Pilkunviilaus- ja yhdyssanaketju


(T. Koljonen) #267

Hyvin muotoiltu marginaaleista.
Venytän niitä vielä tämän viestin verran aiheesta, jos mulle tulee äkillinen tarve vielä jotain tästä jatkaa, niin perustan oman ketjun.

Mutta muistan tehneeni lapsena pientä “empiiristä” koetta silloin vielä elossa olleen Piki-koirani kanssa. Koetin kutsua sitä samalla äänensävyllä ja innolla toiseen huoneeseen käyttämällä nimiä “Markus” ja “Piki”. Ihan aukottomasti ei toiminut, koska koiraa varmaan rupesi ärsyttämään huutelu, muuta mielestäni se tuli innokkaammin toiseen huoneeseen kuullessaan oman nimensä kuin nimen “Markus”. Tästä vedin - ja vedän - johtopäätöksen, että koira tosiaankin ainakin tunnisti nimensä, eli se tunnisti siinä olevan äänteet ja osasi yhdistää ne johonkin.


(Kolonia) #268

Varmasti.

Seuraava pilkunviilausmodifikaatio tuossa tapauksessa lienee muutella koiran nimeä vaikka yksittäisten äänteiden tasoilla. (Sekin tietty toimii, koska koirilla on usein juuri tällaisia lempinimiä; mutta käyttäytymisessä voi kai havaita myös eroja.)


#269

Mä olen joskus vuosia sitten asiasta Jatkoaikaan kirjoittanutkin: kirjoitusjärjestelmämme on nerokas, Agricola oli nero. Mutta siihen on rakennettu yksi aukko. Sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan, mutta ŋ-kirjaimen puute aiheuttaa siihen poikkeuksen. Ja se luultavasti puuttuu siksi, ettei sellaista ole ainakaan isoissa eurooppalaisissa kielissä.


#270

Ja jos sanassa on tuplakonsonantti k, p tai t, niin ensimmäinen ei kuulu tai se kuulostaa samalta kuin pidettäisiin kirjaimen pituinen tauko. Esim. jos sanot Ta para, se kuulostaa ihan samalta kuin Tappara. Ensimmäisen Tapparan peen kohdalla huulet ovat kyllä yhdessä mutta siinä vaiheessa ei äännetä mitään.

Ulkomaalaisten on vaikea oppia sanomaan nuo tuplakonsonantit oikean pituisina.


(Kolonia) #272

Totta, puheessa on paljon näitä vastaavia äänteiden ympäristöistä riippuvia yhteensulautumis- ym. ilmiöitä. Ääntäminen ei ole vain sanatason vaan myös mm. fraasi- ja lausetasojen ilmiö. Tähän voi lisätä vaikka intonaatiot, jotka vaihtelevat tilanteittain ja erottelevat merkityksiä. Puhe on eri tavoin niin paljon vivahteikkaampaa kuin kirjainkirjoitus (jolla toisaalta on omat vivahteensa ja moniulotteisuutensa).

(E: Taitaisi toki ihan tarkkaan ottaen tuo kaksoiskonsonantti mennä niin, että ääntyy kyllä, vaikkakaan ei eritellysti; ei [tap-para] vaan [tap:ara]. Kahden sanan rajalla taas tapahtuu tuo äänteiden mukautuminen: ei oikeastaan [kannusTa parasta] vaan [kannusTap’ parasta]. Lisäksi sanapainot asettuvat tietty eri tavoin yhden vs. kahden sanan tapauksessa.)

Erittäin hyvä huomio myös tuohon suomen kielen oppimiseen liittyen, noinhan se juuri muunkielisillä menee. Lyhyet vs. pitkät konsonantit ja vokaalit ovat hankalia.


#273

Joo. Miettikää sanaa “hauista”. Sanaa painotetaan ihan eri tavalla riippuen siitä, puhutaanko lihaksesta vai kaloista.


(Kolonia) #274

Painotetaanko?

Suomen kielessä sanapaino on aina ensimmäisellä tavulla. Pois lukien Sebastian Wa Heeb (Christian Hel JANko, joka on siis väärin)?

Mutta äännemukaumat ja -yhteenlittymäthän ovat vähän eri asia kuin sanapaino.


(T. Koljonen) #275

Tai jos kyseessä on monikon elatiivi sanasta haku.


#276

Sekin vielä, en ole hoksannutkaan! Onpa moniulotteinen sana. Suomen kieli on omituinen.

@Sudeetti-Kirveh uskon erottavani puhutaanko lihaksesta vai kalasta erittäin hyvällä prosentilla, vaikka muu lause ympäriltä leikattaisiin pois. Se tosin voi johtua lauseen sisäisistäkin painotuksista. Sanalla “hauista” on eri rooli lauseissa, jos puhutaan lihaksesta tai kalasta. Erotuskyky voi tulla sitäkin kautta.


(Kolonia) #277

No niin.

