pois ja puhutaan termeillä niin, että myös itse ymmärtää mistä puhutaan.
1 tykkäys
En ole asiantuntija, mutta ymmärtäisin että se lähtee aika paljon @gatecrasher in mainitsemasta tolppatrapista, jolloin viivelähdöissä karkikarvaaja seisoo tolpalla ja koko viisikko on alueella, mutta keskialueella ei enää peruutella vaan tilanteen salliessa luistellaankin vastaan.
Joku viisaampi korjaa?
Jep, kun on paikka niin kiekonriisto on tähtäimessä ympäri kenttää. Ja välillä vaikkei olisikaan enää täyttä saumaa niin vedetään vähän yli. Ruotsissa tuo on jo paremmin koko viisikolla selkärangassa ja muut osaavat lukea tilanteita eikä ihan lahja hyökkäyksiä anneta omiin.
2 tykkäystä
Suomessa puhutaan hienoin termein. Minä en oikein ymmärrä tuota eteenpäin puolustamista käsitteenä, mutta jotakuinkin ymmärrän sen ajatuksena, että hyökkäämällä puolustaa parhaiten. Rautakorpihan puhui tuosta vuosia, että pitää opetella puolustamaan eteenpäin, mutta sen tuloksenahan syntyi ihan hirveää kulmahyrrää. Tapola oli enemmän oikeilla jäljillä, kun sanoi, että pitäs uskaltaa olla aggressiivinen, muttei tyhmä. Uskallus vaan loppuu Tappara-fanien ristipaineessa aivan varmasti kesken, koska meillä on kuitenkin kova traditio mennä puolustus edellä ja jostain syystä aggressiivinen hyökkäyspeli usein nähdään jo harjoitusvaiheessa sellaisena huonona puolustamisena.
Itse tykkään enemmän termistö “ruotsalainen jääkiekko” kuin tuo suomalainen “puolustaa eteenpäin.” Ruotsista hyvä esimerkki sellaisesta pelitavasta, jota katsoisin päivästä toiseen on tuo Skellefteån tapa pelata. Sattuu ja tapahtuu - tuossa pelissä ei haittaa edes se, jos Skellefteå ei tee maalin maalia koko pelissä niin siitä huolimatta siinä kiekko liikkuu ja äijät menee koko ajan. Skellefteå hävisikin muutaman pelin näissä playoffeissa ihan huumorilukemilla, mutta kuitenkin kaikki pelit olivat paljon viihdyttävämpää katseltavaa kuin mikään peli tällä kaudella Liigassa.
Yksittäinen suurin ero tuossa pelissä Liigaan on se, että keskialueen peliä ei käytännössä ole ollenkaan vaan keskialueella tunnutaan aina tekevään juuri oikea valinta - joko terävä syöttö omille ja rintamana alueelle tai sitten sekunnin murroksessa tehty päätös päätykiekosta ja sitten todellakin mennään sinne päätykiekkoon voittamaan sitä kiekkoa kaikkien hyökkääjien toimesta eikä perkele yksin. En tiedä, onko se Tapparassa pelaajien vika vai valmennuksen vika, muttei tuo ole toiminut täällä koskaan. Suurin syy on se, että Tapparan hyökkääjistön lähituet tuossa pelitavassa ovat vuodesta toiseen niin perkeleen surkeat. Ei sitä päätykiekkoa voiteta yksin, jos kaverit ei tule lähelle ja kun se kiekko voitetaan niin siinä pitää mennä maalille ja olla valmiina vetämään heti, kun kiekko sulle pelataan. Onko pelaajien taitotaso ratkaisevan erilainen, ehkä, mutta Ruotsissa noi pelit ja jatkopelit vaan toimivat.
