ALUSTUS
Lähteistä riippuen noin 30-50%:lla suomalaisista ei ole lainkaan rahaa säästössä eli “kaikki menee mitä tulee”. Korkeintaan 2000 euron vararahasto on 20%:lla. Erinäisissä suosituksissa kuitenkin kehotetaan keräämään ainakin muutaman (2-6) kuukauden menoja vastaavat säästöt, sillä aina voi tulla yllättäviä menoja kuten auton hajoaminen tai sitten työpaikka lähtee alta eikä rahaa yhtäkkiä saakaan hetkeen mistään. Suosituin säästökohde on edelleen pankkitili (59% niistä suomalaisista, jotka kertovat säästävänsä), vaikka normaalitilanteessa inflaatio nakertaa tilillä olevan rahan arvoa koko ajan, jolloin pankkitilille säästävä käytännössä menettää rahaa koko ajan. Myös erinäiset rahastot ovat kasvattaneet koko ajan suosiotaan (osakkeet ja rahastot 53%, joista rahastojen osuus yli 30%) ja pankit pyrkivätkin lobbaamaan niitä kovaa, sillä niissä on niin kovat katteet. Perinteisimpiin suomalaisten säästämismuotoihin kuuluu toki myös omistusasunto (40%), jonka lainaa maksetaan hiljalleen pois ja siten kartutetaan omaa varallisuutta. (Lähteet: ET-lehti, IS)
Viime aikoina mediassa on silloin tällöin ollut juttua myös ns. rikkaista köyhistä eli henkilöistä, joiden tulot ovat erittäin suuret, mutta he ovat siitä huolimatta talousvaikeuksissa. Tämä kuvastaa hyvin sitä paradoksia, miten ihmisten menot yleensä kasvavat tulojen suhteessa eli esimerkiksi palkankorotus meneekin saman tien kulutukseen. Nalle Wahlroos totesikin taannoin, että “80% ihmisistä on idiootteja, ainakin, mitä tulee rahaan”. Lausunnosta syntyi tuttuun tapaan kohu, mutta ei se kovin kaukana todellisuudesta varmasti ole. Lyhyesti: Tällä tavallahan markkinatalous toimii eli jokaiselle tuloluokalle on luotu omat tarpeensa (Kiina-krääsästä huvijahteihin), jotta ihmiset saadaan polkemaan oravanpyörää aina vaan kovempaa.
TAUSTAA
Aloitin itse säännöllisen kuukausisäästämisen noin nelisen vuotta sitten, kun olin ensin saanut talouden tasapainoon eli maksettua velat pois. Oma taloudenpitoni oli parikymppisenä vielä erittäin retuperällä ja olinkin ehtinyt kerätä mm. pikavippivelkaa noin 4000€ edestä. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta läksyt on nyt opittu kantapään kautta ja nöyryyttä se opetti, kun piti laskea kaikki varat ja velat sekä soitella kaikki velkojat puhelinoperaattoreista lähtien läpi sekä sopia maksuaikatauluista (ja maksella vanhoja velkoja uudella velalla myös). Silloin kuitenkin päätin, etten enää koskaan tule olemaan vastaavassa tilanteessa, sillä se tuntui epätoivoiselta jo ja jopa masensi.
Nykyisin tavoitteena on elää suht normaalia elämää, mutta samalla siirtää rahaa koko ajan sivuun. Paljon on tullut luettua kaikenlaisia “taloudellinen vapaus 35-vuotiaana” -tyyppisiä blogeja (mm. pohatta, laiskasijoittaja yms.), mutta itse en näe oikein mielekkäänä viedä taloutta kovin äärimmäisen saitaan suuntaan ja onpa joltain bloggareista lähtenyt nainenkin kävelemään kituilun seurauksena.
OMAT SIJOITUKSENI
Luin Marko Erolan palkitun Paras sijoitus -kirjan muutama vuosi sitten ja olen lukenut lukuisia muita sijoituskirjoja sen jälkeen. Erolan kirjasta kuitenkin lähti innostus sijoittaa Seligsonin passiivisiin osakeindeksirahastoihin, jotka tälläkin hetkellä muodostavat salkkuni ytimen. Samalla ymmärsin myös mm. kulujen, hajauttamisen (ajallinen, maantieteellinen, valuuttariskit) merkityksen sijoittamisessa. Lisäksi minulla on suoria osakesijoituksia Nordnetin kautta ja S-Asuntorahastoa. Jälkimmäisen kulut ovat suhteellisen kovat, mutta toisaalta olen sen verran laiska sijoittaja, että en ole vielä ryhtynyt sijoitusasuntoa hankkimaan (ja niidenkin pyörittämisessä on oma rumbansa + omakin aika on rahaa). Osakkeissa pyrin keskittymään hyviin osinkoyhtiöihin ja arvoyhtiöihin. Näissäkin olen hyödyntänyt ammattilaisten arvioita eli en ole itse lähtenyt syynäämään yritysten tilinpäätöstietoja ja etsimään suhteellisesti halpoja osakkeita.
Allokaatio tällä hetkellä:
- suorat osakesijoitukset ja passiiviset osakeindeksirahastot 80%
- asuntosijoitukset S-Asuntorahaston kautta 20%
- vararahasto
Erittäin korkealla riskillä siis mennään, mutta en menetä yöuniani kurssiheilunnan takia. Korkorahastoja ei tällä hetkellä salkussa ole, sillä niiden tuottopotentiaali on olematonta luokkaa. S-Metsärahastosta tipahti minulle juuri postiluukusta mainos ja se alkoikin kiinnostaa uutena sijoituskohteena. Tosin en haluaisi nostaa salkun kuluja kovin korkeiksi, vaan tavoitteena on reippaasti alle 1%:n hallinnointikulut. Perusperiaatteina minulla on, että en sijoita mihinkään mitä en täysin ymmärrä ja aika pitkälti “osta ja pidä” -taktiikalla mennään eli en käy mitään aktiivista osakekauppaa.