Samoja kaloja; johonkin asti nuo lienevät erotettavissa ja elävät tosiaan kontekstien mukaan. @Armas 'n(?) haku oli hyvä. Paitsi muoto “hauin” on instruktiivi.


(T. Koljonen) #278

Hauin toki on instruktiivi, nyt olikin eri muoto.

Tuo ero ääntämyksessä johtuu tavurajoista, astevaihtelun vaikutuksesta tavurajaan ja diftongeista, eli vokaaliyhtymistä yhdessä tavussa: hau-ki ja hau-is-ta mutta ha-ku ja ha-ui-sta.
Lähtökohtaisesti suomessa on pääpaino ensimmäisellä tavulla ja sivupainot siitä eteenpäin parittomilla, mutta tällaisissa sanoissa voi painon havaita myös muilla tavuilla.

@Sudeetti-Kirveh Tykkään itse muodosta Armaan, jota ei tänne oikein voi kirjata. :slight_smile:


(Kolonia) #279

Tuokin oli hauilla keskustelusta yltä löydettävissä, joten syytän haukottelevaa hakemista. Kiitos ja anteeksi siis.

Kaloista ja havainnoista puheen ollen, osaako Armahamme / muutkin soveltuvat nimimerkit äkkiseltään tai muuten hakemalla valaista “hakea”-sanan etymologioita?


#280

Sanapari/virke ”Kuusi palaa.” On myös hauska. Sille löytyy melko monta erilaista merkitystä.

Samoin toteamus: Älä muuta sano! Vs. Sanopa muuta! Siinä on ulkolaiset ihmeissään, mikä näitten ihan päinvastaiselta kuulostavien virkkeiden ero on.


#281

Hauista ja muista monimuotoisista sanoista puheen ollen, toinen ulkomaalaisille vaikea sana on “maksa”.
Jos kassalla lukee “maksa tähän”, suomalainen kaivaa kukkaronsa esille ja laittaa rahat pöytään.
Harvempi kaivaa sisäelimensä eli maksansa tiskille.
Ääntämisessä on kuitenkin pieni mutta tärkeä ero.


(T. Koljonen) #282

Etymologia on hurjan kiinnostavaa, mutta sen kanssa ollaan usein aika hämärässä. Onneksi on google ja wikipedia, joka kodin kielitieteilijän parhaat kaverit.

Tämän löysin: https://en.wiktionary.org/wiki/hakea
Siellä muotoillaan seuraavasti: “From Proto-Finnic *hakedak, borrowed from Pre-Germanic, compare early Proto-Germanic *sākija- (later *sōkijaną).”

Hakea olisi siis jokseenkin vanha sana tässä kielessämme. Se polveutuisi ns. myöhäiskantasuomeen, joka on itämerensuomalaisten kielelten esimuoto, mahdollisesti yli 3000 vuotta vanha. Siinä se tosin olisi laina, niin kuin suuri osa sanoista muutenkin. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että se ei puolestaan olisi unkarin kielen vastineen esimuoto, mitä tukee myös ihan näiden sanojen tarkastelu: Unkariksi hakea on sanakirjan mukaan joko jelentkezik tai keres


(Mika Koivunen) #283

Eleven hal úszkál a víz alatt.

Elävä kala ui/uiskentelee veden alla.

Siinä vähän unkaria ja suomea. Poika-sana ja unkarin fiú ovat muuten samaa alkuperää. Aikoinaan f-alkuiseen sanaan on tullut suomessa alkuun p-foneemi. Muutakin eroa toki on.

Hassua sen sijaan on unkarin sana por ‘pöly, tomu, pulveri’. Ajatellaanpa suomen sanaa poro, jonka merkitys voi olla myös lähellä pulveria (kahvin poro), mutta kuinka ollakaan nuo sanat por ja poro eivät olekaan samasta sanasta lähtöisin. Kyse on vain sattumasta.

Jossakin intiaanikielessä (en muista missä) on sana katu, joka tarkoittaa samaa asiaa kuin suomessakin, mutta sekin on vain sattumaa.


(Mika Koivunen) #284

Antakaapas muuten esimerkki sanasta keksiä, jossa sen merkitys on löytää. :grinning:


#285

Kun Niklas Bäckströmillä on jotain etkä jaksa kirjoittaa koko nimeä, silloin

  • Nikellä
  • Nikkellä

0 äänestäjää

… on jotain.


Kumpi mieluummin?
#286

Saman pistänyt merkille Niken-ketjussa. Tuohan on vähän sama, kun kysyisi, että taivutetaanko Mikko-nimi versioilla: Mikolla vai Mikkolla. Versio Mikkolla kuulostaa aivan retardilta omassa päässä, joten samalla logiikalla taivuttaisin Niken tuossa muodossa.


#287

Omaan korvaan taas Nikellä kuulostaa huomattavasti huonommalta kuin Nikkellä. Tulee mieleen enemmänkin eräs urheiluvaatevalmistaja kuin henkilö. :joy: Mikoista ollaan samoilla linjoilla. :+1: