Eli Tapola mm. on huolissaan siitä, että voittava kulttuuri on päässyt rapautumaan Tapparassa. Uudet pelaajat on koulutettava siihen. Lisäksi oli huolissaan urheilullisuudesta, sekin mm. JMJ:n, Saravon ja Jere Karjalaisen poistuttua saanut osumaa. Haluaa keskustella urheilullisuuden merkityksestä kaikkien pelaajien kanssa.
Pelitapaa lähdettiin yrittämään niin aktiiviseksi kuin voittaminen mahdollistaa, mutta ei se kuulemma mahdollistanut. Jouduttiin ottamaan takapakkia ja pelitapaa ei saatu hiottua tarpeeksi. Tähän haluaa muutosta.
Joukkue on aina Tapolan mukaa rakennettu valmiiksi hyvissä ajoin, nyt ei olisi kannattanut. Syksyllä oli kuulemma paljon edullisia huippumiehiä vapaana, mutta joukkue oli täynnä. Joona Luoto olisi kuulemma halunnut Tapparaan, mutta ei otettu.
Minusta on erittäin hyvä sinänsä, että ei tyydytä siihen, että nelossija on ok ja silitellä omaa ja muiden päitä. Tapola lisäksi muistuttaa, että 9.sija runkosarjassa oli vain pienestä kiinni. Tyytyväisyys on kehityksen loppu. Tärkeimpiä opetuksia urheilussa minulle on ollut vuosia vanha NHL dokumentti telsussa, jota juonsi Ken Dryden. Siitä jäi mieleen ikuisesti lause “there are no final victories”. Näin on, ei ole lopullisia voittajia. Me ei saada 2016-2017 mestaruuksista ensi kaudelle enää mukaan juuri mitään. Itse olen ollut myös hieman huolissani Tapparan kehityksestä 2017 kevään jälkeen. Ollaan vähän lasketeltu alamäkeä. Nyt uuteen nousuun.