Jep, Aamulehdellä ainakin tiukat maikat, kun koko pelaajiston keskiarvo on 7+. Eli sellainen tyydyttävä suoritus oli hopeakausi joukkueelta - monilta toki vain välttävä / heikkokin. :] Palstan vastaavat kokonaisarvot voi laskea joku muu, niissä ehkä hiukan enemmän realismia?
Kyllä pudotuspelejä ja kovaa, jopa joukkuetta kantavaa kevätvirettä voisi arvostaa vähän enemmän jääkiekossa. Samoin kuin huomioida sen, että ilman vastuuta ja roolia on hieman vaikea suorittaa.
Pärnäseltä kyllä meni yli, saihan Jukka meidän pelaajat kehittymään kauden mittaan isoja steppejä ja jälleen kerran finaaleissa oli melkoisessa flowtilassa miltei kaikki meitin pelaajat.
Jukallekkin vois antaa kiitettävän, nousi sentään Jortsun ohessa seittemän finaalisarjan miehex… makuasia kumpi on parempi…
Jotkut valmentajat ne häviää aina finaalisarjoja, jotkut voittaa. Kolmannet pelaa useammin jotain muita sarjoja.
Rautakorven prosentti joukkueensa viemisessä finaaleihin SM-liigassa päävalmentajana on tasan 50 (7/14). Ajasta aikaan menee niin huonosti, että ärsyttää. Ettei olisi jotain pientä asennevammaa taustalla?
Minun mielestäni joukkueen pelaajien arvosanojen keskiarvo ei ole sama kuin joukkueen suorituksen arvosana. Yksilöt tekevät joukkueen, mutta onhan siinä muutakin, onhan?
Joukkuelajissa pelaajien arvosanat oletettavasti ovat jossain suhteessa joukkueen suoritukseen. Näiden välinen räikeä laskennallinen epäsuhta on tietysti vain yksi mahdollinen osoitin sille, että jotain voisi arvioissa olla perusteltavasti pielessä…
En muista, tekikö esim. Aamulehti vastaavan arvostelun Ilveksen pelaajista sen kauden päätyttyä(?). Asteikkoa olisi varmasti pitänyt jatkaa nelosesta alaspäin siinä tapauksessa, ihan johdonmukaisuuden vuoksi, eikös?
Tästä aika lailla eri mieltä. Pärnäsen kolumni oli tyypilliseen tapaan aika härskisti kärjistetty, mutta kyllä siinä mielestäni totuuden siemen kuitenkin on. Oliko joukkue oikeasti koottu hyvin vai otettu liikaa texti-tv:n perusteella mukaan kun on saatu ? Kehittyikö se peli lopulta juuri mihinkään koko kauden aikana ?
Lainattu suoraan Pärnäsen kolumnista, linkki tässä lopussa::
""Päävalmentaja ansaitsee arvostusta pyrkimyksistään. Vaatii paljon nöyryyttä tunnistaa puutteensa ja pyrkiä päivittymään. Siten hän voi tulevaisuudessa rikkoa hopeakirouksensa.
Silti. Tuolla joukkueella piti voittaa. Kaikki muu on epäonnistumista. Rautakorven pyrkimykset ovat hyvät, hän aistii lajin tuulia aivan oikein. Mutta nyt hän valmensi huippu-urheilussa ylivoimaisen ennakkosuosikin keskinkertaiseen suoritukseen. Muutostyö oli liian suurta ja kunnianhimoista. Se on Rautakorvelta ammattivirhe.“”
Tuosta olen itse 100% samaa mieltä. Rautakorpi pyrki kyllä muutokseen, mutta se ottaa aikaa eikä onnistu hetkessä. Siltikin, tuolla materiaalilla olisi pitänyt pelata paremmin ja saada yksilöistä enemmän irti (Ojamäki, Nurmi, JMJ, Matti Järvinen, jne jne…). Ensi kaudesta tulee todella mielenkiintoinen. Pyritäänkö jatkamaan pelin kehittämistä edelleen, jossa piilee myös flopin riskit lyhyellä tähtäimellä, vai palataanko ainakin osittain vanhaan ? Myös joukkueen rakennus tätä ajatellen on ensisijaisen tärkeää.
Niin joo, se arvosana. Itse antaisin Rautakorvelle arvosanaksi 7,5 - 8.
