Kun kerran pilkunviilausketjussa ollaan, niin tämä kuitenkin on sinä-passiivi. Esimerkiksi minä en nyrkkeile ollenkaan, ja pedanttina kirpunnylkijänä olen ymmälläni siitä, kenelle tämä on osoitettu.
Voisimme käyttää nollapersoonaa: ei silloin vielä häviä, jos lyödään kanveesiin. Silloin häviää, jos ei nouse ylös.
Ketä ei kanveesiin lyötynä ylösnouse, on Häviäjä.
Ketä lyödään kanveesiin, on Turusta.
Jos ei kanveesista nouse ylös, lienee hiippakunnan vaihto olevan lähellä.
Sitten vaikka esimerkkinä legendaarinen “Kiekolla vaihto”, jossa lentävä vaihto kannattaisi “meidän pelissä” pyrkiä tehdä kiekko hallussa pitäen
Eikös oikea taivustus ole ”pyrkiä tekemään” ?
Vai nimenomaan tuo “tehdä”. Reilu kymmenen vuotta sitten hyväksyttiin “alkaa tekemään”.
Päivän kielenhuoltouutinen on suomen kielen lautakunnan uusi suositus. Lautakunta päätti viime kokouksessaan, että myös muoto alkaa tekemään voidaan nykyisin katsoa yleiskielessä hyväksyttäväksi. Aiemmin vain muotoa alkaa tehdä on pidetty yleiskielen normin mukaisena.
Ainakin kotuksen toisella sivulla sanotaan, että “pyrkiä tekemään”:
Eli alkaa tehdä ja pyrkiä tekemään? On meillä vaikea kieli. Luulin, että skaalautuisi, mutta onhan noita kommervenkkejä melkein kielessä kuin kielessä.
Ja myös “yrittää tehdä” [lainaus puuttuu] joka on merkitykseltään melkein sama kuin “pyrkiä tekemään”.
Alkoi satamaan. Tarkoittaa, että pari viinakauppaa avataan Turun satamaan.
Koulussa ”alkaa tekemään” ilmaisusta tuli aina noottia. Toisaalta ”alkaa tehdä” kuulostaa luontevalta ilmaisulta, samoin kun ”pyrkiä tekemään”.
Sen sijaan ”pyrkiä tehdä” kuulostaa kamalalta. Hämmentävää, että jopa ammattitoimittajien teksteissä näkee tällaisia ilmaisuja. (Hesari, Yle yms.) Moni käyttää vastaavaa ilmaisua puheessa, vaikka pitäisihän ns. kielikorvan tunnistaa, että ilmaisu kuulostaa oudolta.
Lisää tarinaa aiheesta: Pystyy vastata, joutuu antaa, voi juoksee – verbimuodot muutoksessa - Kielikello
Olisi hienoa jos pilkunviilaajat ymmärtäisivät, ettei noita possissiivisuffiksia vedetä tahallaan väärin. Se ei vain suju kaikilta.
Kun nyt tässä ketjussa ollaan niin possessiivisuffiksi on sanan loppuun liitettävä omistusta ilmaiseva pääte, ei verbintaivutusta.
Jos olisit ”ovipuhelinmies” lähempänä niin voisin näyttää spontaania taivutusta sinulla.
Rektio, joksi tätä ilmiötä siis nimitetään, on kielemme erityisiä hienouksia. Alkaa tehdä, ryhtyä tekemään, voida tehdä, kyetä tekemään, tykätä tehdä, rakastaa tekemistä, pitää kaljasta, kaljaa, kaljana, kaljoitella… Upeaa.
Ai että kun pilkku tekisi tässä virkkeessä hyvää 
Miksei myös kysymysmerkki ja piste.
Nuoret nykyään hyvin yleisesti käyttävät juuri tuota tehdä-muotoa toisen verbin perässä eivätkä tekemään-muotoa, eli sanotaan juuri pyrkii tehdä, pystyy tehdä ja joutuu tehdä, tämän kyllä murrosikäisten isänä tiedän. Ei sille mitään voi, vaikka meistä se tuntuu hyvin väärältä. Nuoret nyt varmaankin hakevat jotain omaa identiteettiään sillä että käyttävät kieltä systemaattisesti eri tavalla kuin vanhempi sukupolvi. Paheksuminen ja motkottaminen siitä ei sitten taas johda muuhun kuin että he aivan kiusallaankin käyttävät kuitenkin juuri niitä omia ilmaisutapojaan.
Jossain määrin he sitten vanhemmiten luopuvat omituisuuksistaan, mutta eivät kaikista. Itsekin tiedän välttäneeni nuorena tietoisestikin monia vanhempien sukupolvien puheessa esiintyneitä vanhanaikaisilta tuntuneita sanamuotoja. Luultavasti olen lapsena ensin käyttänyt niitä, mutta sitten halunnut hylätä ne modernimman ilmaisutavan tieltä. Myöhemmin olen jonkin verran taas korjannut kielenkäyttöäni alkuperäisen kotimurteen suuntaan. Jäljelle kuitenkin jää, että jokainen sukupolvi jonkin verran muuttaa kieltä.
Nykyään ikävä kyllä hyväksytään myös tämä “väärä” muoto alkaa tekemään - valitettavasti. Alkaa tehdä ja alkaa tekemään rinnakkain yleiskielessä - Kielikello Kohta vietetään 12-vuotispäivää tästä perseilypäätöksestä.
Jep, siitä oli aikanaan iso haloo.
Henkilökohtaisesti tämä ei minua haittaa, koska murteeseeni kuuluu alkaa tekeen -muoto, joka on teknisesti niin kutsutun MA-infinitiivin eli kolmannen infininitiivin tunnukseton muoto (alkaa tekeen on sama kuin alkaa tekemään, vain puhekielisempi).
Sen sijaan edelleen tökkii tämä en halua pelaa, vaikka sekin on oikeastaan aika mielenkiintoinen: se koskee neljättä verbityyppiä eli ns. supistumaverbejä, jotka päättyvät yleensä -ata, -uta tai -ota (pelata, haluta, tuhota). Normaalisti näitä käytettäisiin perusmuodossa: en halua pelata, tuhota, mutta tässä muodossa käytetään näiden verbien vartaloa, josta t on siis napsaistu pois (pelaa-) ja vieläpä vokaalien puhekielisellä assimilaatiolla (ei tuhoa vaan tuhoo). Jännä.