Siinä yksinkertaisesti kiekko liikkuu aivan jatkuvasti äijältä toiselle. Omalla kenttäpuoliskolla voidaan puolustaa keskustaa ja odottaa katkoa, mutta katkon tullessa tuntuu, että jokainen tietää tasan tarkkaa, mitä tehdään seuraavaksi. Tuota kun tekee kaksi joukkuetta niin ei peleistä voi ihan *askaa tulla. Nämä on pieniä asioita, mutta Suomessa kiekkokontrollia pidetään liian kauan ja keinolla millä hyvänsä. Kiekkokontrolli käsitetään jotenkin “hautomiseksi” että minä pidän kiekkoa. Kiekon pitää liikkua koko ajan ja jalkojen kanssa. Niitä pieniä hetkiä, kun puolustaja pysähtyy viivalla, ottaa haltuun kiekon ja katsoo, mihin nyt syötän tai vedänkö - niitä on Tapparan pelissä liikaa. Samaa lagia on hyökkääjillä.
2 tykkäystä
Eihän se tartte kun katsoa Lukon peliä, niin näkee mitä eteenpäin puolustaminen parhaimmillaan on silloin kun rosterista ja valmennuksesta löytyy siihen työkalut.
1 tykkäys
Lukko on joo hyvä esimerkki Suomesta, mutta henkilökohtaisesti en pidä Pekka Virran tavasta halkaista viisikko. Lukolla pakit on aina pari ja hyökkääjät säilyttää muodostelman hyökätessä. Peli kulkee paljon laidoilla ja hyökkääjät luo paikallisia ylivoimia kentän eri puolilla.
Lukkoa vastaan pitää karvata kunnolla. TPS tiputti kovalla paineella IFK:n, Lukolla sama heikkous. Ruotsissa tiivis viisikko säilyy, vaikka kiekko liikkuu nopeasti.
Tapparalla esim. vastaava yritys kokeiltu viisikon välimatkojen kera ja menestys tosi heikkoa. Tapparassa Lukon pelitapa kuolis pystyyn jo siinä, kun pakit kääntää mielellään kulmassa omalla alueella selän pelille. Lukon pakit oli tosi vaikea saada naama laitaa vasten.
2 tykkäystä
Tässä pitäisi erotella karvaaminen ja hyökkäämällä puolustaminen ja pelaajien roolit.
Karvaaminen on kaikille tuttua ajokoira-pelaamista, pääsääntöisesti 1-2-2, jos saadaan paine niin 2-1-2.
Hyökkäämällä puolustaessa ei enää peruutellakaan vaan kun paikka tulee, kiekottomana isketään vastaan.
TPS:n vahvuus monen NHL-jengin tapaan oli aika pelipaikaton pelitapa eli kun tilanne muuttuu niin pelaajat osaavat ottaa uuden roolin siihen tilanteeseen, pakki voikin olla omissa laidassa vastustajan pakkia vastassa ja jos riisto saadaan niin sitten lähdetään.
1 tykkäys
Minusta eteenpäin puolustamisen tarkoitus tuli hyvin esille Lukon 0-1 maalissa kolmannessa pelissä. Luettiin vastustajan vaikeaa avausta ja peliä, tämän seurauksena tehtiin liikkeitä ennakoiden ja antaen painetta.
Itse olen aina kummastellut Tapparan vaikeuksia omassa päässä jos pakki on selin kentälle ja heittää ränniin, niin Tapparan hyökkääjä liikkuu sinne vasta kun kiekko lähtee liikkeelle, samaan aikaan vastustaja on ennakoinut tätä ja on ensin kiekolla.
5 tykkäystä
Eteenpäin puolustaminen on sitä, että annetaan kiekolliseen paine ja syöttösuunnat katkotaan. Kiekko riistetään mahdollisimman nopeasti ja riiston jälkeen alkaa hyökkäys. Puolustaminen siis tapahtuu eteenpäin kohti kiekkoa.