Taisi Aamulehti Ilveksen pelaajistakin arviot tehdä, mutta ainakin minulta kateissa tuo juttu. Eiköhän se jossain arkistossa ole. Jos joku vaan jaksaa etsiä.
Eiköhän tuo 4-10 ole ihan sopiva asteikko, kun ei tuossa kuitenkaan voida olla minkään absoluuttisen matemaattisen totuuden perässä. Pelaajia lähinnä verrataan keskenään ja ainakin minusta se annettu tekstuaalinen kuvaus suorituksesta on se “pihvi”. Tuntuuko se nyt puhuvan samasta pelaajasta ollenkaan.
Numerot on näissä pikkuisen viihteenomaisissa arvioissa aina “vähän sinnepäin”. Pikaisella vilkaisulla jo näkee kuka on onnistunut, kuka ei. Ei ole olemassa sellaista normia tai standardia, joka kertoisi vaatimukset esim. hyökkääjän arvosanalle 9. Tai paljonko se eroaa tasosta “8”. Sanoisin, että ei oteta näitä niin viimeisenpäälle vakavasti.
“Viimeisen päälle vakavasti ottaminen” on toki eri asia kuin aiheesta keskustelu matemaattisten tai muiden perustelujenkin (joihin tuli jo alunperin viitattua) kera. Jos yleissilmäys kertoo, että finalistijoukkue on suorittanut tyydyttävästi, monet välttävästi ja heikosti, niin se voi saada silti hiukan rypistämään aina humoristista kulmaa positiivisen kritiikin merkkinä vapaassa yhteiskunnassa.
Kyllä “hyvä 8” on silti valitettavasti aika heikko ja suhteeton arvio J-M. Järvisen pelaamisista Tapparan tässä kaudessa. Tai “heikko 5” Teemu Nurmen vastaavista. Ehkä “onnistujien” luokitus olisi jossain näissäkin voinut toimia paremmin? Tai sitten vaan hieman osuvampi harkinta.
Jatkoajan itseraportoinnit luin vasta ylläolevan linkin kautta. Olihan niissä jossain rivien välissä asiaakin. Parasta urheilukirjoittamista ja räikeintä toimittajafloppailua edustavat nämä tämäntyyppiset:
Tappara oli menneen Liiga-kauden yksi ja ainoa ennakkosuosikki. Ei mitään epäselvyyttä… maalissa Tshekin maajoukkuemaalivahti Dominik Hrachovina"
Kuusi kuukautta valtavaa alisuorittamista. Pudotuspeleissä jo räikeästi huonompien pelaajien KalPa kykeni osoittamaan mestarisuosikin avauspelaamisen ja tunnetilan heikkoudet. TPS kaatui välierissä lähinnä omaan saamattomuuteensa.
Nyt kun Liigan televisiointitoimittajakin vaihtuu, niin saataisiinko viralliset otteluraportoinnitkin jatkossa joltain uskottavammilta tahoilta?
En nyt ole suurin spesialisti tällä “tieteenalalla”. Pikkuhiljaa alan perehtymään, kun asia on täällä esillä. Mutta se tässä tuli mieleen, että esim seiskan pelaajakin voi olla “onnistuja”. Sehän riippuu odotuksista. Jollekin Rouhiaiselle seiska on hyvä onnistuminen. Kuuselalle taas ei. Joten, joten… edelleen syytä suhtautua varovaisen harkiten näihin numeraalisiin arvosanoihin.
Miten esim. arvostaa plus/miinusta. Onko hyökkääjälle 10G+20A +5 parempi vai huonompi kuin 4G+15A +20. Ja jos on, niin paljonko eroa arvosanoissa. Se rooli, johon pelaaja on istutettu vaikuttanee asiaa. Ja tuo nyt oli ihan hatusta tempaistua. Mutta jokin ongelma tuossakin on.
Juu, lähinnä “ongelma” kai on se, että numeeriset arviot eivät ole suhteessa konteksteihin. Vähintään yhtä reilua kuin heittää roolittomalle ja peliajattomalle pelaajalle laiskasti ‘heikko’ arvosana on laskea keskiarvot arvosanoista, jotka näyttävät puolelle finalistijoukkueen pelaajista vähemmän kuin ‘tyydyttävää’.
Aamulehden arvion tiiviit, sanalliset pelaajakuvaukset olivat ihan hyvät tietenkin.
