Se on hyvä sillä meille muille jää silloin enemmän siipiä.
Tänään juuri tuli herkuteltua ristikkoperunoilla ja siivillä tulisessa kastikkeessa (resepti by SiipiWeikot)
Se on hyvä sillä meille muille jää silloin enemmän siipiä.
Tänään juuri tuli herkuteltua ristikkoperunoilla ja siivillä tulisessa kastikkeessa (resepti by SiipiWeikot)
Hook on näemmä hypännyt päivittäistavarajunaan. K-kaupoista, ainakin joistain K-Kaupoista, saa Hook-merkkiä kantavia, paahdettuja broilerin siipiä … eli … wingsejä. Myös iso liuta erilaisia Hook-kastikkeita kuuluu tuoteperheeseen. Tuotteet löytyy yksinoikeudella K-ruokakaupoista.
Siipiä promotaan Lauri Markkasella, joka nopeasti sivusilmällä katsottuna näytti Barkov juniorilta. Suomessa siivet yhdistetään yleensä jääkiekkoon, mutta nyt mennään koripallo edellä.
https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/uutuudet/hook
Erit: Jaaha, @iceman ylempänä kertoillutkin tästä. Löytyy nyt siis kaupoista.
Muistaakseni jossain ohjelmassa Markkanen kertoi olevansa kasvissyöjä. Tuskin pelkän rahan takia lähtisi mainoskasvoksi. Joko muistan väärin, tai sitten on erikoinen homma ulkopuolisen silmin.
Muistelin samaa, mutta mitä ennen postaamista googlettelin, niin punaisen lihan olisi jättänyt.
Maitotuotteet ja punaisen lihan tainnu jättää pois. Maria Veitolan jossain ohjelmassa ainakin höpisi.
Vähän tuossa ylempänä on avattu sopimuksen sisältöä eli Hookin soosit tukevat myös hyväntekeväisyyttä:
Ensimmäisen kerran nautittu ilmapaistajalla tehdyt siivet. Olivat kyllä hyviä, pitää kyllä suositella. En todellakaan kaipaa rasvakeittimellä tehtyjä, vaan tuollakin sai sopivan rapeita heti ensimmäisellä yrittämällä. Toki testaamista vaatii, että päästään parhaimpaan lopputulokseen.
Keittimeksi valikoitui:
jonka sain salamatarjouksena (kun tarpeeksi moni ottaa sama tarjouksen 55€)
Piti ottaa ihan toinen laite, joka oli tuolla 52€ (Saksan Amazon.de) ja täysin sama laite verkkokauppa.com :issa 89€, mutta eivät suostuneet toimittamaan Helsinkiä pidemmälle, tai en osannut…
Edit. ja elkää pelästykö en osaa sanaakaan saksaa, iso osa tuolla pysty oli selosteet englanniksi taikka copy&paste translaattoriin…
Kiitän ja kumarran linkeistä/vinkeistä! Philipsin Air Fryeriä tullut nyt kuolattua useampi vuosi. En ollut edes tietoinen että markkinoille on tullut vaihtoehtoja ja vieläpä näinkin edullisessa hintaluokassa. Ehdottomasti harkintaan ilmapaistajan hankinta.
Koitin tästä ketjusta silmäillä, että mikä olisi paras tapa valmistaa nuo kypsät pakastesiivet? Tai siis varmasti rasvakeitin olisi paras, mutta nyt käytettävissä on vain uuni ja pullollinen siipiweikkojen medium-kastiketta.
Iskenkö siivet uuniin hetkeksi, sitten kastikkeet päälle ja vielä hetkeksi uuniin? Tuollaista suunnittelin ilman mitään ohjeita
Pellille ja kylmään uuniin. Uuni 200 ja kun uuni on lämmin, niin siivet ulos. Kunhan kaikki hieman hikoilee. Kauheesti ei pidä paistaa, ettei kuivu.
Alkuviikosta katselin Burgerimies Euroopassa -ohjelmaa ja siinä ohjelman päähahmo, Naughty Burger -äijä, Akseli Herlevi näytti tekniikan, miten flättisiiven voi syödä. Toimii varmaan myös nuijamallisissa, muttei ehkä ole niin tarpeellinen.
Siivestä otetaan kiinni, puristetaan, painetaan alaspäin ja runtataan kama luun toiseen päähän. Tietenkin tästä piti vääntää sanomalla typerä shokkivau, mutta tekniikka on eittämättä mielenkiintoinen:
Itte aina kalunnut ja kaluan jatkossakin. Dippiä en wingseissä pääsääntöisesti käytä.
Oon kyllä tehny noin itsekkin jo useamman vuoden, voihan sen sitten kaluta lopuksi tuonkin jälkeen.
Ns. nokialainen tyyli. Ihmettelin joskus kun kaveri veteli hetkessä siivet tolla tyylillä ja selitti vain, että noin ne on aina Nokialla syöty.
Siivet ittessään aika legendaarisia. Siihen kun ympätään mystinen “nokialainen tapa syödä siipiä” puhutaan aika syvästä loresta jo.
Tuo sitten selittääkin nokialalisten vyötärönympäryksen.
Tuolla tyylillä tarjoiluastia tyhjentyy melkoisen rivakasti, jopa niin rivakasti ettei näläntunne ehdi kadota ennen kuin ehtii tilata toisen annoksen.
Toi Herlevin tyyli syödä siipiä on joku kilpasyömärien tyyli. Joskus näin telkkarista siipien syöntikisan ja siinä mätettiin noin niitä naamariin.
Joo joo, nää on nykykulttuurissa tärkeintä juttuja ja tuo syvyyttä Tampereen myyttiseen asemaan Suomen siipimekkana. Asiaan kuuluu, että syömisessä on eri koulukuntia ja - tyylilajeja.
Tuossa (lähes) mun tyyli, onkos sillä joku nimi? Tyyli on sen verran lihasmuistissa, etten osaa täysin sanallistaa, mutta otan molemmista päistä kiinni, pyöritän eri suuntiin ja lopulta jää käteen luuton siipi, joka on helppo dipata videon osoittamalla tavalla.
Ollaan otettu turpiin vain vähän. Kärsä on vielä pinnalla.
Jos täällä joku lantrailee itse texas petestä siipikastikkeita, niin semmonen kokeilemisen arvoinen tipsi, että lorauttakaa sinne sekaan sillai suht reilulla kädellä vaahterasiirappia. Oli aivan huippua siipi kastiketta viikonloppuna. Vieraatkin tuntuivat pitävän.