3 tykkäystä
Mää oon sitä mieltä, että pelityylillä ja sapluunalla, “träpeillä” ja “eteenpäin puolustamisilla” sinänsä ei ole väliä, kaikilla niillä voi viime kädessä pärjätä ja pelata hyvin. Tietty voi olla jotain apinantaktiikoita, jotka eivät voi millään missään toimia, mutta jos nyt jatketaan sellaisella jollain lailla järkevällä systeemillä.
Mutta se systeemi pitää olla harjoitettu, opetettu ja perusteltu pelaajille kovalla vaatimustasolla, niin että kaikki tietävät mitä tehdä milloinkin ja noudattavat sitä kurinalaisesti. Lukko teki sitä tänä vuonna, jopa Ilveksessä on nähtävissä selvästi että pakki tietää tasan tarkkaan paikat mistä löytää avaukselle paikka ja se avaussyötön saanut löytää sen jatkosyötön vielä helpommin. Tapparallakin homma toimi pitkään, mutta nyt viimeiset noin kolme kautta sen systeemin ja uudistumisen kanssa on kipuiltu ja valitettavasti se on näyttänyt siltä, että pelaajat ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tukiranka on puuttunut. Tappara on näyttänyt sekavalta ja epätoisteiselta, ja sitä mukaa myös sen yksilöt ovat “huonompia” kuin aiemmin, kun heillä ei ole sitä kollektiivin tukea mikä pitäisi olla.
Viimeisen silauksen mille tahansa pelitavalle antaa tunnetila. Tämänkin kauden sekava Tappara näytti muutaman kerran, että kun se tunne on kohdillaan, Tappara on yhtäkkiä taas aivan huippujoukkue kaikkien parhaiden rinnalla. Mutta ei tarvittu kuin vuorokausi tai kaksi, niin taas näytettiin joukkueelta jolla ei pitäisi olla mitään asiaa edes playoffeihin. Usein Tappara todella näytti pelitavallisesti koko liigan huonoimmalta joukkueelta ja vain muutama yksilö piti sitä peleissä pinnalla.
Siksi kaikkein suurin muutos pelitavassa pitää tulla tuohon henkiseen puoleen. Viimeisen 150 tai vaikka 200 pelin kohdalla Tappara on tullut kaukaloon hyvin latautuneen näköisesti maksimissaan 25 kertaa. Sen 125 kertaa joku avauserä on mennyt ihan ohi, mutta pikkuhiljaa on raavittu hommaa kasaan ja saatu ihan hyvin pisteitä. Mutta tämän pitää muuttua, se tunnetaso on saatava tasaisesti korkeammalle, ei vain satunnaisesti. Energiaa ja raikkautta kaivataan, sitä saadaan hengestä vielä enemmän kuin pikaluistelijoista.
Kausi 2020-21 pienoiskuvassa osa 1:
30.4. SF2 Lukko-Tappara 1-4 ==> 2.5. SF3 Tappara-Lukko 1-4
Ei tulokset, vaan se Tapparan yleinen ilme ja se kuinka koko pelirohkeus ja osaaminen putoaa pelien välillä paskana punttiin.
Kausi 2020-21 pienoiskuvassa osa 2 ja ulottuu jo kauemmaskin taakse:
– Epäonnistuttiin pelin valmistautumisessa. (Kapteeni Peltola pronssipelin jälkeen Aamulehdessä)
Tätä samaa kommenttia on saatu kuunnella ja lukea aivan liian usein aivan liian kauan. Joku hemmetin rengaspumppu sinne koppiin nyt ensi kaudeksi ja porukka kaukaloon piukeina ja polleina valmiina kamppailemaan ensimmäisestä vaihdosta lähtien.
15 tykkäystä
Olennaisinta on se, että on sellaiset pelaajat jotka sopivat pelitapaan. Joko pelaajat hankitaan pelitavan mukaan tai valitaan pelitapa, jota pelaajat kykenevät pelaamaan. Ylhäältäpäin osoitettu pelitapa toimii harvoin, jos olleenkaan ja pelitapa tällöin pakotettu. Pelaajien on sovittava pelitapaan.