Joukkuelajeissa yksilöperustainen arvostelu on vähän niin ja näin, koska ainoa absoluuttinen mittari on joukkueen menestys ja voittava joukkue voi rakentua monella eri tavalla. Jos oltaisiin voitettu jollain pompulla G6 ja sitten viety G7, todennäköisesti 0-1 tai 1-2 tuloksella, niin kaikki ylistäisivät – vaikka erottava tekijä tähän päivään olisi yksi peli ja pari maalia. Kaikki olisivatkin yhtäkkiä onnistujia ja Rautakorpi nero.
Muistetaanko Olli Jokinen lukuisista hyvistä NHL-kausistaan, vai siitä ettei päässyt koskaan pudotuspeleihin? Kuinka paljon Hämeenlinnassa lämmittää Palven ja Vesalaisen tykkikaudet?
Mutta Tappara rosterin hyvyys on mielenkiintoinen asia sinänsä. Olin itsekin pitkään sitä mieltä, että rosteri on hyvä ja pelitavassa jotain vikaa, kun ei verkko heilu riittävästi. Haapalan paluu kuitenkin herätti epäilykset. Saatiin kokoonpanoon yksi puolikuntoinen maailmanluokan pelaaja, niin tämä alkaa heti takomaan pinna per peli. Ja koska Liigassa annetaan melkein aina 2 syöttöpinnaa, niin jos sinulla on yksi 30 maalin mies, niin tämä jamppa tuottaa ~60 syöttöpinnaa muille ja pörssit hymyilevät.
On siis täysin mahdollista, että hyökkäysmateriaalimme kärki ei ollutkaan riittävän terävää, vaikka se olikin sinänsä tasavahvaa. Finaaleissa Kärpät sai vastaavan tuloksen Karvisista ja J.Koivistoista, kuin me Karjaloista ja Rauhaloista. Pakistokin toimi heillä enemmän kolmen kärjen varassa muiden kompatessa ja lopputulos oli yhtä hyvä kuin meidän vahvalla seitsikolla.
Itse olen näissä hyvin kriittinen ja kymppiin vaaditaan superkausi, sellaista ei keneltäkään nähty. Ysinkin saa vaan tasaisesta korkealla tasolla pelaamisesta odotuksiin nähden ja mielestäni Domi ja VMV nämä ansaitsevat. Jugilla oli heikot hetkensä, mutta kuitenkin kelpasi olympialaisiin ja kevät oli loistava, niin ansaitsee ysin. Rauhala menetti kiitettävän tehottomiin pleijareihin.
No ainakin itsellä oli superodotukset ennen kautta, sen takia paljon kaseja ja seiskoja.
Näköjään esim. tuo Best of Seven on kuitenkin sen verran lyhyt sarja, että 3-4 hyvää pakkia riittää. He kestävät kovemman kuormituksen ja muille riittää se, että he selviytyvät. Eivät petä, mutta antavat kärkimiehille lepotuokion. Seitsemän pakin setillä ei tosiaan saa välttämättä mitään ratkaisevaa etua. Paitsi jos rivistöt harventuvat hyvin radikaalisti kesken kaiken.
Pitkässä runkosarjassa voi sitten rosteria pyöritellä ja antaa esim. pikkuvammoista kärsiville huiliakin. Joukkueen pakiston taso ei siitä suuremmin kärsi. Pleijareissa tarvitaan iskujoukko, keihäänkärki.
Tapparan rosteri oli tosi hyvä, mutta näin jälkikäteen voi todeta että hyökkäyksestä (Lajunen, Savinainen, huippukuntoinen Haapala) lähti liikaa ratkaisuvoimaa eikä sitä pystytty paikkaamaan. Jarno Kärki ei noussut uudelle tasolle eikä ollut lopulta Ässissä tutussa ja turvallisessa ympäristössäkään niin hyvä, että olisi voinut pelata 1-2-sentterinä Tapparassa keväällä. Matti Järvinen oli parempi, muttei finaaleissa mitenkään 1-sentteritasoa. Jalka ei riittänyt kun vauhti nousi TPS-sarjasta pykälän pari. Zaborsky oli pettymys myös, eikä tuota vaisuutta saa mitenkään valmennuksen piikkiin laitettua. Yksinkertaisesti huippumiesten tilalle hankittujen pelaajien taso ei ainakaan tällä kaudella riittänyt. Eikä ole mitään mieltä syyttää heitä, koska saappaat olivat vaan niin suuret täytettäväksi. Ensi kaudella uutta yritystä
Ja kuitenkin Tappara meni uudella valmennuksella ja pelitavalla finaaleihin joissa voitti 2 peliä eikä kolmaskaan ollut kaukana. Kärpät vain teki vähän parempaa työtä Mannerin valmennustiimin johdolla, vähän pidemmällä valmistautumisjaksolla (Kärppien kauden päättyminen aiemmin viime keväänä) ja siitä heille suuri kunnia. Finaaleja katsoessa tappiot eivät edes syöneet kovin paljon miestä, koska vastustaja oli vain niin hyvä. Kärppien ja KalPan nopeaa pelaamista katsellessa iski väliin pieni kateus että miksei Tapparakin pelaa noin, toisaalta kovissa ratkaisupeleissä ero pelityylissä ei näyttänyt enää niin isolta kuin jossain vaiheessa kumpaakin sarjaa.
Rautakorpi sai päättyneelle kaudelle huipputason pelaajamateriaalin käyttöönsä. Sanotaan se nyt vielä kerran ettei syytetä rosterin aliarvionnista. Varsinkin puolustus oli aivan timanttia paperilla, mutta kaukalossa se ei lopulta näyttänyt olennaisesti paremmalta kuin viime vuosina muutoinkaan. Silti kun Tapparan pelaajamateriaalia mediassa ja keskustelupalstoilla ylistettiin pitkin kautta, niin usein esille nostettiin juuri tuo laatupakkien määrä. Jos 5-6-pakkeina olisi ollut hieman Elorinnettä ja Kemiläistä nimettömämmät tapaukset, lopputulos olisi voinut olla ihan sama mutta Tappara ei olisi joutunut lähtemään kauteen ja finaaleihin niin suurena ennakkosuosikkina. Toki tuo laajuus on korvaamatonta JOS käy huonosti kuten esim. keväällä 2006, mutta toisaalta silloinkin juuri nuo pienempiin rooleihin puolustuksessa päässeet pelaajat (White, Mäntymää, Koistinen?) hoitivat omat ruutunsa todella hyvin kovassa paikassa. Ehkä tuota pakkikaluston laajuutta usein myös ylikorostetaan, koska kuitenkin ne kärkipakit pystyvät pelaamaan ja haluavat isoja minuutteja jolloin heidän tasonsa nousee. Kärppien Koivisto taisi finaaleissakin kellottaa jossain pelissä 28 minuuttia eikä taso laskenut mihinkään. Saattoi vain nousta.
Tapparalla ja Rautakorvella ei siis näin kauden päätteeksi katsottuna ollut mitenkään ylivoimainen pelaajaryhmä jonka olisi pitänyt marssia murskaavaan mestaruuteen kuten vaikka US ennen kauden alkua kirjoitti. Joukkue oli erittäin hyvä, mutta paperilla näitä pelejä ei ikinä ratkota ja jonkun muun kuin Rautakorven valmennuksessa lopputulos olisi voinut olla huomattavasti paljon huonompi.
Hyökkääjät: #11 Matti Järvinen 7 1/2 #17 Teemu Nurmi 7- #20 Niko Ojamäki 7+ #25 Henrik Haapala 8 #26 Jere Karjalainen 8- #28 Markus Nenonen 6+ #42 Otto Rauhala 9- #44 Jan-Mikael Järvinen 9+ #61 Juhani Jasu 9- #62 Otto Mäkinen 7- #67 Tomas Zaborsky 7- #68 Joona Luoto 8 #71 Kristian Kuusela 8+ #76 Anton Levtchi 7- #81 Jukka Peltola 9 1/2 #92 Sebastian Repo 7 1/2
Joukkueen keskiarvoksi tuli 8. Kertoo jotain fanien vaatimustasosta, kun finaaleita pelanneelle joukkueelle jäi tuollainen keskiarvo. Silmiin pistävää on myös se, kuinka paljon paremmat arvosanat peliaikaa saaneet puolustajat saivat verrattuna hyökkääjiin - maalintekohan oli tällä kaudella hankalaa ja uusista tulijoista ei ollut korvaajia Lajuselle ja Savinaiselle.